Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä aikuisten ihmisten yksinkertaisuutta:
28.12.2012 |
pidetään monessa tapauksessa lakina, että ekaluokkalainen viedään ja haetaan koulusta tai ainakin kotona on iltapäivällä joku odottamassa lasta kotiin.
Kaksi vanhempaa töissä ja työajat joustamattomat - miten siihen yhtälöön voit viedä lasta kouluun kun koulu alkaa klo 9.00? Et mitenkään. Ja täällä puhutaan heitteillejätöstä, jos ekaluokkalainen on aamuisin yksin ja kulkee koulumatkan yksin.
Harvoin varmaankaan kyse ei olisi siitä, etteikö vanhemmat toivoisi asian olevan toisin. Mutta jos tilanteelle et mitään mahda, niin mitä sille sitten voi tehdä?
Ja ennen kuin kukaan urputtaa siitä että olen huono vanhempi ja tunnen syyllisyyttä oman lapseni yksinolosta, niin kyllä, toki se tuntuu pahalta kun ekaluokkalainen lähtee aamuisin itsekseen kouluun eikä kumpikaan vanhemmista pysty edes soittamaan hänelle. Itse olen opettajana ja klo 9 olen aina jo tuntia pitämässä, siitä ei todellakaan lähdetä soittamaan omalle lapselle. Mies on kirurgi ja leikkaukset alkaa aamuisin viimeistään klo 8 - siitä lähdetään vielä vähemmän soittelemaan lapselle. Lyhennetty työpäivä ei ole kummallekaan mahdollinen eikä isovanhemmat asu lähellä. Joten näillä mennään.
On aivan älytöntä ajatella, että toinen vanhemmista vaikka jäisi kotiin silloin kun lapsi on ekalla. Täysin eparealistinen kuvitelma, rahaakin on jostakin tultava. Ketään ihmistä et pysty palkkaamaan sinulle kotiin töihin aamuisin klo 8-9.
Joten eiköhän lopeteta puheet siitä, miten on pöyristyttävää kuinka 7v on yksin kulkemassa koulumatkoja tms. Elämä on tällaista.
Kommentit (102)
koulupäivän jälkeen, et koskaan ennen tunteja, jos kerran iltapäivät eivät ole teillä ne ongelma.
Lisäksi viesteihin vastaamisen lomassa varmaan voi soittaa lapsellekin.
Eli miehesi olisi saanut osittaista hoitovapaata? Kyllähän jokainen työnanataja kertoo, että mitä se hoitovapaa tulee aiheuttamaan, mutta laillista estettä harvemmin on. Miehesi on tehnyt senvalinnan (tietysti hyvä yhteiskunnalle), että ei käytä sitä osittaista vapaata. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä sitä, etteikö se olisi ollut mahdollista.
Jos jokainen ottaisi sitä vapaata, niin pian tämä yhteiskunta pyörisi yhä enemmän siihen malliin, että ei koettaisi, että vapaan käyttö on elämää hankaloittavaa.
Osittainen hoitovapaa meidän perheessä tarkoittaisi seuraavaa: mun työnantaja suostuisi siihen niin, että lyhennetty aika otettaisiin iltapäivistä. Olen tokaluokan opettaja, eikä ole realistista että koulu alkaisi tokaluokkalaisilla aina klo 10 tai 11. Silloin kun tunnit alkaa klo 9, olen työpaikalla jo klo 8 jotta voin mm. vastata vanhemmilta tulleisiin viesteihin.
Jos mies olisi osittaisella hoitovapaalla, leikkausjonot pitenisi 5kk eteenpäin. Hänelle luvattiin os.hoitovapaa mutta samalla todettiin että tätä se tarkoittaisi sairaalalle. Joten mieheni päätti ettei käytä tätä mahdollisuutta ja jätä ihmisiä jonottamaan liki puoleksi vuodeksi.
