Lue keskustelun säännöt.
14v tyttö kyselee biologisesta isästään, mitä tekisit?
26.12.2012 |
Tilanne on se, että biologinen isä ei edes tiedä minun tulleen raskaaksi ja että hänellä on kanssani tytär...
Isyys on 100% vaikka tietenkään mitään testejä ei ole tehty. Ennen raskauttani en maannut yli vuoteen kenenkään muun kanssa enkä sen jälkeen yli kolmeen vuoteen...
En kertonut lapsen isälle raskaudesta, koska en halunnut jatkaa suhdetta hänen kanssa ja jos olisin kertonut, niin olis pitänyt olla tekemisissä lapsen takia. Halusin mieluummin olla kokonaan yh.
Olin tuon esikoistytön syntyessä vasta 20v...
Paljon myöhemmin, tytön ollessa 10v tapaasin nykyisen mieheni ja meillä on yhdessä kaksi poikaa.
Kun tyttö oli pieni niin selitin vaan ympäripyöreitä, että joissain perheissä nyt vaan on pelkkä äiti jne.
Nyt tyttö mankuu saada tietää ja mietin ottaisinko yhteyttä tytön biologiseen isään, joka siis on täysin tietämätön koko tyttärestä...
Sen tiedän tytön biologisesta isästä, että hänellä on tällä hetkellä pari pientä lasta, on ihan hyvissä töissä ja vaikuttaa kunnolliselta....
Onko väärin mennä tässä vaiheessa sorkkimaan hänen elämäänsä??? Mitään en tietysti vaatisi, kuten en tähänkään asti, tytön itsensä toiveesta vaan ottaisin yhteyttä ja kertoisin lapsesta???
Kommentit (82)
Jos on ollut, olet tehnyt väärin. Mutta jos isällä on väkivaltainen ja äkkipikainen luonne, en kertoisi. Minulla itsellä tuo tilanne onneksi vasta vuosien päästä edessä, poika pitää miestäni isänään, oma isä jätti kun oli n. 6kk. Isä tunnustanut isyyden, olen yksinhuoltaja enkä tiedä mitä kertoisin lapselle isästä, joka hänet jätti, ei huolehtinut ja on väkivaltainen?
Sinulla on siis paljon paremmat puitteet, joten otappa yhteyttä isään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja saat kyllä lapseskin inhoamaan itseäsi jos et ole rehellinen. Vaikka mies olis sarjaraiskaaja, lapsi tarvitsee totuuden.
Itse olen kamppaillut näiden kysymysten kanssa koska lapseni ei koskaan tule tietämään biologista "isää" koska olemme tarvinneet siittiöiden luovuttajan joka on anonyymi (siis ennen nykyistä lakia).
Minusta olisi hienoa jos tietoa saisi vaikka tilanteemme on toki hyvin erilainen.
Sinulla on aivan ehdoton velvollisuus kertoa, mitään muuta mahdollisuutta ei ole.
Tietysti kerrot lapselle. Sitten mietit miten otat yhteyttä isään. Tiedon lapsesta on tultava sinulta, ei tyttäreltä. Mies voibreagoida ikäväsi jos 'tulee yllätetyksi'. Siksi ole sinä yhteydessä ensin, ei tytär.
Ei sellasta huvin vuoksi valehdella!!!!!!!!!!!!!
Haluat lapselle todella itkun että hänen isänsä on nyt enkeli????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kertoi minulle 8-vuotiaana, kuka isäni on, isäni oli silloin naimisissa ja hänellä oli lapsia.
Minä sanoin että selvä on. Muutaman vuoden kuluttua äitini kysyi, haluaisinko tavata isäni. Minä sanoin, että en todellakaan, miksi? Isäni asui 25 kilometrin päässä.
Kasvoin aikuiseksi, en koskaan miettinyt isääni tai tuntenut, että minulta puuttuisi jotain tai että haluaisin tavata hänet.
