Kertokaa nyt mikä niissä muumimukeissa on niin ihmeellistä???!!!

Mikään ei oo mitään, missään ei oo mitään ihmeellistä. Aku ankka, Mikki Hiiri ja Walt Disney plääh, Peppi Pitkätossu ja Astrid Lindgren yöks, Muumit ja Tove Jansson ällötys. Niih, ku mun mielestä ne iistä on nolooooo tykätä.

Ihan hyvin olen kehdannut. Ihan aikuisille. Ei noissa meidän missään mukeissa taida mitään ihmeellistä olla, tuollaisia perusmukeja ja kahvikuppeja kaikki, näitä perusmerkkejä mitä ihmisillä nyt yleensä on -Arabia, Rörstrand jne. En ole vielä nähnyt itse asiassa kenelläkään kovin ihmeellisiä mukeva tai kuppeja. Ihan noista tavallisistakin kahvi on kyllä maistunut.

Tove Janssonia on aina juhlittu sadunkertojana ja nimenomaan omalaatuisen muumiuniversumin luojana. Hän on käännetyin suomalaiskirjailija: muumikirjoja luetaan yli kolmellekymmenellä kielellä, ja ne ovat lunastaneet paikkansa maailman satukirjallisuudessa Pikku prinssin, Nalle Puhin ja Astrid Lindgrenin teosten rinnalla. Vähemmän on korostettu sitä, että Jansson kuvasi kautta kirjallisen tuotantonsa myös oman aikansa maailmaa ja kirjoitti myös aikuislukijoille.

Tai voi lukea muita kirjoja, jos ei nappaa Muumit edes kirjallisina tuotoksina.



Kait jokainen voi tehdä tavallaan. Minä en tosin kyllä tajua, miten joku voi juoda kahvinsa jostain Viivi&Wagner- tai Kiroileva siili -mukeista....Mielummin sitten Muumit vaikka...Mutta paras on ihan valkoiset kupit minulle. Kylässä kyllä juon ihan mistä vaan, en yleensä keskity kuppeihin vaan seuraan.

Muumikirjoja lukevat monenikäiset. Niissä on erilaisia tasoja, kuten yleensä klassikon asemaan päässeissä lastenkirjoissa.

Edes lukenut ensimmäistäkään.

Tytöt juovat niistä kaakaonsa, pojalle ei kelpaa, joskus käytän itsekin kahvimukina, kun ei ole muita puhtaana.



Ei ole tullut halua alkaa keräilemään niitä, koska pidän niitä aika lapsellisina, enkä muutenkaan oikein tykkää muumijutuista. Kaikki lahjaksi saadut muumipyyhkeetkin olen myynyt kirpparilla. Toisella tytöllä on yksi kiva harmaapinkki Finlaysonin muumipussilakana, lisäksi muutama muumiaiheinen lastenkirja löytyy hyllystä. Samoin muumivideoita lapset pienempinä katsoivat, nyt eivät ole katsoneet aikoihin ja pelkäävät vieläkin mörköä.



Tämä "muumimukimenetelmä". Ihanko oikeasti se pitää tehdä juuri muumimukiin, miksei muka mikään muu muki kelpaa?

ja niitä pidetään laadukkaana kirjallisuutena kirjallisten ominaisuuksiensa perusteella, tätä ei voi kyllä kukaan kyseenalaistaa, vaikka ei niistä itse pitäisikään. Muumithan on alunperin kirjoitettu aikuisille, ja aikuisen fantasianahan ne toimivatkin parhaiten, sillä niiden monitasoisuus ja symboliikka ei avaudu pienille lapsille.



Eri juttu on, haluaako juoda aamukahvinsa Muumi-mukista ja haluaako käyttää niitä vierasmukeina. Omasta mielestäni kahvinautinto toteutuu paremmin valkoisista kahvikupeista kuin mukeista juotuna, vaikka Muumi-kirjoista pidänkin.

Ja pikkuveli piti nimenomaan Muumitarinoista.

