Lue keskustelun säännöt.
Tuo mies on niin avuton lasten kanssa!!!
28.12.2012 |
Aaaargggh. Lapset saavat vedättää sitä miten vaan, lopulta sitten suuttuu eikä tee enää mitään. Mutta sellainen jämäkkä kasvatustyyli ja -taju puuttuu!! :( Eikä suostu kuuntelemaan neuvojani. 2v saa valita haluaako että vaippaa vaihdetaan vai ei, tai että meneekö potalle vai ei, lapsi on hirveän temperamenttinen ja raivoaa herkästi, mies sanoo ettei jaksa kuunnella sitä itkua. Koitan selittää, että itkut tulee myös siitä jos lapsi joutuu ITSE päättäämään liikaa. Aikuisen pitää olla napakka ja jaksaa myös itkua, kyllä ne ohi menee. Mies jättää mieluummin asiat tekemättä ja huokailee sitten että "ei mistään tule mitään...". Lapset riehuvat huomattavan paljon kun mies kotona, mua ahdistaa tämä kun kaikki yhdessä kotona. Asiat sujuvat paljon paremmin kun vastaan kaikesta yksin. Miten voi jollekin olla niin vaikeaa lasten hoitaminen?!
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellään kommentteja?
että mitäs läksit...
Ei tuosta tule kuin ongelmia. Anna miehen hoitaa ihan omalla lailla, kyllä ne lapset hengissä pysyvät.
Ei tuosta tule kuin ongelmia. Anna miehen hoitaa ihan omalla lailla, kyllä ne lapset hengissä pysyvät.
Siis ongelmat aiheutuvat kyllä tasan tarkkaan siitä, että aikuinen ihminen ei uskalla yhtään johtaa lapsiaan eikä pysty yhtään kasvattamaan lasta koska pelkää itkua!
Meillä ollut joskus samantyyppistä, vaikkei ehkä ihan noin paha tilanne. Eikä auta sanominen, kun eihän miehen toimintaa saa arvostella, suuttuu. Lasten ollessa pienempiä yritin sitten venyä ja hoidin itse lähes kaikki jämäkkää otetta vaativat tilanteet (=melkein kaikki tilanteet) koska en voinut antaa esim lasten nukkumaanmenon venyä jonnekin puolilleöin koska isi odottaa että lapsi tahtoo itse mennä hammaspesulle. Väsyttikö ja ottiko päähän? KYLLÄ.
Ei tuosta tule kuin ongelmia. Anna miehen hoitaa ihan omalla lailla, kyllä ne lapset hengissä pysyvät.
ymmärrän miksi päiväkoti-ikäiset on sellaisia, kun on!! Että ne itse päättää asiansa ja kasvattavat itse itsensä kunhan hengissä pysyvät.Loistavaa mammat!
T. pk-työntekijä kolmen aikuisen lapsen viiskymppinen äiti joka vielä jaksoi kasvattaa ja päättää, haki apua kun ei selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä pk-täti joka vastasit, millainen mies oli tilanteissa? Kasvatitteko jämäkästi yhdessä, toimiko yhteispeli?
Ei tuosta tule kuin ongelmia. Anna miehen hoitaa ihan omalla lailla, kyllä ne lapset hengissä pysyvät.
Siis ongelmat aiheutuvat kyllä tasan tarkkaan siitä, että aikuinen ihminen ei uskalla yhtään johtaa lapsiaan eikä pysty yhtään kasvattamaan lasta koska pelkää itkua!
Meillä ollut joskus samantyyppistä, vaikkei ehkä ihan noin paha tilanne. Eikä auta sanominen, kun eihän miehen toimintaa saa arvostella, suuttuu. Lasten ollessa pienempiä yritin sitten venyä ja hoidin itse lähes kaikki jämäkkää otetta vaativat tilanteet (=melkein kaikki tilanteet) koska en voinut antaa esim lasten nukkumaanmenon venyä jonnekin puolilleöin koska isi odottaa että lapsi tahtoo itse mennä hammaspesulle. Väsyttikö ja ottiko päähän? KYLLÄ.
ei ole koskaan esim. ollut lapsilla nukkumaanmenoaikoja. Nukkuvat sitten kun nukuttaa, vaikka puolenyön jälkeen jos ei ennen nukuta. Eikä muutenkaan harrasteta tahtojen taistelua lastemme kanssa vaan rennosti mennään. Onnistuu hyvin näinkin. Mihinkään päiväkoteihin meidän ei onneksi ole ikinä tarvinnut lapsia laittaa, en olisi ikinä halunnu niin pienten joutuvan aikataulutettuun ja liian sääntöjä täynnä olevaan elämään...