Korostan edelleen että aamut ei lapsen mielestä ole pahoja (tai ainakaan hän ei niistä valita) ja asia ei meille ole ongelma. Haluan vain tuoda uusia näkökulmia tähän ehdottomuuteen, mitä täällä av:lla saa lukea koskien lasten yksinoloa. Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia eikä niihin löydy av:n hyväksymää ratkaisua vaikka kuinka sanotaan että elämä on valintoja täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko selvittäneet asiaa? Kuvittelisi kirurgin ainakin pystyvän aika helpostikin tekemään lyhyempää päivää.
Leikkausjonot kasvaisi. En ole ap mutta mulla mies myös kirurgi ja tekee sairaalassa leikkauksia joita samassa paikassa tekee tasan 2 kirurgia. Joten jos mieheni käyttäisi joskus oikeuttansa osittaiseen hoitovapaaseen (ei ole meille ajankohtainen asia) niin täältä sitten saisi lukea ruikutusta kun leikkausaika siirtyy vuoden päähän.
Lyhennetystä työajasta syntyy palkkasäästöjä, joita voidaan käyttää vaikkapa lisätyövoiman palkkaamiseen. Sairaanhoitopiireissä kun muutenkin kaikki lasketaan henkilötyövuosissa (ei siis esim. yksittäisinä käsikirurgeina) ja tietty määrä henkiltyövuosia on käytettävänä, niin ei niitä lyhennetyn työajan vapauttamia resursseja hukkaan heitetä.
Ja jos noin pieni pulju onkin kyseessä, että vain kaksi henkilöä vastaa kokonaisesta osaamisalasta, on hyvinkin mahdollista, että todellinen tarve tälle osaamiselle olisikin vain esim. 1,75 henkilötyövuotta, jolloin löysää jää vielä yhden kirurgin lyhennettyä työaikaansakin...
Oletteko selvittäneet asiaa? Kuvittelisi kirurgin ainakin pystyvän aika helpostikin tekemään lyhyempää päivää.
Leikkausjonot kasvaisi. En ole ap mutta mulla mies myös kirurgi ja tekee sairaalassa leikkauksia joita samassa paikassa tekee tasan 2 kirurgia. Joten jos mieheni käyttäisi joskus oikeuttansa osittaiseen hoitovapaaseen (ei ole meille ajankohtainen asia) niin täältä sitten saisi lukea ruikutusta kun leikkausaika siirtyy vuoden päähän.
Juuri kukaan voisi jäädä hoitovapaalle. Kaikilla se työ on omalla tavallaan tärkeää ja tekemättömät tunnit jäävät joko tekemättä tai ne tekee joku muu. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä ettei yksittäinen ihminen voi ottaa harteilleen maailman pelastamista. Kyllä itseänikin arvelutti ratkaisuni, mutta työ on kuitenkin vain työ eikä siinä kukaan ole korvaamaton. Näillä kirugeillakin saattaa vaikka käsi katketa huomenna.
En nyt tietenkään julista että osittainen hoitovapaa sopisi kaikille eikä kaikilla varmaan ole sellaiseen edes tarvetta, mutta usein se tuntuu ajatuksena paljon mahdottomammalta kuin sitten käytännössä onkaan.
teki niin tai näin, niin valituksia tulee.
Oletteko selvittäneet asiaa? Kuvittelisi kirurgin ainakin pystyvän aika helpostikin tekemään lyhyempää päivää.
Leikkausjonot kasvaisi. En ole ap mutta mulla mies myös kirurgi ja tekee sairaalassa leikkauksia joita samassa paikassa tekee tasan 2 kirurgia. Joten jos mieheni käyttäisi joskus oikeuttansa osittaiseen hoitovapaaseen (ei ole meille ajankohtainen asia) niin täältä sitten saisi lukea ruikutusta kun leikkausaika siirtyy vuoden päähän.