Tämä "muumimukimenetelmä". Ihanko oikeasti se pitää tehdä juuri muumimukiin, miksei muka mikään muu muki kelpaa?

Aikanaan Tove Jansson oli julkilesbona erittäin harvinainen tapaus Suomessa. Asioista perillä olevat tiesivät, kuka kirjojen TuuTikki oikeasti oli. Muumimukit olivat tuolloin seksuaalivähemmistön naisten suosiossa, josta sitten tuli se nimitys. Luovuttajana toimi yleensä tuttu homomies.

Meillä rouva tarjoili vieraille juomaa muumimukeista. Joutui ottamaan myös ne pienikuvaiset wanhat ja alkuperäiset takarivistä käyttöön kun kaikki muut 8 kpl olivat jo likaisina. Vieras ei meinannut uskaltaa käsitellä kyseistä mukia kun ovat kuulemma niin kalliita.

Vieraiden lähdettyä nekin arwokupit menivät tiskikoneeseen muiden mukien mukana. Ovat varsin kestävää ja hyvälaatuista tavaraa nimittäin.

Muumimukimenetelmän mieleentulo ei estä minua nauttimasta rommikaakaota kyseisestä kupista.

kovasti näyttävät niistä tykkäävän. Oma lapseni on vasta ½-vuotias, mutta olen jo hänelle ostanut yli 30 mukia varastoon. Otan ne käyttöön sitten, kun hän jotain muumeista tajuaa. Ja ovathan ne toki minusta aikuisestakin nättejä.



Monta vuotta lapsettomana seurasin, kun ystävieni lapset niistä niin kovasti innostuivat. Aina juhlissa mm. oli tärkeää mikä muki katetaan kellekkin. Niinpä keräsin niitä itsekkin varastoon mahdollisesti tulevaa lastani varten.



Olen pääasiassa ostanut noita kausimukeja ja myynnistä poistuvia. Jos lapseni ei muumimukeista innostukkaan, myyn ne sitten pois. Tai sitten jätän varaston uumeniin. Sillä joistakin meillä olevista mukeista näköjään pyydetään huutonetissä jopa yli sata euroa!

Muumilaakson väelle.He ovat kasvattaneet ainakin meidän lapsia silloin kun itse emme ole sairauden,työn tai muun rasituksen takia siihen aina jaksaneet paneutua!

just tämä maaninen keräily on mustakin siinä mukivimmassa jotenkin sairasta. Yli 30 mukia lapselle? Kuinka valtavia juhlia sille lapselle on tarkoitus järjestää, että tarvitaan tuollainen määrä mukeja?

En nyt mitenkään erityisesti tarkoita juuri tätä lainaamaani kirjoittajaa vaan koko porukkaa. Tulee sellainen olo kuin muumimukeista olisi kehittynyt taloudellinen valuutta, ja sen valuutan odotetaan koko ajan kasvattavan arvoaan siitä huolimatta että Iittala puskee koko ajan lisää ja lisää ja lisää sitä ilmoille. Kaikki olettavat voivansa eräänä päivänä realisoida ne varastonsa suurella voitolla, mutta kun kymmenillätuhansilla ihmisillä on samanlaiset muumimukivarastot ja Iittalalla edelleen mahdollisuus milloin hyvänsä painaa mitä hyvänsä niistä lisää, niin markkinahan romahtaisi jos niitä todella jossain merkittävässä määrin alettaisiin realisoida.

Oma lapseni on vasta ½-vuotias, mutta olen jo hänelle ostanut yli 30 mukia varastoon.

----

Jos lapseni ei muumimukeista innostukkaan, myyn ne sitten pois. Tai sitten jätän varaston uumeniin. Sillä joistakin meillä olevista mukeista näköjään pyydetään huutonetissä jopa yli sata euroa!

just tämä maaninen keräily on mustakin siinä mukivimmassa jotenkin sairasta. Yli 30 mukia lapselle? Kuinka valtavia juhlia sille lapselle on tarkoitus järjestää, että tarvitaan tuollainen määrä mukeja?

