Miksi myöhästelette, myöhästelijät?

Minullakin oli sellainen maailman napa-kaveri, jota sai aina odottaa. Eipä ole enää...

Meillä aletaan valmistautua lähtöön n. reilua tuntia ennenkuin oikeasti lähdetään. Käydään vessassa useampi kerta jos tarpeen jne. Katsotaan bussi/juna/ratikka, joka menee tarpeeksi ajoissa jotta ehdimme ja sen lisäksi vielä vilkaistaan muiden kulkuneuvojen aikatauluja jotta tiedämme millä mennä jos myöhästymme.

useimmille myöhästely on ihan kuin luonteenpiirre, sille ei vaan voi itse mitään. Aika käsittämätöntä. Kyllähän se kuvastaa täydellistä välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan.



Koko viime talven jouduin seuraamaan yhtä äitiä, joka viikosta toiseen toi lapsensa harrastusryhmään 5-30 minuuttia myöhässä. Mitä tällaiset ihmiset ajattelevat? Miksi he kuvittelevat, että heillä on oikeus "terrorisoida" ryhmää ja opettajan työtä joka ikinen kerta?

tulossa kylään ystäväni joka on JÄRKYTTÄVÄ myöhästelijä. Tunti-parikin voi aikataulu heittää. Nyt jo stressaa: mihin aikaan koitan tähdätä ruuan, ettei se olisi aivan kylmää rouvan saapuessa. Miten ajotan lapsen päiväunet, kun rouva kuitenkin haluaa nähdä muksun (ja todennäköisesti ei kuitenkaan ehdi kauaa olemaan koska on jo kiire seuraavaan paikkaan...), jne. ÄRSYTTÄVÄÄ. Muuten tämä ihminen on kyllä ihana ja suloinen...

Inhoan ihmisiä jotka tunkevat kylään etuajassa vaikka kutsussa on ilmoitettu aika milloin saa tulla.

ihan ajattelemattomuuttani, mutta soitan aina etukäteen (heti kun tiedän että olen myöhässä) ja ilmoitan milloin olen paikan päällä. Äärettömän harvoin myöhästyn enempää kuin 5 min.

Ja kuitenkin nämä samat kaverit, joita joutuu joka kerran odottamaan, eivät takuulla myöhästy töistä tai vaikka laivamatkalta, eli arvostuskysymyshän se heille tuntuu silloin olevan.

myöhästynyt, mutta lentokoneesta kyllä...

ihan ajattelemattomuuttani, mutta soitan aina etukäteen (heti kun tiedän että olen myöhässä) ja ilmoitan milloin olen paikan päällä. Äärettömän harvoin myöhästyn enempää kuin 5 min.

tunnin tai kaksi - joten mulla ei sillä lailla tosta viidestä minuutista ole stressiä.

Ja senkin vielä lisään, että joskus on vaikea hahmottaa sitä, miten kauan minnekin kestää mennä. Meiltä kotoa jos lähtee, niin toisinaan pääsee naapurikaupunkiin 20 minuutissa, joskus siihen menee tunti. Julkisilla kun liikkuu, aikaa voi mennä mitä tahansa tunnin ja kahden ja puolen väliltä... Tosin en niiden varaan yleensä laskekaan.

Vain oma napa on lähellä, mitäpä muiden aikatauluista!

Itselläni on kaksi pientä Joten väittäisin, että "lapselle iski kakkahätä" tai "ratikka oli myöhässä" ovat typeriä tekosyistä. AINA pitää varautua siihen, että joku ei osukaan kohdalleen menoprosessissa sekunnin tarkkuudella.

jos meidän kuopus tekee kakat housuun, juuri kun ollaan pukemassa/puettu, niin kyllä minun oma lapseni menee yhdenkään ystäväni edelle ja vaihdan kyllä vaipan ennenkuin lähden. Jos tätä ei ystävä ymmärrä, oma on häpeänsä, en jää sitten häntä kaipaamaan. Ja vanhemmankin lapsen kohdalla on monesti käynyt niin, että vaikka ollaan vessassa käytetty (ei ole tullut pissa), niin juuri siinä lähtötilanteessa, joskus jopa vasta autossa, onkin vessahätä iskenyt. Näissä tapauksissa aikaa voi mennä niin kauan kuin matkaan tapaamispaikkaan menee, joten yleensä aikaa säästääkseni, soitan kun päästään autoon ja lähtemään...