Siis jos hän olisi töissä max.20% vähemmän, kasvaisivat jonot 5kk päähän! Täytyy nyt toivoa, että tällä ihmemiehellä riittää terveyttä jatkaa tuota hurjaa leikkaustahtiaan, sillä jos hän vaikkapa kuukauden olisi työkyvytön (siis 100% työajasta), venähtäisivät jonot varmasti aivan mahdottomiksi...
Meidän lapsilla muuten oli tokalla luokalla jo muitakin opettajia kuin luokan oma opettaja – jos hoitovapaata hakisi ajoissa, voisi varmasti vaikuttaa lukujärjestykseenkin niin, että pari aamua viikossa saataisiin vapautettua.
Jos olisi tahtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidetään monessa tapauksessa lakina, että ekaluokkalainen viedään ja haetaan koulusta tai ainakin kotona on iltapäivällä joku odottamassa lasta kotiin. Kaksi vanhempaa töissä ja työajat joustamattomat - miten siihen yhtälöön voit viedä lasta kouluun kun koulu alkaa klo 9.00? Et mitenkään. Ja täällä puhutaan heitteillejätöstä, jos ekaluokkalainen on aamuisin yksin ja kulkee koulumatkan yksin. Harvoin varmaankaan kyse ei olisi siitä, etteikö vanhemmat toivoisi asian olevan toisin. Mutta jos tilanteelle et mitään mahda, niin mitä sille sitten voi tehdä? Ja ennen kuin kukaan urputtaa siitä että olen huono vanhempi ja tunnen syyllisyyttä oman lapseni yksinolosta, niin kyllä, toki se tuntuu pahalta kun ekaluokkalainen lähtee aamuisin itsekseen kouluun eikä kumpikaan vanhemmista pysty edes soittamaan hänelle. Itse olen opettajana ja klo 9 olen aina jo tuntia pitämässä, siitä ei todellakaan lähdetä soittamaan omalle lapselle. Mies on kirurgi ja leikkaukset alkaa aamuisin viimeistään klo 8 - siitä lähdetään vielä vähemmän soittelemaan lapselle. Lyhennetty työpäivä ei ole kummallekaan mahdollinen eikä isovanhemmat asu lähellä. Joten näillä mennään. On aivan älytöntä ajatella, että toinen vanhemmista vaikka jäisi kotiin silloin kun lapsi on ekalla. Täysin eparealistinen kuvitelma, rahaakin on jostakin tultava. Ketään ihmistä et pysty palkkaamaan sinulle kotiin töihin aamuisin klo 8-9. Joten eiköhän lopeteta puheet siitä, miten on pöyristyttävää kuinka 7v on yksin kulkemassa koulumatkoja tms. Elämä on tällaista.
sen leikkauslista alkaa vasta 10.00, koska se tekee lyhennettyä viikkoa. Täysin mahdollista pienten lasten vanhemmalle.
kyllä monia ratkaisuja keksii jos vain haluaa
Oletteko selvittäneet asiaa? Kuvittelisi kirurgin ainakin pystyvän aika helpostikin tekemään lyhyempää päivää.
Leikkausjonot kasvaisi. En ole ap mutta mulla mies myös kirurgi ja tekee sairaalassa leikkauksia joita samassa paikassa tekee tasan 2 kirurgia. Joten jos mieheni käyttäisi joskus oikeuttansa osittaiseen hoitovapaaseen (ei ole meille ajankohtainen asia) niin täältä sitten saisi lukea ruikutusta kun leikkausaika siirtyy vuoden päähän.Juuri kukaan voisi jäädä hoitovapaalle. Kaikilla se työ on omalla tavallaan tärkeää ja tekemättömät tunnit jäävät joko tekemättä tai ne tekee joku muu. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä ettei yksittäinen ihminen voi ottaa harteilleen maailman pelastamista. Kyllä itseänikin arvelutti ratkaisuni, mutta työ on kuitenkin vain työ eikä siinä kukaan ole korvaamaton. Näillä kirugeillakin saattaa vaikka käsi katketa huomenna.