En nyt mitenkään erityisesti tarkoita juuri tätä lainaamaani kirjoittajaa vaan koko porukkaa. Tulee sellainen olo kuin muumimukeista olisi kehittynyt taloudellinen valuutta, ja sen valuutan odotetaan koko ajan kasvattavan arvoaan siitä huolimatta että Iittala puskee koko ajan lisää ja lisää ja lisää sitä ilmoille. Kaikki olettavat voivansa eräänä päivänä realisoida ne varastonsa suurella voitolla, mutta kun kymmenillätuhansilla ihmisillä on samanlaiset muumimukivarastot ja Iittalalla edelleen mahdollisuus milloin hyvänsä painaa mitä hyvänsä niistä lisää, niin markkinahan romahtaisi jos niitä todella jossain merkittävässä määrin alettaisiin realisoida.

Oma lapseni on vasta ½-vuotias, mutta olen jo hänelle ostanut yli 30 mukia varastoon.

----

Jos lapseni ei muumimukeista innostukkaan, myyn ne sitten pois. Tai sitten jätän varaston uumeniin. Sillä joistakin meillä olevista mukeista näköjään pyydetään huutonetissä jopa yli sata euroa!

Just tuo keräilyvimma jälleenmyyntimielessä on sairasta. Tykkäisin itse periaatteessa noista mukeista, mutta niihin liittyvä rahastamisen maku ärsyttää todella paljon. Ei ne oikeasti ole edes sen 15 euron arvoisia.

Kaikki muumikirjat minulla on alkukielellä ruotsiksi ja harkitsen alkuperäisten vanhojen muumisarjakuvien keräämistä. Niiden joissa muumit on boheemeja.

Minusta kahvi vaan maistuu paremmalta muumimukista, ja se on juuri sopivan kokoinen eikä tarvitse olla koko ajan täyttämässä uudestaan. Ei kuitenkaan niin valtava potta, että ehtisi jäähtyä.



Keräilykohteena ei kai sen kummallisempi kuin vaikka tulitikkuaskien kannet tai perhoset.



Sitä en kyllä usko, että arvo kovin nousee. Minäkin join kymmenen vuotta kahvini milleniummukista ennen kuin sen arvoksi jossain kerrottiin monta sataa euroa. Sitten nostin sen kaappiin ja kysyin joltakin ostajalta, josko haluaisi sen. Mutta ei niistä kuulemma enää maksetakaan niin paljon. Että taidan palauttaa sen taas kahvipöytääni.

Musta ne on ihan söpöjä, mutta en tykkää siitä että kattauksessa on paljon erivärisiä astioita, ja ovat myös liian pieniä mun makuun - juon kahvini jättikupista. Kaapissa on melkein kymmenen muumimukia jotka kaikki saatu lahjaksi, ja haluan säilyttää ne käyttämättöminä. Useimmat ovat kuitenkin joitain erikoismukeja, ehkä niillä on jotain arvoa joskus vuosien päästä.



Ei minusta kyllä voi puhua keräilystä, jos esineet ovat arkikäytössä, sillä eihän niillä ole juuri mitään keräilyarvoa kuluneina. Eri asia sitten että vaan tykkää niistä ja ovat siksi käytössä. Ihmiset tykkää eri asioista.

Ihan itse olen suurimman osan ostanut vuosien saatossa, ehkä 10 tullut lahjaksi.



Pidän muumeista. Luin niitä nuorena aikuisena ja kirjallisuudenopiskelijana. Aluksi ostin muumimukeja vain arkikäyttöön. Sitten muutaman ostin hyllylle tulevia lapsia varten.



Nyt käytän noin 20 muumimukia päivittäin ja tarjoan satunnaisille vieraillekin niistä kahvit. 10 on harvinaisempaa ja niitä pidän varalla, jos muut mukit loppuvat. En halua, että menevät rikki, kun maksoivat enemmän.



