Cymbaltasta vapinaa??

ihan mieletön vapina ja lisäksi pahoinvointia ja oksentelua. Meni kyllä ohi ajan kanssa. Mitään muuta ko. lääke ei kyllä mulla sitten vaikuttanutkaan eli ei auttanut masennukseen.

syönyt cymbaltaa vuodesta 2010 asti. Alkuun oli tosi huono-olo ja vapinaa. Mulla cymbalta ja terapia auttanut. Hyvä lääke. Älä lue kauhu juttuja siitä...

Kiitos teille vastauksista. Itselläni VAKAVA masennus. Olen todella huonossa kunnossa. en olisi ikinä uskonut että masennus ajaa ihmisen tällaiseen jamaan. Olen vuosia sitten kärsinyt mukamas synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja nyt ajattelen että se oli pientä väsymystä vain verrattuna tähän.



Paljon on vuoden sisään tapahtunut...Eli syitä masennukseen ja uupumukseen on. Mutta yksinhuoltajana on vain pitänyt puskea eteenpäin ja nyt seinä tuli vastaan. En halua enka jaksa enää edes sängystä nousta.

Viime kesänä sain paniikkikohtauksen miesystäväni vanhemmilla. Se oli jotaina aivan kamalaa. Kahvikuppi vatkasi kun kakkuvatkain ja sydän hakkasi. Ajattelin että tuskin se toisten tulee... Mutta viikon päästä samassa paikassa /tilanteessa uudestaan.

Syksyn jälkeen en ole miesystäväni vanhemmille enää suostunutlähtemään. Ja pikkuhiljaa olen eristäytynyt kaikista ihmissuhteista. En uskalla mennä edes omille vanhemmilleni enää kahville. enkä ystäville. Pelkkä ajatuksin saa jo kotona sydämmeni tykyttämään.

Murroikäisen tyttären kanssa viimeinen vuosi ollut erittäin vaikea ja ex puolison kanssa tehty talokauppa(erosimme kolme vuotta sitten, talo oli vuoden myynnissä ja toukokuussa tehtiin kaupat)koituikin painajaiseksi. Uusi omistaja valittaa mistä milloinkin ja kokoajan saa ol apelko perseessä että mistä se nyt keksii valittaa.



Kolme viikkoa minulla mennyt nyt niin, että olen todella väsynyt. Siis ei sellaista väsymystä että nukkuisin...Lähinnä vetämättömyyttä ja apatiaa. Mikään ei kiinnosta ja itken paljon. Makaisin vain ja vetäytysyisin omiin oloihin. En jaksa ottaa oikein kontaktia perheeseen... En mennä kauppaan, en maksaa laskuja. Mua ei kiinnosta. Itsetuhoisia ajatuksia kumpuaa välillä ajatuksiin, sillä tunnen itseni niin luuseriksi ja epäonnistuneeksi. Huonoksi äidiksi.Syyllisyys takoo kokoajan takaraivolla kun en jaksa puuhastella kuusivuotiaan kanssa mitään. Usein jopa ajattelen että olisi tuo lapsi nyt hetken hiljaa.



Onneksi miesystävä ollut nyt kokoajan tässä mun luona. Auttaa kovasti lasten kanssa. Mutta siitäkin syyllinen olo. Mun lapsethan ne ovat. Ei sen pidä niistä vastuuta ottaa. Mutta kun en jaksa.

Miesystävää en jaksa oikein huomioida...Vähiten seksuaalisesti. Koko ajatuskin oksettaa.



Huoemma olen menossa verikokeisiin. Kilpirauhasarvot tutkitaan. Suvussa vajaatoimintaa paljon ja itsellä ollut arvot joskus siinä ja siinä että ovat viitteiden sisällä. Viimeksi taisi olla t4v 11. Viitteen oli 10-....Jotakin. En muista ylärajaa.

Oireita on paljonkin...Mutta paha sanoa onko kilpparista vai oikeesti masennuksesta. Pään sumuisuus ja väsymys, aloitekyvyttömyys pahimmat. Lisäksi tummat silmän aluset ja silmiä kirvelee ja vetistää päivittäin. Sydän tykyttelee.



Lääkkeeksi kokeiltiin ensin ciporalexia. Kaksi viikkoa söin ja olo meni päivä päivältä huonommaksi. Itkin oikeastaan kokoajan. Aamusta iltaan.Nyt sitten tämä cymbalta 30 mg.

oletko saanut jotain muuta lääkettä? Mä syön ketipinoria 25mg-100mg illalla nukahtamiseen.



Masennuksen hoidossa mun mielestä tärkeintä on nukkuminen ja syöminen. Alkuun olo pahenee kun lääkitys aloitetaan, mutta pikkuhiljaa nousee. Voi siis mennä kuukausiakin.



Mulla meni alussa vatsa sekasin niin että tuli kakat housuun ja se ei tosiaan yhtään nostanut mielialaa :)

Jos noin vakava tilanne, pyydä lääkäriltä kunnon annostus ja hyvä seuranta. Mulla on masennus jo paranemassa, ja silti yhä 60 mg/vrk. Suurimmillaan oli 120 mg, plus muut lääkkeet.

onko ap vielä linjoilla?

aloitusannos 30mg, viikko-kaks niin voi tuplata.



T: ap

olen taas linjoilla...



T: ap

Nostelen!!

ei vapinaa ollut, jotenkin tokkurainen vaan.

Nosto..