Nyt on lapset jo ala-asteen loppupuolella ja oikein hyvin on koulukin silti mennyt vaikka rennosti on elelty ilman aikatauluja ja sääntöjä siihen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-rajojen asettaminen
-aikuisen kunnioittaminen, naughty-bench systeemi
-oman vuoron odottaminen
Miehen lapsilla on rento meno äitinsä luona ja nyt se alkaa pikkuhiljaa onnistua, kun ovat jo isompia. Aiemmin olivat aina univelkaisia ja umpiväsyneitä, nukahtelivat minne sattuu. Olisivat valvoneet yli puolen yön ja aamulla kuitenkin heräsivät klo 6. Halusivat rennosti katsoa kaikki kauhuleffat jo 4-vuotiaina tv:stä. Rennosti tosin eivät koskaan leikkineet, vaan hakkasivat ja raapivat toisiaan mustelmille/naarmuille, milloin oli syvät kynnenjäljet selässä/kasvoissa tai silmä mustana. Siinä ovat lapset kasvattaneet toisiaan rennosti :D
Meidän lapset on lyhyellä liealla, jotta vanhemmilla olisi helpompaa. Aikataulut sopivat meille, kun päivät on ennustettavia. Lapset ovat kauhean iloisia ja hyväntuulisia - ja rentoja. Eivät hakkaa toisiaan mustelmille eivätkä katso kauhuleffoja yli puolille öin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset on kyllä vaan miehen ja asuvat pääosin äitinsä luona, mutta kuitenkin. Sain naputtaa miehelle VUODEN verran poikansa käytöksestä ennen kuin alkoi oikeasti rangaista lasta eli viedä jäähylle. Nytkin vielä aina huokailee, että "ei jaksa" "ei se mitään auta" "tää on jo viides kerta tänään ku vien".... Juu. Että parempi olisi vaan olla tekemättä mitään?? Enkä minä voi viikonloppuäitipuolena ottaa täyttä kasvatusvastuuta miehen lapsesta! Tämä toinen lapsi on vielä erityisen kovapäinen, ei millään usko mitään (tai ei mukamas muista). Tässä ollaan nyt yli vuosi väännetty esimerkiksi siitä, että aikuisten tietokoneisiin ei kosketa.Edelleen joka jumalan kerta kun lapset on täällä, tämä toinen lapsi näpelöi niitä koneita.
Toinen lapsi on sentään onneksi aika normaali ja tottelee suurin piirtein mitä sanotaan. Eniten vaan kyrpii tuo miehen saamattomuus. Kuka niitä sitten täällä kasvattaa jos ei mies?? Jos äidin luona saa vetää lonkkaa ja tuhota kaiken mitä eteen sattuu, niin täällä ei silti voi toimia samalla tavalla! Ei mulla ole varaa hommata uutta konetta tai telkkaria vähän väliä sen takia, että pienet kädet siellä näprää ja sitten vahingossa läppäri putoaa tms.
Ei tuosta tule kuin ongelmia. Anna miehen hoitaa ihan omalla lailla, kyllä ne lapset hengissä pysyvät.
Siis ongelmat aiheutuvat kyllä tasan tarkkaan siitä, että aikuinen ihminen ei uskalla yhtään johtaa lapsiaan eikä pysty yhtään kasvattamaan lasta koska pelkää itkua!
Meillä ollut joskus samantyyppistä, vaikkei ehkä ihan noin paha tilanne. Eikä auta sanominen, kun eihän miehen toimintaa saa arvostella, suuttuu. Lasten ollessa pienempiä yritin sitten venyä ja hoidin itse lähes kaikki jämäkkää otetta vaativat tilanteet (=melkein kaikki tilanteet) koska en voinut antaa esim lasten nukkumaanmenon venyä jonnekin puolilleöin koska isi odottaa että lapsi tahtoo itse mennä hammaspesulle. Väsyttikö ja ottiko päähän? KYLLÄ.
ei ole koskaan esim. ollut lapsilla nukkumaanmenoaikoja. Nukkuvat sitten kun nukuttaa, vaikka puolenyön jälkeen jos ei ennen nukuta. Eikä muutenkaan harrasteta tahtojen taistelua lastemme kanssa vaan rennosti mennään. Onnistuu hyvin näinkin. Mihinkään päiväkoteihin meidän ei onneksi ole ikinä tarvinnut lapsia laittaa, en olisi ikinä halunnu niin pienten joutuvan aikataulutettuun ja liian sääntöjä täynnä olevaan elämään...
Nyt on lapset jo ala-asteen loppupuolella ja oikein hyvin on koulukin silti mennyt vaikka rennosti on elelty ilman aikatauluja ja sääntöjä siihen asti.
Tuo teidän tyylinne nimittäin on oikeasti vastuuttomuutta ja kykenemättömyyttä asettamaan rajoja. Pääseehän sitä helpolla, jos ei viitsi kasvattaa eikä huolehtia, mutta onko se sitten lapsen parhaaksi? Ei se ole. Sellaisille lapsille tulee eteen vaikeuksia sopeutua ympäristöihin, missä on aikataulut ja vaatimuksia. Häpeäisin edes tunnustaa, että kotona eletään kuin pellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että aikuinen päättää tärkeät asiat. Lapsi hermostuu ja ahdistuu jos on hänen päätttävissään milloin vaihdetaan vaippa, pestäänkö hampaat ja milloin mennään nukkumaan..
Rajat on rakkautta ja vanhempien tehtävä on se opettaa.
Saisitko Ap miestäsi neuvolaan mukaan jossa voitaisiin tämä asia selkeästi kertoa, ehkä uskoisi jos tulisi joltain ulkopuoliselta? Ja lasta hämmentää yhtälailla se, jos vanhemmat eivät ole samoilla linjoilla kasvatuksessa. Mites miehesi aikoo jatkossa? Teini saa itse päättää hilluuko kaupungilla koko yön ja vetääkö pään täyteen viinalla vai pillereillä?? Jos rajoja ei vedä alussa niin se on huomattavasti vaikeampaa myöhemmin....
Armoa miehellesi? Jos se onkin ihan vaan tavallinen, rakastava mutta ei aina täysillä osaava ja jaksava isä? Niin kuin suurin osa meistä.