Muita jotka eivät ymmärrä enää omaa äitään oman äitiyden myötä
En tajua ollenkaan äitini tarkoitusperiä meidän lasten kasvatuksessa enää kun olen itse äiti. Väkivaltaan pitäisi vastata väkivallalla, ts. kun 2,5 v poika lyö toista niin äitini käskee MINUN lyödä lastani! Muuten kuulema lapsi ei opi että lyönti sattuu. Muutenkin minun pitäisi jatkuvasti jaella lapselleni luunappeja ja tukistella. Kuulen moitteita kun en kasvata lastani kuten äitini haluaa. Itse sain jatkuvasti selkääni ja kuulin olevani aina ruma ja lihava (itse asiassa olin nuorena 160 cm pitkä ja painoin 44 kg...) Keskustelu äitini kanssa ei auta joten nyt on sitten välit katkolla. Hoitoon en ikinä äidilleni lastani antaisi.
Äiti
Kommentit (2)
Mulla väkivaltainen äii, tunnekylmä ja piittaamaton, suunnilleen hylkäsi kokonaan kun täytin 18v ja muutin pois, soitti ehkä kerta vuoteen. Lastenlasista i välitä, mutta soitteli jo synnärille sellasa "vauvaa pitää heti kurittaa ja ottaa luulot pois" puheluita. Ylpeilee sillä että jo ollessani vauva, nipisteli, läimi ja antoi tukkapöllyä mulle. Väkivaltaa oli ihan joka päivä.
Emme ole väleissä. Halveksun äiiäni, paska tunnevammainen äidin irvikuva, aina vaan haukkui ja arvosteli.
Meidät on opetettu mitäitöimään tunteemme, meitä on kasvatettu syyllistämällä ja äidin rakkaus on ollut hyvin ehdollista.
Epäonnistumisille ja peloille (ja yleensäkin kaikille negatiivisille tunteille) on naurettu. Tätä en voi ymmärtää.