Siis otatteko te ensimmäisen miehen, joka vastaan kävelee vai
miten te ootte onnistunu valitsemaan noin huonoja miehiä? Tuntuu että suurin osa av-mammojen miehistä on nyt ryyppäämässä, ei osallistu joulun laittoon, laittaa äitinsä toiveet joulun suhteen edelle.
Miten te valitsette miehenne, ja miksi ihmeessä te hyväksytte tuommoista käytöstä?
Kommentit (14)
Näin se vain on. Onneksi olkoon sinulle, jolla on ollut varaa valita paras ehdokas.
t. miehetön
Kun se mies ei ollut tollainen haiseva sianrohjake silloin kun oltiin nuoria. Siitä muokkautui tollainen aikojen saatossa. Oispa ollut silloin ennustuspallo, kun ton kanssa lusikat laitettiin samaan laatikkoon.
Elinkautista enää 15 vuotta, sitten viimeinenkin tenava on aikuinen ja MINÄ VOIN NOSTAA KYTKINTÄ!
johon oikeasti tunsin palavaa rakkautta ja intohimoa. Nyt on sitten yhteinen lapsi jne, ja olen huomannut ettei mies olekaan ihan sitä mitä halusin. Emme jaa samoja ajatuksia perhe-elämästä ja lasten kasvatuksesta. Kun olimme lapsettomia, meillä meni hyvin. En syytä (tietenkään) lasta, syytän itseäni siitä etten osannut olla viisaampi. Nämäkin asiat olisin nähnyt, jos vain olisin halunnut.
Ennen kuin tapasin mieheni tapailin erästä toista, joka nyt ajatellen olisi ollut aivan loistava kumppani. Sitoutuva, rauhallinen, samankaltainen luonne kuin mitä itse olen. Hän olisi todennäköisesti pistänyt perheen etusijalle.
Mieheni meriitiksi mainittakoon se, että hän osallistuu paljon lapsen hoitoon ja on siinä mielessä hyvä isä. Harmi vain, että se isän rooli unohtuu toisinaan aivan täysin mm. alkoholinkäytön suhteen. Muutenkaan en pysty olemaan täysin varma mieheni tunteista minua kohtaan tai siitä, onko hän oikeasti iloinen lapsestamme. Lapsi oli toivottu, mutta silti.
No, näillä mennään. En voi sanoa että kadun, koska muuten ei olisi tuota ihanaa lasta. Mutta olisihan sitä voinut paremmin valita, silloin en vain tiennyt mitä elämältä halusin kun valintani tein. En ymmärtänyt mitä perhe-elämä on ja millainen mies sitä varten pitäisi valita.
johon oikeasti tunsin palavaa rakkautta ja intohimoa. Nyt on sitten yhteinen lapsi jne, ja olen huomannut ettei mies olekaan ihan sitä mitä halusin. Emme jaa samoja ajatuksia perhe-elämästä ja lasten kasvatuksesta. Kun olimme lapsettomia, meillä meni hyvin. En syytä (tietenkään) lasta, syytän itseäni siitä etten osannut olla viisaampi. Nämäkin asiat olisin nähnyt, jos vain olisin halunnut.
Ennen kuin tapasin mieheni tapailin erästä toista, joka nyt ajatellen olisi ollut aivan loistava kumppani. Sitoutuva, rauhallinen, samankaltainen luonne kuin mitä itse olen. Hän olisi todennäköisesti pistänyt perheen etusijalle.
Mieheni meriitiksi mainittakoon se, että hän osallistuu paljon lapsen hoitoon ja on siinä mielessä hyvä isä. Harmi vain, että se isän rooli unohtuu toisinaan aivan täysin mm. alkoholinkäytön suhteen. Muutenkaan en pysty olemaan täysin varma mieheni tunteista minua kohtaan tai siitä, onko hän oikeasti iloinen lapsestamme. Lapsi oli toivottu, mutta silti.
No, näillä mennään. En voi sanoa että kadun, koska muuten ei olisi tuota ihanaa lasta. Mutta olisihan sitä voinut paremmin valita, silloin en vain tiennyt mitä elämältä halusin kun valintani tein. En ymmärtänyt mitä perhe-elämä on ja millainen mies sitä varten pitäisi valita.
että ainoa syy, miksi jätin tuon ennen miestäni tapailemani miehen oli se, ettei hän ollut kovinkaan hyvännäköinen enkä tuntenut häntä kohtaan intohimoa. Voi jeesus voi ihminen olla taukki.
Ne ottaa miehikseen niitä ihania renttuja, joilla on suuri ääni, mutta vähän tekoja. Rehti, perheen huomioonottava mies, joka kunnioittaa naista ei kelpaa, joska on "niin tylsä ja tavanomainen".
