Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera vanhemmilleni koska he rajoittivat elämääni liikaa ensimmäisen 20
25.12.2012 |
vuoteni aikana. Oikeastaan tajusin tämä vasta äsken vastatessani äsken vanhemmat-aiheiseen kysymykseen täällä. Sain lapsena ja nuorena liikkua kavereitteni kanssa todella rajoitetusti ja pääsin tästä irti vasta kun aloin ensimmäisen kerran oikeasti seurustelemaan niin että vanhempanikin tutustuivat tähän poikaan.
Olen tästä yhä katkera esim. siksi että olen huomannut että itselläni ei ole mitään yhteisiä koulun ulkopuolisia muistoja koulukavereitten kanssa, en ole edes missään valokuvissa.
Oma lapseni on nyt murrosiän kynnyksellä ja siitä syystä olen enemmän alkanut taas ajatella näitä asioita.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (29)
Olen kyllä aina vierastanut äitiäni, mutta vasta tämän palstan avulla tajusin, että äiti on alhainen manipuloija, joka ei erota omia tunteitaan muiden tunteista ja loukkaantuu, kun ihmiset eivät toimi hänen oletustensa mukaisesti. Minulta mm. kiellettiin kaverilla yökyläily, vaikka veljeni sai ihan samassa perheessä yökyläillä...
Myöskään mieheni, anoppini tai lapseni eivät hänestä pidä. Muut sukulaiset ja kaverit eivät häntä onneksi tunne.
Mutta mitään hyvää ei lapsuudenkodista jäänyt käteen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutoin kyllä hyvät välit vanhempiin ja he ovat minulle hyvin rakkaita. Koen vaan, että tässä asiassa he tekivät kasvatuksessa virheitä, etenkin kun olin muutenkin kiltti ja ajattelevainen enkä mikään koheltelija.
kerran vastapäiselle naapurille ja kerran serkulle. ap
Olen kyllä aina vierastanut äitiäni, mutta vasta tämän palstan avulla tajusin, että äiti on alhainen manipuloija, joka ei erota omia tunteitaan muiden tunteista ja loukkaantuu, kun ihmiset eivät toimi hänen oletustensa mukaisesti. Minulta mm. kiellettiin kaverilla yökyläily, vaikka veljeni sai ihan samassa perheessä yökyläillä...
Myöskään mieheni, anoppini tai lapseni eivät hänestä pidä. Muut sukulaiset ja kaverit eivät häntä onneksi tunne.
Mutta mitään hyvää ei lapsuudenkodista jäänyt käteen. :(
kerran naapurille vastap
Minulla sama kokemus, että vanhempani rajoittivat menemisiäni ja tekemisiäni lapsena ja nuorena, sopivasti. Silloin asia kyllä harmitti itseäni. Nykyään en osaa mitenkään olla katkera vanhemmilleni tästä, paemminkin kiitollinen. Ymmärrän nyt täysin itsekin äitinä ja varttuneempana ihmisenä, että vanhempieni tarkoitus oli vain suojella minua. Olen melko suojeleva myös omien lasteni kohdalla. Kaikkea ei kannata nähdä ja saada kokea liian varhain vaan viivytellen.
Minulla sama kokemus, että vanhempani rajoittivat menemisiäni ja tekemisiäni lapsena ja nuorena, sopivasti. Silloin asia kyllä harmitti itseäni. Nykyään en osaa mitenkään olla katkera vanhemmilleni tästä, paemminkin kiitollinen. Ymmärrän nyt täysin itsekin äitinä ja varttuneempana ihmisenä, että vanhempieni tarkoitus oli vain suojella minua. Olen melko suojeleva myös omien lasteni kohdalla. Kaikkea ei kannata nähdä ja saada kokea liian varhain vaan viivytellen.
harmitti lapsena ja nuorena ollessani, mutta nyt kahden lapsen äitinä ymmärrän äitiäni täysin.
mikäli olisin saanut hillua miten satttuu, niin miten olisi voinutkaan käydä ?