Keräilyvimmaa ei ole. Vuosien saatossa on jäänyt muki jos toinenkin ostamatta. Mutta ostan aina uuden, jos huomaan, että sellainen on ilmestynyt. Minusta kuvat ja värit ovat hauskoja. Olen vähän lapsenmielinen, selvästi. Minulla on myös kulhoja ja lautasia. Kulhoista syömme mm. jäätelöä, lautaset katan, kun on lastenkutsut.



Olen niitä kammotusmammoja, joilla on myös esim. muumipyyhkeitäkin. Sukulaiset ovat huomanneet muumi-innostukseni ja ostaneet näitä oheistuotteita. Ovat mieleisiä. Pidän Tove Janssonin tuotannosta ja erityisesti muumeista, joten ihan mielelläni laitan käsipyyhkeeksi muumipyyhkeen enkä koe, että teen jonkin rikoksen. Emme ole pönöttävä perhe eikä meillä keräillä mitään muutakaan arvokasta - ei astiastoa eikä pyyhkeitä.



En ole ostanut mukeja perinnöksi lapsilleni, niitähän käytetään koko ajan, mutta toki olen miettinyt, että halutessaan saavat ne matkaansa joku päivä omille lapsilleen. TAi sitten olen se lapsenomainen mummo, joka tarjoilee jopa lastenlapsilleenkin kaakaot muumimukeista. Hui kamalaa!



Mitä tulee muumimukimenetelmiin, niin nämä huutelijat ovat lapsellisia ja ahdistuneita monesta muustakin asiasta. Suosittelen terapiaa. Ja kerron salaisuuden, sen ei tarvitse olla muumimuki onnistuakseen. Veikkaan, että maailmassa on paljon mukeja, jotka ovat joutuneet samaan tehtävään eikä niissä ole ollut muumin kuvaa. ;)

Meillä on muutamakin muumimuki... Sekä muumikahvipurkki, muumiteepurkki... Mies ja poika tykkää muumeista, minäkin olen alkanut pikku hiljaa tykätä vaikka koko lapsuuden niitä inhosin :D On meillä sitten tuolla törkeän kallis astiasto, mitä en käytä vaan pitäisi myydä pois tai heittää seinään... En kehtaa käyttää, ruusukuvioinen, musta ihan sika ruma.

Tämä "muumimukimenetelmä". Ihanko oikeasti se pitää tehdä juuri muumimukiin, miksei muka mikään muu muki kelpaa?

Aikanaan Tove Jansson oli julkilesbona erittäin harvinainen tapaus Suomessa. Asioista perillä olevat tiesivät, kuka kirjojen TuuTikki oikeasti oli. Muumimukit olivat tuolloin seksuaalivähemmistön naisten suosiossa, josta sitten tuli se nimitys. Luovuttajana toimi yleensä tuttu homomies.

myydyllä muumikrääsällä ei ole mitään tekemistä oikeiden muumien kanssa.

Se on vain mainosmiesten myyntiä, mikkä tyhmät ihmiset saadaan retkuun ja ostamaan tavallisia kippoja.

Itse olen lukenut muumit lapsena ja aikuisena, mutta television muumisarja ei ole enää sama. Ja moni muumimukin ostaja ei ole edes lukenut muumisarjaa, vaan menee mainosmiesten verkkoon ja ostaa mukeja kun ne muka on hienoja.

Lasken muumimukit samaan luokkaan kuin viivi ja Wagner-mukit ja kiroilevat siilit ja muut vitsimukit.

Tai voi lukea muita kirjoja, jos ei nappaa Muumit edes kirjallisina tuotoksina.

Kait jokainen voi tehdä tavallaan. Minä en tosin kyllä tajua, miten joku voi juoda kahvinsa jostain Viivi&Wagner- tai Kiroileva siili -mukeista....Mielummin sitten Muumit vaikka...Mutta paras on ihan valkoiset kupit minulle. Kylässä kyllä juon ihan mistä vaan, en yleensä keskity kuppeihin vaan seuraan.