Mieheni kanssa ei voi keskustella. Jos on eri mieltä, lopettaa puhumisen.

Ärsyttää. Olen tottunut, että väitteet pitää argumentoida ja myös kuunnella toisen argumentit. Vasta sen jälkeen voi muodostaa oman mielipiteensä.



Miehellä on mielipide. Ei perustele sitä. Kun minä perustelen oman näkemykseni, mies kommentoi (ärtyneesti), että niin kai sitten ja lopettaa keskustelun. Eipä viitsi tuon kanssa enää mistään puhua, kun aina sama juttu.



Esim. viimeinen keskustelumme: teini on tulossa bussilla kaverinsa luota. Kaveri asuu paikassa, josta huonot bussiyhteydet meille. Reittioppaan mukaan aikaisempi reitti vaatii kolme vaihtoa ja lisäksi vaihdoissa pitää vaihtaa pysäkkiä (eli kävellä n. 400 + 200 metriä). Myöhäisempi reitti on lapsellemme tuttu, kaksi vaihtoa ja jatko aina samalta pysäkiltä.



Miehen mukaan tulkoon aikaisemmalta, kyllä sieltä aina busseja samaltakin pysäkiltä kuulemma tulee. Mutta kun ei tule, koska bussi on pysäkillä muutamia minuutteja myöhemmin kuin jatkolinja pysäkki ja seuraava tulee puolen tunnin kuluttua. Lapsi ei tiedä mistä lähtee aikaisemman vaihtolinjan bussi enkä tiedä minäkään.



Mies suuttui, eikä suostu keskustelemaan asiasta enää. HUOH! Ok: myöhäisempi bussi on vähän turhan myöhäinen, mutta minusta parempi kuin se, että yömyöhään kulkee yksin vaihtamassa pysäkkiä.