En nyt tietenkään julista että osittainen hoitovapaa sopisi kaikille eikä kaikilla varmaan ole sellaiseen edes tarvetta, mutta usein se tuntuu ajatuksena paljon mahdottomammalta kuin sitten käytännössä onkaan.
on se varmaan mahtavaa julistaa miten hirveen tärkee se oma mies on, mu en usko et tää olis niin ongelmallista ku yritetään saada kuulostamaan!
Mun mies on kans lääkäri ja kyllä mä huomaan miten eri tavalla itse kukin käsittää asiat. Sen milloin on "pakko" tehdä jotain ja milloin on oikeasti pakko. Mekin ollaan tehty lasten vuoksi paljon järjestelyjä, jotka muiden mukaan ei ole "mahdollisia" kun ollaan niiiiiiin tärkeetä sakkia, ettei mistään voi joustaa.
Että VALINTOJA, VALINTOJA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittainen hoitovapaa meidän perheessä tarkoittaisi seuraavaa: mun työnantaja suostuisi siihen niin, että lyhennetty aika otettaisiin iltapäivistä. Olen tokaluokan opettaja, eikä ole realistista että koulu alkaisi tokaluokkalaisilla aina klo 10 tai 11. Silloin kun tunnit alkaa klo 9, olen työpaikalla jo klo 8 jotta voin mm. vastata vanhemmilta tulleisiin viesteihin. Jos mies olisi osittaisella hoitovapaalla, leikkausjonot pitenisi 5kk eteenpäin. Hänelle luvattiin os.hoitovapaa mutta samalla todettiin että tätä se tarkoittaisi sairaalalle. Joten mieheni päätti ettei käytä tätä mahdollisuutta ja jätä ihmisiä jonottamaan liki puoleksi vuodeksi. Korostan edelleen että aamut ei lapsen mielestä ole pahoja (tai ainakaan hän ei niistä valita) ja asia ei meille ole ongelma. Haluan vain tuoda uusia näkökulmia tähän ehdottomuuteen, mitä täällä av:lla saa lukea koskien lasten yksinoloa. Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia eikä niihin löydy av:n hyväksymää ratkaisua vaikka kuinka sanotaan että elämä on valintoja täynnä.
eikä mitään jonoja synny, koska sijainen leikkaa sillä aikaa, kun hän on vapaalla. Tämä sijainen puolestaan pitää yksityisvastaanottoa iltapäivisin eikä ole missään vakivirassa. Lääkärit tekee nykyisin paljon osa-aikaisesti ja lomittain, jolloin ammattitaito pysyy, vaikka ei vakivirassa olisi.
vastataan ap:n viesteihin. Heidän perheessään on kaksi aikuista, joiden yhteistulot ovat molemmilla hyvät.
Ip-hoito on ymmärtääkseni lakisääteistä nykyään, joten sinun olisi tullut tehdä asiasta iso haloo, että miksi juuri sinun totaaliyksinhuoltajan lapsi ei päässyt ip-kerhoon.
On myös valinta se, että ei ilmoita laittomuuksista esim. lehdistölle.
vaikka kaikki valinnat ei ole sellaisia joita itse olisi tehnyt.
Mulla ekaluokkalainen on yksin aamut JA iltapäivät, sillä ei saanut paikkaa ip-kerhoon. Olen yh (mies kuollut 3v sitten) ja ekaluokkalaisen lisäksi mulla on 5v lapsi. Asumme omistusasunnossa. Mulla ei ole varaa osittaiseen hoitovapaaseen vaikka miten raha-asioita pyörittäisin, ei vaikka myisinkin asunnos pois ja muuttaisimme vuokralle.