Isäni kuoli viisi vuotta sitten. En mennyt hautajaisiin.
tyttöni inhoamaan minua :(
Joo, mies on ollut aina ihan kunnollinen, en vaan enää pitänyt hänestä. Ei ole tosiaankaan väkivaltainen tms, vaan enemmänkin hössöttävä nössö ja liian lässy mun makuun. Aika sellainen saamaton ja laiskakin kyllä, mutta ei tosiaan väkivaltainen tms. Ja yksi mikä ärsytti, oli sen uskonnollisuus, meillä oli siis eri arvotkin.
Se tytön isä on mun ikäinen ja silloin opiskeli joten rahallisestikaan ei olis ollut mitään annettavaa. Nyt varmaan olis kyllä...
Oikeastaan sen miehen takia ei ole iso kynnys ottaa yhteyttä (se ei ole millään tavalla uhkaava/pelottava), vaan tytön takia...
ja saat kyllä lapseskin inhoamaan itseäsi jos et ole rehellinen. Vaikka mies olis sarjaraiskaaja, lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ajattelee vain itseään, ei lastaan. Teet asiasta paljon suuremman kuin se onkaan, kun salailet isän olemassaoloa. Ja vielä harkitset valehtelua, pöyristyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kerrot lapselle. Sitten mietit miten otat yhteyttä isään. Tiedon lapsesta on tultava sinulta, ei tyttäreltä. Mies voibreagoida ikäväsi jos 'tulee yllätetyksi'. Siksi ole sinä yhteydessä ensin, ei tytär.
on töissä. Vois osallistua tytön hankintoihin. Tollaiset teinitytöt ei ole ihan halpoja...
Asutaan nykyään kaukana toisistamme. Muutin pohjoiseen mun suvun luokse jo heti kun tulin raskaaksi silloin ja "isukki" on etelässä.
Että tuskin nyt kovin usein tapaisivat kuitenkaan... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttöni inhoamaan minua :( Joo, mies on ollut aina ihan kunnollinen, en vaan enää pitänyt hänestä. Ei ole tosiaankaan väkivaltainen tms, vaan enemmänkin hössöttävä nössö ja liian lässy mun makuun. Aika sellainen saamaton ja laiskakin kyllä, mutta ei tosiaan väkivaltainen tms. Ja yksi mikä ärsytti, oli sen uskonnollisuus, meillä oli siis eri arvotkin. Se tytön isä on mun ikäinen ja silloin opiskeli joten rahallisestikaan ei olis ollut mitään annettavaa. Nyt varmaan olis kyllä... Oikeastaan sen miehen takia ei ole iso kynnys ottaa yhteyttä (se ei ole millään tavalla uhkaava/pelottava), vaan tytön takia...
ja saat kyllä lapseskin inhoamaan itseäsi jos et ole rehellinen. Vaikka mies olis sarjaraiskaaja, lapsi
että minusta voit kertoa tytölle kuka hän on, ja myös sen, että isä ei tiedä hänen olemassaolostaan.
Ei sinun tarvi kaikkea teidän välistä kertoa - voit vaikka sanoa, että olitte rakastuneita, hän sai alkunsa, mutta teille tuli erimielisyyksiä ja halusit jatkaa yksin. Kenties voit sanoa, että et ole varma oletko toiminut oikein, kun olet näin pitkään ollut kertomatta.
Jos tyttö haluaa ottaa yhteyttä isäänsä, minusta teidän tulisi sitten yhdessä miettiä mikä olisi paras tapa. Sinun täytyy valmistaa tyttöä siihen, että isä voi olla järkyttynyt, ja asiaan sopeutuminen voi vaatia aikaa. Ja että ehkä ei kannata soittaa ovikelloa ja kertoa asiaa, vaan kirjoittaa esim. kirje, jotta hän (ja mahdollisesti hänen perheensä) saa rauhassa sulatella asiaa. Ja oletko se sinä vai tytär kumpi ottaa yhteyttä, jos niin haluatte jne. Teillä on paljon keskusteltavaa. Nyt rehellisenä liikkeelle! On hyvin surullista kasvaa juuriaan tietämättä tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hössöttävä nössö ja ei sun makuun. Silti nusasit häntä ja asuit avoliitossa???? HÄ
Alkuun se vaikutti toki ihan hyvältä tyypiltä ja ihastustakin oli, mut kunhan kunnolla tutustui niin yyh...
