Artun vanhempien syyttely osoittaa, miten vaikeaa äideille on tunnustaa SATTUMAN olemassaolo.

tapahtuu, av:lla alkaa hirveä vanhempien syyttely. Ja kuiteskin vaikka ihan vieressä seisoisit, lapsi saattaa satuttaa itseään.



Nyt kävi ilmi, että Arttu oli kotimatkalla mennyt leikkimään lumiluolaan ja luola oli romahtanut ja tukehduttanut pojan. Voisi tapahtua ihan kenen tahansa lapselle, joka koulusta palatessaan leikkii lumessa. Voi Arttu parka ja voi vanhempia.

Nyt voivat sitten hyökätä tänne kilpeään kiillottamaan kaikki ne äidit, joiden herranterttu ei ole milloinkaan leikkinyt lumikasassa. :(

Jnka avulla voi ajatella, että omat lapset on turvassa. Antaisin itse mitä vain, jos voisin aina olla siitä vamra.3

Taas nähtiin että nainen on naiselle susi.

mietitty sitä Artun äitiä, vaan omaa napaa. Halutaan torjuta mielestä se mahdollisuus, että huonolla tuurilla omalle lapselle voi tapahtua vastaavaa - ja yritetään osoittaa joku JÄRKISYY, miksi Artulle kävi noin ja mitä itse osattaisiin välttää.

Lopputulos on kumminkin tietysti juuri tuo, että naiset eivät tue toisiaan.

ap

ja ihan totta joka sana. Haluan vain lisätä tähän että monesti toisen syyttely on myös defenssi, eli kun ei haluta uskoa että itselle kävisi noin, niin sitten omaa mieltä helpottaakseen ja ahdistusta paetakseen on helppoa syyttää "artun vanhempia" että katoaminen johtuisi heistä.



Oikeasti tuo voi sattua ihan kelle vaan, jopa sellaisille jotka hoitavat lapsensa kotiäitinä 18v ikään asti ja vievät ja hakevat lapsen koulusta ja seuraavat joka askeleella perässä. Silti voi lapsi kuolla aivoverenvuotoon, koulussa katto voi romahtaa niskaan, auto ajaa kylkeen, sairstua infektioon ja kuolla jne



Joka ikinen hengenveto täällä maan päällä on lahja josta pitää olla kiitollinen. Elämää ei voi hallita, se on sattumaa, absurdia yllätystä joka heittelee ihmistä, ja siksi vain tietyllä tapaa tällaiset ikävät asiat on pakko hyväksyä. Taistelu elämää ja sattumaa vastaan ei kannata. TOki turvallisuusasioista pitää pitää huoli mutta sattuman mahdollisuutta mikään turvajärjestely maailmassa ei voi mitenkään poistaa.

Mutta on myös luonnollista yrittää löytää joku oljenkorsiJnka avulla voi ajatella, että omat lapset on turvassa. Antaisin itse mitä vain, jos voisin aina olla siitä vamra.3

Tajuatko, että se tapahtuu nyt siis Artun vanhempien ja kaikkien sellaistan vanhempien kustannuksella, joiden lapselle on tapahtunut tuollaista. Toivottavasti he eivät lue tätä palstaa nyt.

Tyhmäksi tuon tekee se, että oikeasti kaikkea ei voi torjua eikä varmuutta ei ole olemassakaan. Sen kanssa vain pitää oppia elämään ja pyrkiä torjumaan ilmeisimmät riskit.

ap

mutta samalla (vaikka ehkä raadolliselta kuulostan) olen sitä mieltä että tuo on parempi kohtalo kuin se, että olisi käynyt ilmi että joku kiilusilmä pervopedofiili olisi napannut lapsen ja pitäisi sitä seksiorjana á la Natacha Kamputsch vuosikausia ja vanhemmat ei koskaan löytäisi sitä. Nyt kuitenkin vanhemmilla on tieto mitä tapahtui ja joku joka haudata. Ajatelkaa niitä jotka joutuvat lapsisieppauksen uhrin vanhempina elämään epätietoisuudessa.



Maailmassa siepataan vuositasolla ainakin noin 200 000-300 000 lasta. Osa seksikaupan uhriksi, osa lapsikauppaan, osa lunnasvaatimuksiksi, määrä on järkyttävän iso.

se joka on täydellinen, heittäköön ensimmäisen kiven. Ja nimenomaan juuri näin nykyaikana koska kristillisiä sanontoja ei saa enää käyttää ettei joku herkkähipiäinen ateisti olisi heti haastamassa oikeuteen uskonnonvapauden loukkaamisesta.

