Lue keskustelun säännöt.
En kestä tätä tunnetta! Liittyy opeen kiintymiseen..
27.12.2012 |
Oon täällä jo kertonut et oon kiintynyt opeeni ja oon 17 vee. Se johtuu siitä, ettei mulla oo ollut hyvii vanhempii ja openi on samaa ikäluokkaa kuin mitä vanhempani ovat. Toinen vanhemmistani on kuollut ja toinen ei välitä musta :( En asu enään kotoo ja elossa oleva vanhempani ei haluu mua usein kotona käyvän, meil ei oo hyvät välit.
Opeilta oon saanut kuunteluapua ja oon keskustellut niille välil muistaki kuin koulujutuist. Yritän kyl rajottaa niiden häiritsemistä. Välil oon kysynyt mielipidettä, esim. korusta jota käytin sillä hetkellä jne.
Joskus oon itkenyt opelleni ahdistuksen takii ja se oli ihana mua kohtaan. Se jakso mua kuunella, vaikka sillä oli omiiki hommii just sillo. Pahoittelin kyl myöhemmi sitä häiritsemist, mut sitä ei se haitannu. Sillo teki kyl mieli halata sitä, vaikken kehannut. Se on sitä meiltä, et opei ei voi enää täs iässä halata.
Sain myös ennen joululomaa yhelt miesopelta halin, mut nytpä en taida saada halausta ennen ens päättäjäistä. Oon halauksen tarpees :( Elämä on hirveää, en saanut lapsenakaan hellyyttä.
Kommentit (26)
On aivan normaalia ja hyvää käytöstä sanoa opettajalle, että sinulle on ollut helppo kertoa huolista ja olen saanut sinulta tukea ja arvostan sitä. Lähtiessäsi voit vaikka jättää kiitoskortin. Varmasti uudessakin koulussa on ihmisiä, joiden kanssa voit puhua. Voit myös hakutua puuhiin, jotka piristävät sinua ja joissa saat muutakin ajateltavaa kuin huolesi. Harva asia maailmaa kaataa. Kaikkea hyvää ja välittäviä ihmisiä ympärillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi hyvä vaihtoehto. Saisit noin nuorena tosi piktän hoitosuhteen. Kolme vuotta. Voisit valita äidillisen terapeutin, jonka kanssa kävisi korjaavia kokemuksia läpi. Jatkaisit elämääsi paljon vahvempana ja vähemmän riippuvaisena sen jälkeen. Suosittelen lämpimästi. ehdottomasti kannattaa. Nuorena pääset varmemmin. mitä enemmän vitkuttelet sen vaikeampaa terapia on ja kauemmin jatkat huonosti voivana. rohkeasti vaan. varaa aika terveyskeskukseen ja siitä se lähtee. uusi elämä odottaa sinua.
P.S olen itse käynyt nuorena terapian enkä kadu hetkeäkään.
voisiko koulukuraattori alkaa keskustelemaan kanssasi säännöllisesti?
Tarviin liiankin usein keskusteluapua, eli en pääse koulukuraattorille usein. Oon toivoton, ahistaa :( Enkä viitti täysin tuntemattomille avautuu mun huolista, eli en tiiä kertoisinko kaikesta tolle koulukuraattorille. Opeen sentään voin luottaa, mut tiiän tekeväni väärin. Ei kukaan mun muukaan luokkalainen avaudu opelle huolista.
Vaihdan sitä paitsi syksyl kouluu ja sillo joudun hyvästelee openi :( Mitä sitten teen jos mul on viel syksylläki joitain uusii huolii ja elämässäni on tuntemattomat ihmiset.
voisiko koulukuraattori alkaa keskustelemaan kanssasi säännöllisesti?
Tarviin liiankin usein keskusteluapua, eli en pääse koulukuraattorille usein. Oon toivoton, ahistaa :( Enkä viitti täysin tuntemattomille avautuu mun huolista, eli en tiiä kertoisinko kaikesta tolle koulukuraattorille. Opeen sentään voin luottaa, mut tiiän tekeväni väärin. Ei kukaan mun muukaan luokkalainen avaudu opelle huolista.
Vaihdan sitä paitsi syksyl kouluu ja sillo joudun hyvästelee openi :( Mitä sitten teen jos mul on viel syksylläki joitain uusii huolii ja elämässäni on tuntemattomat ihmiset.
openi vastas mulle muutamaan sähkikseen kesällä. Yhes viestis kerroin huolistani ja sain vastaukseks pitkän viestin. Oon vielki kiitollinen siitä, en muista et oonks maininnu siit opelleni.
Se ei ees tiedä, et se on mulle tärkee tyyppi. Onha mul pari muutaki tärkeetä opee. En tiiä pitäiskö mun kertoo siit niille muutamalle opelle, et niille on helppo kertoo huolist ja et ne on tärkeit jne. Joten mitä mieltä ootte?
Mun vastuu-opelle oon eniten kertonut mun huolist, kuulumisist jne.
Terveisin ap
Ihanaa että sulla on tuommoinen ope. Kuraattori tai koulupsykologi tai sitten ihan terkkari tai koulu- tai terveyskeskuslääkäri voisi alkaa selvitellä sulle mahkuja päästä pitkään terapiaan. On ihan mahtava juttu että pystyt puhumaan sun vaikeista asioista jonkun luotettavan aikuisen kanssa, sitä kykyä kannattaisi ehdottomasti hyödyntää. Toivoisin, että löytäisit hyvän terapeutin, jonka luona voisit käydä säännöllisesti miettimässä asioita ja suremassa surut pois. Jotkut harvakseltaan toteutuvat kuraattorikäynnit ei riitä. Ja ihan varmasti oot sun opelle kanssa tärkeä ihminen jatkossakin, vaikka koulu loppuukin.