Miksi en pysty läheisyyteen miesten kanssa? Työnsin miehen pois
ollaan treffailtu jo hyvän aikaa ja ihastuneitakin ollaan, mutta kun mies yritti halata minua, tönäisin hänet aika kovasti pois ja alkoi ällöttää koko mies, vaikka on kiltti ja ei pahaa tarkoittanut. Hetken aikaa halasi ja olin koko ajan jäykkä kuin aidanseiväs ja yhtäkkiä sitten työnsin miehen pois ja lähdin kotiin.
Ei mitään sanottavia traumoja minkään suhteen, mutta mitään miessuhteita minulla ei ole koskaan ollut, mainittavia siis. Toki ihastuksia ja näin, mutta AINA tässä kohtaa kun mies näyttää enemmän tunteitaan minä kaikkoan. Suutelu on minusta vastenmielistä, ilman känniä en pysty yhtään. Mistä tämä johtuu? Olen 25 ja ei minulla ole huono itsetunto esim. kropankaan takia tai mitään moista taustalla. Haluaisin perheen ja parisuhteen mutten voi sille mitään että jo miehen halaus saa minut fyysisesti voimaan pahoin. Tunnen itseni todella friikiksi. :/
Kommentit (10)
Menin naimisiinkin. Ollaan nyt erottu. Ei siitä mitään tullut8
Kumppanuus kiinnostaa, mutta ei siihen liittyvä fyysinen läheisyys.
Tunnen aivan samoin. En ole lesbo, en tunne mitään vetoa naisiin.
Mutta elämä voi olla ihan hyvää yksinkin.
Hyväksikäyttöä tms. sellaista lapsuudessa. Olet työntänyt asian pois muistista. Ehkä psykiatrilla käynti voisi auttaa.
Toisaalta olet ehkä ollut vääränlaisten miesten kanssa.
Minulla oli hyvin onnellinen lapsuus kahden äitini kanssa. Äitini oli yksinhuoltaja, jonka kihlattu kuoli, kun olin neljävuotias. Sen jälkeen äidilläni ei ollut miehiä elämässään.
Ja teini-iässä ihastuin ja minulle kävi kuten ap:lle, työnsin pojan pois. Kun olin vähän yli parikymppinen, rakastuin yhteen mieheen. Ja kun hän suuteli minua, se tuntui kamalalta, työnsin miehen pois.
Sen jälkeen olen elellyt ihan tyytyväisenä yksikseni, täytän pian viisikymmentä vuotta.
mutta vain silloin kun en ole ollut ihastunut tai rakastunut mieheen. Jos olen, myös suutelu on ihanaa. Siksi en ymmärrä ap:ta, myönnän.
Toinen juttu on se että jos mies ei kerta kaikkiaan osaa suudella. Minulla oli joskus poikakaveri josta tykkäsin, mutta hän ei kerta kaikkiaan osannut suudella, enkä hennonnut sanoakaan sitä hänelle. Se olisi tavallaan pitänyt sanoa heti alussa, myöhemmin en enää kehdannut koska en ollut sanonut heti ja olimme jo olleet pitkään.
Mies voi olla kiva kumppani mutta seksi ja muu läheisyys hänen kanssaan ei kiinnosta. Erittäin yleinen ongelma pitkissä suhteissa. Myös miesten ongelma pitkissä naissuhteissa usein. Minulla ei ole tähän ratkaisua.
Hyväksikäyttöä tms. sellaista lapsuudessa. Olet työntänyt asian pois muistista. Ehkä psykiatrilla käynti voisi auttaa.
Toisaalta olet ehkä ollut vääränlaisten miesten kanssa.
jotain traumaa tai kasvatushäiriöitä perheessä jossain vaiheessa nuoruutta.
minkäläiset asiat lapsuudessa sitten saattaa saada toimimaan näin? lapsuuteni oli kyllä aika mielenkiintoinen, mutta hyväksi minua ei koskaan ole käytetty.
Että pidät miehistä? Mites naiset?