rajoja on syytä olla, kuinka monta surullista tapausta tiedänkään, kun on nuorena saanut mennä mielensä mukaan :(
eli aikuiset ihmiset , olkaa onnellisia,älkääkä katkeria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitollinen ja vasta nyt lähempänä neljääkymppiä tajunnut miten tämä heijastuu elämääni vieläkin. Rajat ja suojelua pitää olla, tottakai, joskus vaan pitäisi olla myös mahdollisuus oppia omista virheistään. ap
Minulla sama kokemus, että vanhempani rajoittivat menemisiäni ja tekemisiäni lapsena ja nuorena, sopivasti. Silloin asia kyllä harmitti itseäni. Nykyään en osaa mitenkään olla katkera vanhemmilleni tästä, paemminkin kiitollinen. Ymmärrän nyt täysin itsekin äitinä ja varttuneempana ihmisenä, että vanhempieni tarkoitus oli vain suojella minua. Olen melko suojeleva myös omien lasteni kohdalla. Kaikkea ei kannata nähdä ja saada kokea liian varhain vaan viivytellen.
mutta en nää mitään syytä rajoittaa esim. 18v ravintolamenoja niin että saa mennä vain oman kylän baariin ja tulla kymmeneltä kotiin. ap
Minulla sama kokemus, että vanhempani rajoittivat menemisiäni ja tekemisiäni lapsena ja nuorena, sopivasti. Silloin asia kyllä harmitti itseäni. Nykyään en osaa mitenkään olla katkera vanhemmilleni tästä, paemminkin kiitollinen. Ymmärrän nyt täysin itsekin äitinä ja varttuneempana ihmisenä, että vanhempieni tarkoitus oli vain suojella minua. Olen melko suojeleva myös omien lasteni kohdalla. Kaikkea ei kannata nähdä ja saada kokea liian varhain vaan viivytellen.
harmitti lapsena ja nuorena ollessani, mutta nyt kahden lapsen äitinä ymmärrän äitiäni täysin.
mikäli olisin saanut hillua miten satttuu, niin miten olisi voinutkaan käydä ?rajoja on syytä olla, kuinka monta surullista tapausta tiedänkään, kun on nuorena saanut mennä mielensä mukaan :(
eli aikuiset ihmiset , olkaa onnellisia,älkääkä katkeria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun oli lapsuudessa oikeitakin ongelmia
Minulla sama kokemus, että vanhempani rajoittivat menemisiäni ja tekemisiäni lapsena ja nuorena, sopivasti. Silloin asia kyllä harmitti itseäni. Nykyään en osaa mitenkään olla katkera vanhemmilleni tästä, paemminkin kiitollinen. Ymmärrän nyt täysin itsekin äitinä ja varttuneempana ihmisenä, että vanhempieni tarkoitus oli vain suojella minua. Olen melko suojeleva myös omien lasteni kohdalla. Kaikkea ei kannata nähdä ja saada kokea liian varhain vaan viivytellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähinnä välillä ne solmimatta jääneet kaverisuhteen surettaa mutta onneksi olen onnistunut niitä nyt aikuisiälläkin solmimaann. ap
elä nyt.
Rajoittaminen voi olla myös suojelua. Monille koulusta muistot ovat aika kalpeita, ei välttämättä elokuvakaveruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka seurauksena sitten minusta tuli äiti 18 -vuotiaana:D
Sain mennä ja tulla vapaasti ja heiluin kännissä 14-vuotiaana kaupungilla, liikuin epäilyttävässä seurassa, liftailin yksin jo 13-vuotiaana, seurustelin välillä monenkin pojan kanssa yhtäaikaa, menetin neitsyyteni 14-vuotiaana ja rikoin itseni pahasti nuoruusvuosina. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua, ihme että olen hengissä.
