Millainen olisit miessukupuolen edustajana?

Pyrkisin löytämään ihanan miehen tai naisen ja kohtelisin sitten häntä kuin kukkaa kämmenellä. Uskollista minusta ei miehenäkään saisi millään.

Mielenkiintoinen yhdistelmä:

Kohtelisin hienosti JA pettäisin varmasti. :)

mieheksi kuin naiseksi. Olen saanut paljon huomauttelua epänaisellisista tavoista ja kiinnostuksenkohteista vuosien varrella. Olisin pitkä, harteikas, vahvaleukainen, isojalkainen ja roteva, luonnontieteellisellä alalla työskentelevä mies, joka vapaa-aikanaan harrastaa tähtitiedettä, golfia, metallimusiikkia, viskejä. Tykkää ajaa kovaa urheiluautoilla. Koulussa parhaiten sujuneita ja kiinnostavimpia aineita olivat matematiikka ja fysiikka. Olen muuten tuollainen, paitsi että olen nainen. Kun treenaan, lihakset kasvavat vähällä vaivalla hyvin, joten testosteronin kanssa minun olisi varmaan helppo bodata itselleni naisia miellyttävä kroppa. Olen myös älykäs, miehenä sillä olisi helpompi briljeerata. Miksi minun pitikin syntyä naiseksi, kun en ole ollenkaan naisellinen. Olisin paljon mieluummin mies. Vaikka silloin kai sitten olisin homo, koska seksimielessä en ole naisista kiinnostunut.

....ei ei ei. En ole ikinä halunnut olla mies.



Viihdyn naisena! En ole naimisissa, en seurustele, minulla ei ole lapsia, teen mitä huvittaa, juon jos huvittaa, liikun, luen, makaan sohvalla, syön pitsaa ja seuraavana päivänä salaattia. Saan rauhassa muhia keskinkertaisessa pr-työssäni eikä kukaan odota minun pyrkivät ylimpään johtoon.



Sanoisin, että jo nyt elämässäni kohtaavat perusmiehen itsenäisyys ja perusnaisen öh, naismaisuus?



Miehenä olisin varmaan kamala neuroottinen julli. Olisin pitkä ja roteva (nytkin jo 175 senttiä ja 70kiloa) ja sen verran hyvännäköinen, että pimut juoksis perässä, vaikka en tippaakaan näistä välittäisi. Minua pidettäisin homona, reppanana, taiteilijana, luuserina, kummallisena, friikkinä.



Minulla olisi muutama hyvä mieskaveri muttei yhtään naista ystäväpiirissä.



Luultavasti olisi myös mielenterveysongelmia. Kokisin itseni muiden silmissä kummajaiseksi, epämieheksi. Ulospäin olisin erittäin maskuliinisen näköinen, sisimmässäni herkkä nörtti, joka pelkää naisia ja lapsia ja vaikka mitä.



Summa summarum: olisin epäonnistunut mies, jos ns. normikriteeristöllä mitattaisiin.

jos olisin mies se olisi vain enemmän ok.

Hih! No ainakin multa löytyis silloin munaa;))

En ole ihan samaa mieltä. Ongelmana tässä ajatuksessa on väärien mittareiden käyttäminen sukupuolten "arvon" määrittelyyn. Olet nämä kriteerit valinnut ja tulkinnut naisia suosivasti. Miehillä on eri kriteerit sille mikä naisissa on hyvää kuin naisilla sille mikä miehissä on hyvää.



Annan kärjistetyn esimerkin siitä mikä logiikassasi mättää. Kuvittele taiteista kiinnostunutta ja niissä lahjakasta ihmistä. Jos hän määrittelee ihmisen tasot pitkälti sen mukaan miten paljon toinen ymmärtää ja osaa tehdä taidetta, hän on oman määritelmänsä puolesta erittäin korkealla arvoasteikossa. Tulee illuusio siitä, että hänen tasolleen päässeitä on valitettavan vähän. Hän luultavasti joutuu tyytymään "alemman tasoiseen" kumppaniin.



Kriteereissä esimerkiksi ulkonäkö on useimmille miehille korostetun tärkeää naisessa. Naiset eivät arvosta yhtä korostetusti miesten ulkonäköä. Eli vaikka löydätkit yhteisiä mittareita, niissä on hyvin erilaiset painotukset.



Toinen esimerkki on koulutus. Miehille naisen koulutustaso ei ole keskimäärin läheskään yhtä tärkeä kriteeri kuin naisille miehen koulutustaso.



Mainitsit mm. että naiset käyttävät enemmän rahaa ja aikaa ulkonäköönsä. Vedit siitä sen johtopäätöksen, että naiset ovat tässäkin parempia. Eikö mieleesi tullut, että naisen tavoin paljon rahaa ja aikaa ulkonäköönsä käyttävä mies on monelle naiselle turn-off? Kun taas paljon ulkonäöstään huolehtiva nainen on yleensä miehelle turn-on?

Toiseksi: oma väitteeni on, että pariutuminen on hankalaa kahdesta syystä, jotka ovat (perustelut voit lukea alta)

1. Naiset ovat keskimäärin tasokkaampia kuin miehet

2. Naiset eivät halua pariutua tasonsa alle

Sinulle sanottiinkin jo, mikä logiikassasi mättää. Määrittelet tasokkuuden käytännössä vain koulutuksen ja urakehityksen perusteella. Miesten valtaosalle naisen koulutus ja ura eivät merkitse mitään.