Joten vaikka av-llä ollaankin sitä mieltä että ikinä koskaan milloinkaan ei pitäisi eka ja toka luokkalaisten olla yksin aamuisin ja iltapäivisin, niin pakko on. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanoin jossain viestissäni, osittainen hoitovapaa olisi mahdollista vaikkakin se hankaloittaisi työelämää hyvin paljon, JOS vaan kokisimme sen niin elintärkeäksi asiaksi että ekaluokkalainen ei olisi aamuisin hetkeäkään yksin. Jos lapsemme ei uskaltaisi olla aamulla yksin kotona tai jos koulumatka olisi hänelle hankala kuljettava, varmaankin sitten toinen meistä tekisi osittaista, riippumatta siitä mitä hankaluuksia se työnantajalle aiheuttaisi.
Joskus on laitettava puntariin hyödyt ja haitat ja sitten mietittävä, minkä ratkaisun tekee. Ja nyt meidän perheessä asia on ratkaistu näin, sillä meidän nähdäksemme tässä ratkaisussa on vähemmän haittapuolia kuin jossain toisessa ratkaisussa.
Ja vielä sille, jota ärsytti niin kovin mieheni erinomaisuuden toitottaminen: asia vaan nyt sattuu olemaan niin että näitä leikkauksia joita mieheni tekee, samassa paikassa osaa tehdä tasan kaksi tyyppiä eikä tämän tyyppisiä leikkauksia anneta toisille kirurgeille tehtäväksi. Ja kyllä, työnantaja laski että jos mieheni tekee elo-toukokuun osittaista niin ennen pitkää leikkausjono on pidentynty 5kk. Ymmärrät sinä tätä tai et.
Mutta mulla ei tähän asiaan ole enää mitään sanottavaa. Jokainen tekee omalle perheelle sopivat ratkaisut, ja mielestäni aikuisuuteen kuuluu myös sellaisten ratkaisujen ymmärtäminen joita itse ei olisi tehnyt.
(tätä tosin on ehkä turha peräänkuuluttaa av:llä, jossa vain omat ratkaisut on hyväksyttäviä ja muulla tavoin toteutetut asiat vastoin lakia :)
ratkaistiin niin että lapsi kulki koulukaverin/koulukaverin vanhemman kanssa joinakin päivinä. Tämä vaatii hieman viitseliäisyyttä ja ei ehkä kaikkialla toimi. Itse kun olin lapsi niin oli paljon kotiäitejä jotka veivät lapsensa kouluun, ei varmaan ole siinä määrin enää. Joten usein tämäkin ongelma on ratkaistavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme että nykyajan lapsista kasvaa avuttomia pullamössöjä jotka ei osaa tehdä mitään yksin! Kyllä 7-vuotias osaa kävellä kouluun ja takas, muuttakaa lähemmäs koulua jos on kauheet matkat! Tarvita ton ikäsenä mitään hoitajia. Nykyajan vanhemmat passaa lapsia liikaa. Opettakaa lapsille kunnolla liikennesäännöt, käytöstavat ja kannustakaa reippaiksi ja itsenäisiksi, kyllä täytyy pärjätä ja varmasti tälläiset lapset pärjäävät tulevaisuudessa paremmin kuin ne joita äiti haki autolla joka päivä koulusta! T. Kävelin joskus yksin eskariinkin, ja kävin 6-vuotiaana kaupassa äitille, ikinä hakenut kukaan koulusta tai vienyt ja hyvin menee
eka ja tokaluokkalaiset kello 8.00, vaikka koulu olisi alkanut kello 9.00. Yksi avustaja oli tunnin näiden lasten kanssa.
Iltapäiväkerho sitten alkoi jo 11.00 niitä varten, joilla koulupäivä oli 8-11 pituinen.
Pientä joustoa tämä tietty vaatii. Koulu ja ip-kerho oli valmis pieniin muokkauksiin.
Vantaa.
Ps. tosin mä jäin kotiin, kun esikoinen meni ekalle. :) Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullutkaan, että koululaisia saatettaisiin koulumatkoilla, paria ekaa koulupäivää lukuunottamatta. Lasteni koulussa kaikki kulkevat koulumatkat itsenäisesti. Sama tilanne oli omassa lapsuudessani.