Nuoruusvuoteni muistan mustana ajanjaksona, toivoisin, että olisi ollut ehjä koti ja perhe, isä ja äiti ja isä, joka välittää. Nyt oli vain yksinhuoltajaäiti, jolla oli raskasta muutenkin, joka ei ehtinyt ja osannut kasvattaa. Minusta vain tuntuu, että kukaan ei välittänyt minusta ja siltä tuntuu usein vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joihin ei saanut koskea tai katsoa ja jotka olivat niin erinomaisia ja tärkeitä ihmisiä. En tiennyt lapsena että näitä lapsia itseäänkin ärsytti tämä.Äidit kasvattivat heitä kuin kuninkaallisia jotka olivat ihan eri maailmoissa kuin me tavikset.
minulla narsisti-isä, joka edelleen manipuloi, vähättelee, vittuilee, arvostelee jne., vaikka olen eronnut 2 ison lapsen äiti. kaikki mieheni on haukkunut ja huvittavinta, että edelleen kontrolloi seurusteluyrityksiäni, vaikka olen 41-v.
Olet luonteeltasi alistuja. Kun joku rajoittaa sinua, toteat vain että "aha" ja alistut tilanteeseen. Itse en lapsena mitään lupia kysellyt, vastaus olisi aina kuitenkin ollut ei. Vanhempani olivat toki pettyneitä minuun, ovat tänä päivänäkin, mutta enpä minä heidän elämäänsä haluakaan elää vaan omaani.
Siskoni taas on sinunkaltaisesi miellyttäjä. Lapsenakin hän aina itki että miksi toi saa ja mä en. Olisi hänkin voinut tehdä mitä haluaa, mutta hänelle vain miellyttäminen ja hyväksyntä ja kehut ovat tärkeämpiä kuin kokemukset.
Minulla muuten ei juurikaan ollut koulussa kavereita. Olin itseasiassa koulukiusattu. Sen takia varmaan juoksinkin ulkona omissa menoissani. Ajattelin, että jos koko loppuelämänäni en tule kavereita saamaan, on parempi että opettelen menemään itsenäisesti. Muutenhan vain istun kotona säälimässä itseäni, kuten kiltti siskoraukkani aina tekee.
naapurin tyttö, joka sai tehdä ihan mitä vaan. Hän sitten sai ekan lapsen 15 vuotiaana, nyt on 5 lapsen äiti, 4 eri isää, ei mitään koulutusta, kaupungin vuokra-asunto. Veli ihan täysdeeku, välillä näen kaupungilla nukkumassa, kesällä puistossa, talvella missä vaan.
Olen todella tyytyväinen ylisuojelivista vanhemmista, koska voisin olla ihan samassa tilanteessa, helpostikin.
joihin ei saanut koskea tai katsoa ja jotka olivat niin erinomaisia ja tärkeitä ihmisiä. En tiennyt lapsena että näitä lapsia itseäänkin ärsytti tämä.Äidit kasvattivat heitä kuin kuninkaallisia jotka olivat ihan eri maailmoissa kuin me tavikset.
Äidin ainokainen silmäterä. Ja jestas mitkä paineet ja pettymykset kun tein ihan tavallisia teinimokia, join viiniä jne. Opin valehtelun mestariksi kun harjoittelin irtiottoja, tarinat olivat viimeisteltyjä ja harkittuja. Lukion tokan suoritin rimaa hipoen ja äidille väärensin todistukset joka päätti myös mun ainevalinnat. Pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Jep.
Onneksi mä olen kuitenkin aika fiksu ja olen aina kumminkin pärjännyt. Pääsit yliopistoon ja valmistuinkin ja oma ura on ollut hyvä. Edelleen mun äidin on päästävä pätemään mun perheellä ja uralla. Välillä käy sääliksi.
Omilleni olen päättänyt olla armollisempi ja järkevämpi.
Jos lapsille käy noin.
Olematta natsi voi saada ihan normaaleja lapsia eikäylisuojeleminen mitään takaa.
Kun täytin 16, asiat muuttuivat, mutta ehdin jo siitäkin katkeroitua. En ymmärrä tuollaisia vanhempia ollenkaan. Monet vanhemmat syrjäyttävät omat lapsensa.