On hevonkukkua, että nainen on neiselle susi, ei ainakaan sen enempää kuin mies naiselle tai mies miehelle. Suurin osa ihmisistä on kivoja ja valmiita tukemaan tosia ainakin voimiensa puitteissa. Epäilemättä naiset ovat usein kovilla, varsinkin pienten lasten äidit, eikä silloin aina jaksa paljon muita tukea. Mutta itse olen saanut paljon tukea muilta naisilta ja muilta äideiltä erityisesti.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että tällaisia tragedioita sattuu lähinnä niille täydellisille äideille. Kun pystyy myöntämään oman vajavaisuutensa, niin elämä yleensä helpottuu.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että tällaisia tragedioita sattuu lähinnä niille täydellisille äideille. Kun pystyy myöntämään oman vajavaisuutensa, niin elämä yleensä helpottuu.

Sehän siitä niin traagista tekeekin ja syyllisten hakemisesta näissä onnettomuuksissa täysin turhaa.

Onhan se pelottavaa tajuta, että vaikka olisi kuinka tunnollinen ja huolellinen ja Hyvä Äiti, onnettomuuksia voi silti tapahtua.

Sen takia moni äiti on av:lla jälleen harrastanut jälkikäteisviisastelua. "En minä vain olisi noin toiminut, ja meille tuollaista ei sen vuoksi voi tapahtua..."

KYLLÄ VOI. Jos ei täsmälleen samanlaista, jotain vastaavaa kuitenkin. Ikävä kyllä.

Osan vaaroista ja riskeistä voi välttää, mutta samalla jää jotain muuta huomaamatta. Ja kun täällä asuu muitakin kuin me itse, joku MUU voi tunaroida, ja siinä ei silloin ehkä av-mamman tunnollisuus ja huolellisuus autakaan.

Valtava myötätunto siis Artun vanhempien puolella. Kamalampaa ei voisi kenellekään vanhemmalle tapahtua.

Ja muistakaa, että lehtitietojen perusteella ette voi oikeasti tietää kaikkea, mitä tapahtui. Sen vuoksi: älkää tuomitko, vaan tukekaa.

Sattuma on arvaamaton. Riskejä voi minimoida, mutta ei elämästä voi tehdä täydellistä turvasaareketta kenellekään.

Syyttely on defenssi, ja monessa viestissä täälläkin näkee, miten alkeellinen puolustusmekanismi se monelle on.

Kun asialle löydetään syyllinen, jonka niskaan kaiken voi kaataa, ei tarvitse ajatella, että onnettomuuksia voi sattua kenelle vain.

jos esimerkiksi asuu aitaamattomalla pihalla joen rannassa ja pistää taaperoikäisen yksin ulos, ja sitten tapahtuu ikäviä, ei kyse ole pelkästä sattumasta.



Eli ilmeiset asiat pitää kyllä ymmärtää huolehtia kuntoon.



Tämä kommentti ei liity nyt millään tavoin tapaus Arttuun.

Perheväkivaltaa ei ole.

Eikä vanhempia jotka antaa lapsen olla yksin tuntikausia.



Kylä kasvattaa tarkoittaa pihimmillaan sitä että lapsi on yksin eikä kukaan tiedä missä on.



Mitä ihmettä ne vanhemmat istui siellä juhlassa?

Mitä ihmettä se opettaja ei ennen juhlaa kokoontunut luokkaan? Miksi se todistus jäi opettajalle vaikka aikuiset oli kaikki "juhlassa"?



KYSYN VAAN?



Ja silti onnettomuuksia sattuu ja tapahtuu, vaikka vieressä olisi mutta nyt kun olisikin lapsesta joku pitänyt huolen ja tietää missä se menee. Vaan ei, niin se on heidän juttu selvitä siitä.

Perheväkivaltaa ei ole.

Eikä vanhempia jotka antaa lapsen olla yksin tuntikausia.

Kylä kasvattaa tarkoittaa pihimmillaan sitä että lapsi on yksin eikä kukaan tiedä missä on.

Mitä ihmettä ne vanhemmat istui siellä juhlassa?

Mitä ihmettä se opettaja ei ennen juhlaa kokoontunut luokkaan? Miksi se todistus jäi opettajalle vaikka aikuiset oli kaikki "juhlassa"?