Juuri tästä ilmiöstä muun muassa pahuuden inkarnaatio Henry Laasanen on kirjoittanut: korkeasti koulutettu uranainen luulee usein, että hänen koulutuksensa ja uransa tekevät hänestä oivan ”saaliin” koulutetulle uraansa panostaneelle miehelle. Näin ei kuitenkaan ole, koska miehet arvostavat naisessa aivan muita asioita. Näistä tärkeimmät ovat tietenkin ulkonäkö ja seksuaalinen saatavilla oleminen.

Itse penäisin naisilta vastuunottoa omien valintojen seurauksista. Jos ja kun nainen haluaa aina itseään tasokkaamman miehen (taloudellisesti ja koulutuksellisesti), on korkeasti koulutettujen uranaisten hyväksyttävä samalla se, ettei heille ole juurikaan miehiä tarjolla. Jos korkeakoulusta valmistuneista 64% on naisia, ei siitä 34% joukosta riitä parhaalla keinollakaan miehiä kaikille naisille. Akateemisten naisten vaihtoehdot vähenevät entisestään sillä, etteivät kaikki akateemiset miehet vaadi naiseltaan vastaavan tason koulutusta.

Yleensä naisten ratkaisu on tässä vaiheessa suunnata huomionsa miehiin, jotka osoittavat miehekkyytensä muuten kuin koulutuksella ja varallisuudella. Fyysisesti he ovat pitkiä & lihaksikkaita ja ammatiltaan turvallisuus- tai pelastusalan miehiä, kuten ensihoitajia, palomiehiä tai sotilaita. Tässäkin on akateemisella naisella ongelmansa, koska miesten valtaosa ei tällaisia(kään) vaatimuksia kykene täyttämään: jo määritelmänsä mukaan ”keskimääräistä pidempi mies” sulkee sen 50% miehistä ulos.

Bonuksena: naiset tapaavat painottaa sukupuolten tasa-arvoa vain siihen asti, kun he itse ovat tavalla tai toisella se heikompi osapuoli (kuten vaikkapa fyysisessä voimassa). Mutta heti kun tulee mahdollista jollakin tavalla todeta naisen olevan miestä parempi, unohtuu tasa-arvo siihen paikkaan. Amerikkalainen radiotoimittaja Tom Leykis totesikin osuvasti: ”Women don’t want equality, they want superiority.”

oikein keimaileva mies.

komea

eli duunista kotiin sohvalle bissen kera, hetken leikittäisin lapsia, mutta muuten saisi mamma hoitaa ne. Rusinat pullasta siis kiitos. En pettäisi, ellen vahingossa firman pikkujouluissa :)

mutta uskoisin että olisin vielä lapseton, odottaisin "sitä oikeaa hetkeä" tehdä lapsia ja mahdollisesti riitelisin puolisoni kanssa asiasta, koska hänen biologinen kellonsa jo tikittäisi. Minun mielestäni olisi hauskempaa vielä pitkittää dinkkuelämää. Tai ehkä olisin tässä vaiheessa (olen 39v) jo antanut periksi ja ruvennut isäksi, mikä olisikin sitten ollut hauskempaa kuin olin odottanut.



Uskoisin että olisin samalla alalla kuin nytkin, tosin luultavasti olisin ylennyt yhtä astetta korkeammalle, en kuitenkaan ylimpään johtoon.



Minulla ei olisi kovin paljon henkilökohtaisia ystäviä, olisin taipuvainen antamaan vaimoni kannatella perheen sosiaalielämää. Luultavasti näkisin omia nuoruudenystäviäni muutaman kerran vuodessa kosteissa merkeissä, lopun aikaa illallistaisimme vaimon kavereiden perheiden kanssa.

miehenä varmaan tulisin ja menisin miten haluaisin. Viettäisin paljon aikaa yksikseni luonnossa ja matkoilla. Todennäköisesti en olisi pariutunut enkä kaipaisi lapsia elämääni.

hiljainen nörtti mutta toivottavasti en vain nurkassa kyhjöttävä ruikuttaja, joka ei saa koskaan ketään.:)

näyttäisi näin paljon tunteitani ulkopuolisille, mutta en olisi tunteetonkaan. Kohtelisin kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, enkä asettaisi kumpaakaan sukupuolta jalustalle. :)

joka lentäisi kukasta kukkaan.

Pyörittäisin naisia mennen tullen, enkä jumittuisi yhteen.

niin panisin koko ajan.

varmaan tykkäisin kalastaa, harrastaisin pitkiä erämaavaelluksia vaikeissa maastoissa. Toisaalta olisin ollut bilehirmu nuorempana ja harrastanut todennäköisesti aika paljon seksiä eri naisten kanssa. Minulla olisi varmaan perhe ja työ, alaa en osaa ollenkaan sanoa, sillä ympäristön odotukset ovat ohjanneet valintojan aika paljon. Nimeni olisi Jaakko.

valittavaa naista en jäisi kuuntelemaan, vaan siirtyisin heti seuraavaan.

olen miettinyt sitä, että käytännössä ympäristön odotukset siitä, mitä naisen elämään kuuluu, ovat ohjanneet paljon tekemiäni valintoja. Ja hyvä näin, ihan onnellinen olen. Mutta miehen kohdalla esimerkiksi paine perheen perustamiseen ei ole niin kova, ja todennäköisesti en olisi siinä asiassa kovin aktiivinen, jos olisin ikäiseni mies. Ihan siksi että miehillä aikaa on lisääntymiseen tms. paljon enemmän kuin naisella ihan biologisista syistä. Todennäköisesti elämäni suurin toive henkilökohtaisen elämän puolella olisi saada olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.

harrastaisin kaikenlaista uutta ja kivaa. opettelisin kieliä. Naimisiin en menisi. Lapsen tekisin ja harrastaisin sen kanssa kaikkea kivaa. Auttaisin koulunkäynnissä jne. Naimisiin en menisi.