Nämä, ei niin tylsät ja tavanomaiset rentut sitten elävät, kuinka elävät. Av-mammat eivät vain ymmärrä, että kantavat siinä samalla väärän valintansa seuraukset ja pilaavat samalla lastensa elämän.
Niin. Tavallinen ja kiltti mies ei kovinkaan usein pärjää ns. naistenmiehelle eli sellaiselle, joka "harrastuksenaan" hurmaa naisia... ei sellainen pelimies osaa sitoutua sitten yhteen naiseen.
Oli tutkittu, että naisilla kuukautiskierron vaihe vaikuttaa siihen, millainen mies miellyttää.
ja hyvin valitsinkin! Miksi olisi pitänyt katsella pidemmälle, jos hyvä löytyi kertaiskusta? Mies on kiltti, hellä, vastuuntuntoinen ja ahkera työssään. Täytyy joskus hiukan patistella kotitöihin, mutta on usen myös oma-aloitteinen. Mikä tärkeintä, jos hän ottaa olutta, niin osaa todellakin ottaa kohtuudella. En muista hänen juoneen koskaan paria olutta enempää.
En ole koskaan ymmärtänyt renttuihin retkahtajia, hyi, ihan ällöttää ajatuskin.
tämä mystinen "tavallinen ja kiltti" mies on? Ei hiljaisuus ja ujous ole sama asia kuin kiltteys, vaan hiljainen ja ujo voi olla ihan minkälainen tahansa sisältäpäin, monesti esim. katkera ja vihainen, ja tämä on se syy, miksei he ehkä kiinnosta naisia- samoin kuin ei tällaiset naisetkaan miehiä.
tämä mystinen "tavallinen ja kiltti" mies on? Ei hiljaisuus ja ujous ole sama asia kuin kiltteys, vaan hiljainen ja ujo voi olla ihan minkälainen tahansa sisältäpäin, monesti esim. katkera ja vihainen, ja tämä on se syy, miksei he ehkä kiinnosta naisia- samoin kuin ei tällaiset naisetkaan miehiä.
tässä tapauksessa tavallinen ja kiltti tarkoittaa sitä rentun vastakohtaa. Mun mielestä tavallinen ja kiltti ei ole synonyymejä ujolle ja hiljaiselle. Kyllä kilttikin mies voi olla huumorintajuinen ja äänekäs, mutta erona renttuihin on se ettei kiltti mies petä, ryyppää, uhkapelaa...jne.
- korkeasti koulutettu
- varakas
- ystävällinen
- huomioon ottava
- kotitöihin osallistuva
- lapsirakas
- uskollinen
Ja kas kummaa nyt kun lapsia on kolme ja joulu tulossa niin miestä ahistaa ja ei osallistu yhtään, lähtee koko ajan pois kotoa kun vaan mahdollista!!!
Hyvin viihtyi kotona ennen lapsia kotiaskareissa, mutta monelle miehelle jatkuva lapsiperhehälinä tuntuu olevan liikaa, etenkin näin joulun alla.
Noh, mä en jaksa itsekään valittaa. Teen mitä teen ja nautin joulusta vailla turhia paineita :)
millaisia suurin osa palstailijoiden miehistä on? Tiedättekö esim., millainen mies mulla on?
Tuuria käy elämässä monenlaista. Kenenkään elämä tuskin on täydellistä. Yhdellä yllättää puoliso ja toisella joku muu asia. Mutta elämäähän se vain on, siitä ei kukaan kolhuitta selviä!
Hmmm... Tuli vain mieleen, että eihän teissä arvon naisissa itsessänne ole mitään vikaa? Jos mies "aluksi oli ihan mukava", mutta sitten siitä on vuosien saatossa tullut ikävä persoona. Olisikohan niin, että syypää löytyisi ihan peiliin katsomalla. Jos joutuu nalkuttavan ja äksyilevän akan kanssa elämään, niin saattaapa sitä itse kukin muuttua aika ikäväksi ihmiseksi. Olipa sitten kuinka mukava mies alunperin...
Ne ottaa miehikseen niitä ihania renttuja, joilla on suuri ääni, mutta vähän tekoja. Rehti, perheen huomioonottava mies, joka kunnioittaa naista ei kelpaa, joska on "niin tylsä ja tavanomainen".
Nämä, ei niin tylsät ja tavanomaiset rentut sitten elävät, kuinka elävät. Av-mammat eivät vain ymmärrä, että kantavat siinä samalla väärän valintansa seuraukset ja pilaavat samalla lastensa elämän.