KYSYN VAAN?

Ja silti onnettomuuksia sattuu ja tapahtuu, vaikka vieressä olisi mutta nyt kun olisikin lapsesta joku pitänyt huolen ja tietää missä se menee. Vaan ei, niin se on heidän juttu selvitä siitä.

Tämän hetkisen tiedon valossa Arttu on voinut lähteä kaverilta klo 14 ja vaikka varttia myöhemmin olla tukehtuneena siellä lumiluolassa. :( Mistä sinä tiedät montako kertaa vanhemmat ovat yrittäneet soittaa?

Olen niin tietoinen, että meidän perheelle voi minä päivänä tahansa sattua samalla tavalla.



Meillä on vilkas ja rohkea 6-vuotias tyttö, joka kokeilee ja tekee kaiken, mitä ei erikseen monta kertaa kielletä. Eikä lapselta voi kaikkea kieltää. Hän kiipeää puhin, vetää kaikenmaailman parkourit jne. Mutta on todella onnellinen tehdessään niin. Yritän vahtia niin paljon kuin mahdollista, mutta aina se ei ole. Meillä on myös muita lapsia (nuorempia, mutta rauhallisempia), joille täytyy antaa huomiota. Aina ei ole kahta vahtimassa.



Olen jo henkisesti varautunut siihe, että toimelias 6-vuotias joutuu joskus esim. sairaalaan itsensä telottuaan. Tähän pahimpaan vaihtoehtoon ei kukaan koskaan voi varautua.

En psysty edes kuvittelemaan vielä, millaista ensi sysksy tulee olemaan, kun koulu alkaa ja "itsenäisyys" sitä myöten lisääntyy.



Voimia Artun perheelle!

Perheväkivaltaa ei ole.

Eikä vanhempia jotka antaa lapsen olla yksin tuntikausia.

Kylä kasvattaa tarkoittaa pihimmillaan sitä että lapsi on yksin eikä kukaan tiedä missä on.

Mitä ihmettä ne vanhemmat istui siellä juhlassa?

Mitä ihmettä se opettaja ei ennen juhlaa kokoontunut luokkaan? Miksi se todistus jäi opettajalle vaikka aikuiset oli kaikki "juhlassa"?

KYSYN VAAN?

Ja silti onnettomuuksia sattuu ja tapahtuu, vaikka vieressä olisi mutta nyt kun olisikin lapsesta joku pitänyt huolen ja tietää missä se menee. Vaan ei, niin se on heidän juttu selvitä siitä.

Juhlassa olleet ovat kerotneet, ettei luokkiin ole kokoonnuttu ennen tai jälkeen. Arttu oli luokkansa ainut, jolla ei ollut roolia esityksessä. Todistustenjako oli vasta perjantaiaamuna.

Vanhemmat ovat voineet tulla juhlaan juuri lasta etsimään.

mutta samalla (vaikka ehkä raadolliselta kuulostan) olen sitä mieltä että tuo on parempi kohtalo kuin se, että olisi käynyt ilmi että joku kiilusilmä pervopedofiili olisi napannut lapsen ja pitäisi sitä seksiorjana á la Natacha Kamputsch vuosikausia ja vanhemmat ei koskaan löytäisi sitä. Nyt kuitenkin vanhemmilla on tieto mitä tapahtui ja joku joka haudata. Ajatelkaa niitä jotka joutuvat lapsisieppauksen uhrin vanhempina elämään epätietoisuudessa.

Maailmassa siepataan vuositasolla ainakin noin 200 000-300 000 lasta. Osa seksikaupan uhriksi, osa lapsikauppaan, osa lunnasvaatimuksiksi, määrä on järkyttävän iso.

löytyy aina kaikkeen joku paha syyllinen, joku joka ei voi heitä koskettaa. On helpompi elää, kun ajattelee että "tuo ei voisi tapahtua meille, kun me ollaan niin kunnollinen perhe". Oikeasti mitä vaan voisi tapahtua. Näin se vaan on. Mutta tuo on inhimillinen tapa välttää elämän tuskaa ja epävarmuutta.

Viimeksi silloin kun traktori peruutti lapsen päälle. Ihminen, jokainen, tekee inhimillisiä erehdyksiä. Ja tässä Artun tapauksessa aikuiset eivät tehneet edes niitä.