Miks jotkut on synnärillä lähes viikon? Jos lapsi ja äiti terveet?

tarkkailua vaativa asia, joka ei kuitenkaan vaadi välttämättä toimenpiteitä.



Tosi ärsyttävää olla sairaalassa kun ei mitään tedä, mutta ei kotiinkaan päästetä :( Ei käynyt, vaikka olisin joka päivä tullut käymään sairaalassa (vieressä kun asuttiin) vaan piti jäädä "tarkkailuun".

jos tosiaan ovat terveet. Keltaisuus, huono painonnousu tms ovat tietenkin selviä syitä tarkkailuun.

synnytyksen jälkeen leikattiin, osastolla oltiin viikko, koska olin huonossa kunnossa. Ulkopuolisille ei kerrottu tapahtumia sen tarkemmin, ehkä joku mietti miksi oltiin niin pitkään. Kannattaa muistaa, ettei aina kerrota kaikkea, ei siellä osastolla syyttä pidetä - moni ei halua kaikille kaikkea kertoa.

pisin 2viikkoa..



keltaisuutta pääasiassa, ekan kohdalla tehtiin jo kaikenmaailman harvinaisempien vasta-aineiden tutkimuksia kun keltaisuus vaan pysyi.



Kolmannen kohdalla lastenlääkäri sanoi synnytystä seur. päivänä että muuten pääsisitte kotiin mutta odotellaan kellastuuko kun edellisetkin olivat.. ja niinhän se kellastui. Ja neljäs myös. Ja meillä se oli sellaista "sitkeämpää" johon tarvi pitempään valoa kuin tavallisesti.



Muita ongelmia vois ollavaikka että maito ei nouse/imetys ei suju/ halutaan tarkkailla lapsen syömistä tms

Eka kerralla lapsi syntyi kuolleena to-iltana. Lähdin kotiin la. Kauemminkin olisin saanut olla, mutten nähnyt siihen mitään syytä.



Toka kerralla oli sektio maanantaina ja lähdin seuraavana maanantaina. Silloin pidettiin 6vrk, jolloin tikit poistettiin ja omasta halustani olin vielä ylimääräisen päivän (olin epävarma).



Kolmannella kerralla oli seinällä lappu: ensisynnyttäjät 3 vrk, uudelleensynnyttäjät 2 vrk, sektiot 4 vrk ja siitä pidettiin myös kiinni (paitsi jos jommankumman vointi edellytti pidempääaikaa). Sektio oli tiistaina, lähdin kotiin lauantaina.



Neljännellä kerralla sektio oli perjantaina ja lähdin kotiin tiistaina vaikka vauva jäi vielä vastasyntyneiden valvontayksikköön. Olisin saanut jäädä itsekin osastolle, mutta halusin lähteä isompien lasten luona. Vauva pääsi pois perjantaina.

ei siellä yleensä ole tilaa kuin hotellissa makoilla, joten yleensä siihen on lääketieteellinen syy miksi sinne jäädään pidemmäksi aikaa. Eikä se kuulu ulkopuolisille, eikä ole kohteliasta tivata sitä...

Tavallaan kauhistutti lähteä kotiin, kun tiesin että sen jälkeen olen täysin omillani; ei turvaverkkoa, ei tukijoukkoja, ei lapsen isää mailla halmeilla. Vauva huusi alusta asti taukoamatta, jo synnärillä. Keräsin voimia, söin hyvin, opettelin rutiinit (vaipat, imetykset yms), kun osasin arvailla että itkuisuus tuo arkeen haastetta. Siks :)

Meillä esikoinen ei meinannut oppia millään imemään ja siksi sairaalassa kupattiin, oli myös sokeritarkkailussa ison koon takia. Heti kun oppi syömään, ja hetkellisesti hieman notkahtaneet verensokerit nousivat, päästiin kotiin. Seuraavien kanssa ollaan oltu joka kerran lyhyempi aika. Kuopuksen kanssa ei ollut mitään pientäkään häikkää, joten lähdettiin yhden yön jälkeen kotiin.

jos keltaisuus lisääntyisi niin sitten vauva joutuisi yksin lastensairaalaan.