Joskus matkallakin saattaa tulla yllättäviä viivästyksiä, ruuhkaa ei ruuhka-aikaan, joku pienempi tietyö (näistä kun ei aina etukäteen tietoa), ylileveä kuljetus yms., jotka sitten pidentävätkin yllättäen matka-aikaa. Nämä tietysti pätee silloin, kun kyseessä normaalisti joku 15-20 min matka, pidemmille matkoille tietysti pitää varatakkin jo tuollaisten varalle enemmän aikaa. Mutta ei ole mielestäni järkeä varata 15-20 min matkoihin 45 minuuttia vain sen varalta, jos matkalla sattuu odottamaton viivästys. Tämä ei tietystikkään voi olla toistuvien myöhästelyjen syy..

Mielestäni myöhästelyt eivät kerro, ettei kunnioita/välitä/tms ystävästään, vaan ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan aikaa. Ja jos tästä pitää ystävyys katkaista, niin ehkä ei niin hyvä ystävyyssuhde se sitten ollutkaan! Enemmän pitäisi kyllä merkitä se, että miten käyttäytyy, kun saapuu paikalla, ensinnäkin onko pahoillaan myöhästymisestä, onko henkisestikkin läsnä silloin ja onko ylipäätään ystävyyden täyttäviä kriteereita, mitä ne nyt sitten itse kullakin on (esim. luotettavuus, tukeminen, kuunteleminen yms yms.)...

Kukaan täällä ei ole väittänytkään, ettei myöhästyminen olisi ihan OK, jos sitä tapahtuu joskus, mutta kun toiset ihmiset myöhästyy kroonisesti joka ikinen kerta. Siinä ei enää tekosyyt auta, kenenkään lapselle ei tule kakkahätä joka kerta juuri kun pitää lähteä eikä ne bussitkaan joka kerta jää ruuhkaan - tai jos jää, niin sen varmaan osaa jo ennakoida etukäteen?!



Myöhästyminen on aivan sallittua ja ymmärrettävää, sitä tapahtuu melkein kaikille joskus. Se taas ei ole mukavaa, että samat ihmiset ovat joka ikinen kerta myöhässä ja itse saat odottaa, odottaa ja odottaa. Silloin ei tunnu siltä, että on kyseiselle ihmiselle hyvä ystävä vaan lähinnä joku turhake, joka on pakko tavata. On todella töykeätä ja epäkohteliasta antaa ystävien _aina_ odottaa ja kuvitella, ettei kenenkään muun aika ole niin tärkeää kuin se oma. Muillakin on ihan samalla tavalla kiireitä ja menoja, mutta he tulevat silti ajoissa.



Itse kerran jopa kysyin ystävältäni, joka on aina myöhässä, että MIKSI. Miksi sinä olet aina myöhässä?! Ja hän sanoi ihan suoraan, että häntä ei vaan huvita odottaa muita. Eli koska hän ei jaksa odottaa niin muut saavat odottaa hänen puolestaan?! Mutta hän ei ole täydellinen enkä ole minäkään, mutta jos hän ei olisi minulle todella läheinen niin voipi olla, että jossain vaiheessa ystävyys voisi kaatua jopa tästä syystä.. Tapaaminen kun on liian stressaavaa, jos joutuu aina tunnin odottamaan nähdäkseen ystävänsä.

että aina kun hän on lähdössä, hän keksii ruveta tekemään vielä jotain. Eli ensin on ihan aikataulussa, mutta sitten rupeaakin tiskaamaan, vaihtamaan lakanoita tms.