Au pair on loistava ratkaisu koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoon. Kustannus työnantajamaksuineen noin 600 euroa (josta saa kotitalousvähennyksen) + ruoka. Samalla säästää siivouslaskussa, koska au pair voi tehdä kevyen viikkosiivouksen eikä tarvitse ostaa siivouspalvelua erikseen.
itse oon 2000-luvulla peruskouluni käynyt (19v), muistan itse että en yhtään tykännyt olla iltapäiväkerhossa. kivempaa oli ihan rauhassa kotona!
kouluun myös kävelin koko ala-asteen ja mitään traumoja siitä ei jäänyt. varsinkin aamulla oli kiva lähteä ihan rauhassa kouluun. muistan, kun äiti palkkasi meille jonkun opiskelijan hoitamaan, mutta ei kauheesti tykätty siitä. ei se sitten kauaa ollutkaan. ja pihan lasten kanssa leikittiin tuntikausia ilman, että oli vanhemmat vahtaamassa... ilmeisesti tästä on tullut epänormaalia vain (alle) kymmenessä vuodessa!
Nyt "ei ole mahdollista valita" onkin muuttunut "jokainen tekee omalle perheelle sopivat ratkaisut".
pystyisi elättämään perhettä...Minun mieheni on opettaja ja olen itse hoitovapaalla, eikä edes tee kovin tiukkaa. Elämä on valintoja.
On aivan älytöntä ajatella, että toinen vanhemmista vaikka jäisi kotiin silloin kun lapsi on ekalla. Täysin eparealistinen kuvitelma, rahaakin on jostakin tultava. Ketään ihmistä et pysty palkkaamaan sinulle kotiin töihin aamuisin klo 8-9.
Joten eiköhän lopeteta puheet siitä, miten on pöyristyttävää kuinka 7v on yksin kulkemassa koulumatkoja tms. Elämä on tällaista.
Lapsen kaveri meni kävellen, fillarilla, bussilla tai lopulta omalla autolla.
Lapseni opiskelee nyt lääketiedettä. Lapsen kaveri on työpajalla miettimässä, mitä tekisi isona.
Kyllähän se pärjääminen on ensisijaisesti siitä kiinni, miten menee kouluun?
En ole kuullutkaan, että koululaisia saatettaisiin koulumatkoilla, paria ekaa koulupäivää lukuunottamatta. Lasteni koulussa kaikki kulkevat koulumatkat itsenäisesti. Sama tilanne oli omassa lapsuudes
lapsi tuonne pimeään kävelemään yksin kun itse ajaa autolla koulun ohi töihin.
Alue: Aihe vapaa
Osittainen hoitovapaa meidän perheessä tarkoittaisi seuraavaa: mun työnantaja suostuisi siihen niin, että lyhennetty aika otettaisiin iltapäivistä. Olen tokaluokan opettaja, eikä ole realistista että koulu alkaisi tokaluokkalaisilla aina klo 10 tai 11. Silloin kun tunnit alkaa klo 9, olen työpaikalla jo klo 8 jotta voin mm. vastata vanhemmilta tulleisiin viesteihin.
Jos mies olisi osittaisella hoitovapaalla, leikkausjonot pitenisi 5kk eteenpäin. Hänelle luvattiin os.hoitovapaa mutta samalla todettiin että tätä se tarkoittaisi sairaalalle. Joten mieheni päätti ettei käytä tätä mahdollisuutta ja jätä ihmisiä jonottamaan liki puoleksi vuodeksi.
Korostan edelleen että aamut ei lapsen mielestä ole pahoja (tai ainakaan hän ei niistä valita) ja asia ei meille ole ongelma. Haluan vain tuoda uusia näkökulmia tähän ehdottomuuteen, mitä täällä av:lla saa lukea koskien lasten yksinoloa. Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia eikä niihin löydy av:n hyväksymää ratkaisua vaikka kuinka sanotaan että elämä on valintoja täynnä.