Sairaalasta saa lähteä kotiin, jos haluaa. Uloskirjautat vain itsesi. Ei ne voi pitää vankina. Ainoastaan pakkohoidosta et pääse lähtemään.

tarkkailua vaativa asia, joka ei kuitenkaan vaadi välttämättä toimenpiteitä. Tosi ärsyttävää olla sairaalassa kun ei mitään tedä, mutta ei kotiinkaan päästetä :( Ei käynyt, vaikka olisin joka päivä tullut käymään sairaalassa (vieressä kun asuttiin) vaan piti jäädä "tarkkailuun".

Toinen syy oli, että halusin minäkin opetella vauvanhoidon siellä sairaalassa, koska mun läheisistä kellään ei ollut kokemusta vauvanhoidosta aiemmin, eikä itsellänikään.

jos keltaisuus lisääntyisi niin sitten vauva joutuisi yksin lastensairaalaan.

Sairaalasta saa lähteä kotiin, jos haluaa. Uloskirjautat vain itsesi. Ei ne voi pitää vankina. Ainoastaan pakkohoidosta et pääse lähtemään.

tarkkailua vaativa asia, joka ei kuitenkaan vaadi välttämättä toimenpiteitä. Tosi ärsyttävää olla sairaalassa kun ei mitään tedä, mutta ei kotiinkaan päästetä :( Ei käynyt, vaikka olisin joka päivä tullut käymään sairaalassa (vieressä kun asuttiin) vaan piti jäädä "tarkkailuun".

Mä lähdin kahden keltaisen lapsen kanssa kotiin kahden vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Toisen kanssa menin sitten takaisin, kun keltaisuus jatkui ja lapsi myös kalpeni. Hän joutui vastasyntyneitten osastolle verenvaihtoon hemolyyttisen anemian takia. Nuorimmalla pelättiin samaa, että verenvaihtoon joudutaan, mutta silti meidät päästettiin kotiin. Käytiin viikon kuluttua synnytyksestä kontrollikäynnillä synnytysosastolla. Silloin vauvalta otettiin verikokeita ja minulta poistettiin sektiotikit.

Sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei ole sattunut mitään komplikaatioita.



Harva siellä tosiaan huvikseen on, kyllä siihen joku syy yleensä on. Joku ensisynnyttäjä voi tietysti paikkatilanteen salliessa ja halutessaan olla pitempään harjoittelemassa vauvan hoitoa ja imetystä, mutta kyllä varmaan useimmat haluavat mahdollisimman pian kotiin.



Itsellä kolme lasta ja joka kerta joutunut olemaan juuri tuon n. viikon. Joka kerta olen lähtenyt kotiin heti kun tilanne on sallinut.



Ensimmäinen kellastui ja bilirubiiniarvot keikkuivat valohoitorajalla sen viikon ajan - ei kuitenkaan missään vaiheessa tarvinnut laittaa valohoitoon mutta verikokeita otettiin aamuin illoin ja vauvan tilaa seurattiin muutenkin. Keltaisuuden lisäksi oli syntyessä happiarvo matala kaulan ympärillä olleen napanuoran ja pitkittyneen imukuppisynnytyksen takia.



Toisella kertaa vauvan puolesta olisimme pääseet normaalisti kotiin, mutta itselleni tuli epäonnistuneesta puudutuksesta postspinaalipäänsärky, joka ei ollut millään tavalla siedettävää särkylääkkeiden (Burana+ PanaCOD) avullakaan, ja piti olla sen takia pitempään - lopulta laitettiin ns. veripaikka joka hoiti asian ja päästiin samana päivänä lähtemään.



Kolmannen kohdalla jouduttiin hätäsektioon, ja vauva joutui vastasyntyneiden teho-osastolle, jäi sinne vielä kun minä kotiuduin. Itse toivuin sinänsä normaalisti sektiosta.