Näin on ollut aina. Kuljimme samalla bussilla kouluun - ja minä sain aina rukoilla kuskia odottamaan siskoani. Samaan aikaan meidät herätettiin, aamutoimet ja matka oli sama, mutta hän ei ehtinyt, minä ehdin - ja sain kuunnella ne ihmisten kiroilut siitä siskon myöhästelystä.



Hän on muutenkin kaikessa samanlainen. Ei koskaan kykene sopimaan mitään ihan selkeästi, vaan aina tekee omiaan.



Olen näin aikuisiällä ruvennut miettimään, josko hänellä on jonkin sortin ADHD tai vastaava, joka oikeasti vaikeuttaa hänen ajantajuaan tai kommunikointiaan. Se nimittäin ei oikeasti suju. Hänelle on vain "my way or highway" eikä hän edes tajua tätä!

en kakkii toinen housuun, riisun pesen puen, sitten jesh pääsinpä lähtemään, no eikös toinen kaki seuraavaksi housuun. Riisun pesen puen, etin housut.



No eikös neito a ole jo kastellut jossain vaatteensa. Riisun puen ja vaihdan vaatteet.



Kappas Herra b:lle tulee nälkä, no ei kun poika tissille ja näin ollaan kohta puol tuntia myöhässä.



Tosin ilmoitan, että meillä taas kestää

Minulla kaksi lasta pienellä ikäerolla, eikä meillä ole koskaan lähdöt tuollaisia.

Minä olen aina ennen myös ollut AINA ajoissa ja inhonnut myöhästelijöitä. Kahden lapsen kotiäitinäkään en koskaan myöhästellyt.



Nykyään kyllä. Koska MINÄ olen niin tärkeä ihminen töissä ja sitä työtä vaan on niin paljon, että olen joka paikasta myöhässä. Ihan siis silkkaa itsekkyyttäni, suoraan sanottuna. Olen liian monta vuotta kilttinä tyttönä seissyt ja odottanut muita kunnes ovat suvainneet saapua paikalle.



Tosin kyllä viestitän aina jos myöhästyn enemmän kuin 5 min.

Vähän kestämätön asenne sinulla. Kyllä, minullakin on tärkeä ja vastuullinen tehtävä, mutta alaiseni ansaitsevat ajoissa olevan esimiehen. Olen minäkin joutunut aikoinani odottamaan ja tiedän, että jos vain haluaisin, voisin odotuttaa itseni. Mutta minusta se tuntuu jotenkin halvalta ja idioottimaiselta kostaa pahaa pahalla.

Nykyään kyllä. Koska MINÄ olen niin tärkeä ihminen töissä ja sitä työtä vaan on niin paljon, että olen joka paikasta myöhässä. Ihan siis silkkaa itsekkyyttäni, suoraan sanottuna. .

Eli ei mikään oikea ystävä.



Minäkään en pahemmin myöhästele, vaikka meillä on neljä lasta. Asiat pitää aloittaa ajoissa, ja jos toinen ihminen on tärkeä, sen tekee.



Sen odottajan aika on yhtä arvokasta kuin myöhästelijän.

Itse olen AINA ajoissa, ja jos viisikin minuuttia joskus myöhästyn, ilmoitan heti. Tuollainen käytös on todella epäkohteliasta ja raivostuttavaa! Ennen kännyköitä se oli vielä todella ahdistavaa, kun toista ei voinut edes yrittää saada kiinni.

auktoriteetteja vastaan, tyyliin "kukaan ei määrää moneltako minä olen jossakin, prkl". Mutta eihän ne myöhästelijät tätä myönnä, ovat vaan olevinaan niin suloisen boheemeja ja piittaamattomia, etteivät muka kelloa pysty seuraamaan.

Muistan kun minulle ennen lapsia sanottin, että "sitten kun niitä on kaksi niin et enää ehdi mihinkään ajoissa". Ja nyt niitä on kolme ja olen aina sovittuna aikana sovitussa paikassa.