Ja todellakin tuntui paremmalta ajatukselta pitää lapsi yksin kuin sen jätkän kanssa.
No kaipa otan yhteyttä sitten. Ehkä sähköpostilla tai Facebookin kautta, niin saa sulatella asiaa ennen kuin puhumme siitä..???
Ja toivon mukaan sinä ap lennät tästä tilanteesta kokonaan helvettiin, että tytär hylkää sut ja rupeaa elää omaa elämäänsä, eikä vale-mamman siivellä vaikka onkin kasvattanut ja hoitanut ja siinä on enää noihin syihin turha tuossa vaiheessa vedota. :)
että minusta voit kertoa tytölle kuka hän on, ja myös sen, että isä ei tiedä hänen olemassaolostaan.
Ei sinun tarvi kaikkea teidän välistä kertoa - voit vaikka sanoa, että olitte rakastuneita, hän sai alkunsa, mutta teille tuli erimielisyyksiä ja halusit jatkaa yksin. Kenties voit sanoa, että et ole varma oletko toiminut oikein, kun olet näin pitkään ollut kertomatta.
Jos tyttö haluaa ottaa yhteyttä isäänsä, minusta teidän tulisi sitten yhdessä miettiä mikä olisi paras tapa. Sinun täytyy valmistaa tyttöä siihen, että isä voi olla järkyttynyt, ja asiaan sopeutuminen voi vaatia aikaa. Ja että ehkä ei kannata soittaa ovikelloa ja kertoa asiaa, vaan kirjoittaa esim. kirje, jotta hän (ja mahdollisesti hänen perheensä) saa rauhassa sulatella asiaa. Ja oletko se sinä vai tytär kumpi ottaa yhteyttä, jos niin haluatte jne. Teillä on paljon keskusteltavaa. Nyt rehellisenä liikkeelle! On hyvin surullista kasvaa juuriaan tietämättä tässä maailmassa.
En vielä ole kertonut isän nimeä tms. Hänellä on FB:ssä avoin profiili mistä näkee kuvan, puhelinnumeron, seinän ja kaikki mutta en kyllä noin vain lähde tytölle sitä läväyttämään... ;)
Ei kukaan ole voin vitun itsekäs lehmä.
Jos mä olisin isä en suostuisi enää tapaamaan ja käskisin syyttämään siitä kusipää rahan hnetta äitiään.
Ja sanoisin että sitten kun katkaisee välit äitiinsä voin tukea taloudellisesti muuten en.
Ja toivon mukaan sinä ap lennät tästä tilanteesta kokonaan helvettiin, että tytär hylkää sut ja rupeaa elää omaa elämäänsä, eikä vale-mamman siivellä vaikka onkin kasvattanut ja hoitanut ja siinä on enää noihin syihin turha tuossa vaiheessa vedota. :)
Enkä tosiaan oo ainut joka näin on tehnyt, meitä on muitakin vahinkoraskaaksi tulleita (sitä se oli!!!) jotka ei oo biologiselle isälleen mitään infonneet...!
Kypsä aikuinen kantaisi vastuun siitä mihin on ruvennut, eli jos on harrastanutkin epämielyttäväksi jälkeenpäin osottautuneen henkilön kanssa seksiä ja tullut raskaaksi, niin osannut laittaa lapsen edun edelle ja antaa hänelle mahdollisuuden myöskin hyvään, omaan, biologiseen isäänsä.
Mutta ei kun ei.
Oma mukavuus oli tärkeintä, eikä lapsen.
Toisaalta kun en ole tähän mennessä sanonut, niin ei varmaan menisi läpi.
Todella iso kynnys ottaa yhteyttä tuohon mieheen, vaikka tiedän missä asuu ja muistan hyvin nimen toki jne. Aikoinaan asuttiinkin yhdessä vähän aikaa...
Mulla meni hermo aikoinaan tohon mieheen ihan täysin ja en kertonut raskaudesta ja halusin sen huomattuani eron. Se mies oli vaan sellainen hössöttäjä jotenkin ja ärsyttävä loppupeleissä ja en halunnut hänen tietävän mun raskaudesta vaan halusin olla rauhassa... ja rauhassa hoitaa lapsen itse jne.