Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää erityislastani! VUODATUS
22.12.2012 |
Olen tehnyt varmaan puolet palstan aloituksista erityislapsiin liittyen, kysynyt milloin mitäkin ja tuskastellut arjen kanssa. Vaikka lapsi vihdoin ja viimein sai nimen ongelmalleen, kunnon diagnoosit, minä olen puhki. Kaikki on niin haastavaa, vaikeaa, ärsyttävää. En jaksa, en ollenkaan.
Hän sairastaa Touretten syndroomaa, ADHD:n impulsiivista/ylivilkasta muotoa ja lisäksi löytyy aistipoikkeavuuksia, vuorovaikutuksen erityispiirteiä (= Asperger-tyyppinen oireilu) ja luoja ties mitä pientä, joka on survottu ns. kakkosdiagnoosiksi. Olen aivan loppu tämän lapsen kanssa, isoin syy on hänen käytöksensä: jossen jatkuvasti vahdi, hän tekee jotain todella typerää. Koko ajan pitää meteliä, hakkaa leluilla tai kiljuu korkealta (Tourette-oire), tarve saada aistikokemuksia on jatkuva. Ihan joka paikassa haistelee kaiken sopivan ja etenkin sopimattoman, kröhisee ja vastaa kysymyksiin korkealla, epävireisellä "HÖÖ!"-kiljahduksella. Kuulostaa kehitysvammaiselta, eikö? Vaan ei ole- sama lapsi on erittäin fiksu, oppimiskyvyiltään normaali ja hän pystyy keskustelemaan aikuisen kanssa melkein mistä vaan + ymmärtämään jollain tasolla kuulemansa. Hän imee itseensä tietoa kuin sieni ja höpöttää niitä tietojuttujaan sitten päivä toisensa jälkeen, toistaen samaa. Minun käskyni tai pyyntöni menevät ohi korvien, sanoo "joo" mutta ei tee mitä sanoin (ja jos kysyn että mitä häneltä pyydettiin, niin vastaa että ei hän tiedä). Joka aamu alkaa samoilla ohjeilla; jokainen vaihe on toistettava erikseen. On kuin muistisairaalle vanhukselle puhuisi.
Koen raskaaksi senkin, että lapsi on erittäin helposti ärsyyntyvä eikä osaa lopettaa räksytystään (Touretteen kuuluvaa + persoona). Eli vaikka aikuinen tekee selväksi että NYT RIITTÄÄ, tämä lapsi ei lopeta eikä anna perääntymismahdollisuutta vaan huutelee sitten loukkauksiaan vaikka suljetun oven takaakin. Suu ei mene kiinni millään, ihan kaikkea on kokeiltu. On menettänyt etuutensa, on viety leluja jne. mutta ei niin ei. Jäähy ei tehoa, koska ei aina muista/tajua, miksi sinne joutui. Päiväkodissa jatkuva ongelma väkivaltaisen käytöksen ja uhmaamisen kanssa, rajat etsitään joka ikinen päivä uudestaan. Saattaa meitä vanhempiakin yrittää esim. lyödä, jos asiat eivät mene kuten hän on (pakkomielteisesti) päättänyt; juuri tiettyä reittiä pitää mennä kotiin, asiat tehdä juuri tietyssä järjestyksessä...rähisee ja huutaa usein, koska harvoinpa ihan kaikkeen voi yksi ihminen vaikuttaa.
On hänellä hyviäkin hetkiä päivittäin, silloin takertuu kiinni ja yrittää suukotella niin paljon, että hetken jälkeen alkaa ahdistamaan. Roikkuu kiinni niin että sattuu, juoksee päin ja tömähtää aikuiseen (aistikokemuksen hakeminen). Joka ainoa kerta pitää muistuttaa, miten hellyyttä annetaan ja että pitää lopettaa, jos toinen ei sitä tahdo, laihoin tuloksin. Lapsi on varmasti ihmisenä ihana, etenkin hyväntuulisena, mutta minusta tuntuu että kaikki peittyy sairauksien alle ja ettei hänellä ole edessään hääppöinen tulevaisuus, jos tämä jatkuu.
Mieheni on paljon töissä ja usein oloni on aika yksinäinen. Tänään sain nukkua pidempään, mutta jo lounaan aikoihin olin aivan poikki lapsen suhteen ja menin päiväunille. Lapsi oli myös levolla, hän ei nuku koskaan (öisin nukahtaa vain lääkityksen turvin). Oli sitten noussut nukkuessani ylös ja mm. repinyt verhoa, purrut tikkaisiin jäljet sekä sotkenut ulosteellaan housunsa. Tätä viimeistä on tehnyt viime aikoina päivittäin, syytä ei ymmärrä lapsi itse emmekä me vanhemmatkaan. Heräsin siihen, että lapsi on vessassa ja kiljahtelee siellä. Oli kaivellut pyllyään, kakkaa oli vähän kaikkialla (pöntöllä, alaselässä, käsissä, vaatteissa). No, siivosin jälkiä ja käskin lasta pesemään kätensä, tätä toruen (viimeksi eilen kielsin sotkemasta kakallaan). Lapsi kivastui tästä ja alkoi haukkumaan MINUA; häntähän ei saa torua koskaan ja miksi ihmeessä ne kädetkin muka pitäisi pestä. Kaikki tämä vittumaisella (anteeksi), syyttävällä äänensävyllä sanottuna sai sapen kiehahtamaan. Juuri kun yritin rauhoittua, lapsi kieltäytyi avaamasta käsiään pesua varten ja murisi minulle kuin eläin. Ja minä löin.
Seurasi huutoa, tappelua ja lyöntejä. En laskenut, monta kertaa läpsäisin, mutta monta. Kertakin on liikaa, eikös? Olen samaa mieltä. Ja silti en saanut itseäni lopettamaan. Kaikki väsymys, yksinäisyys, tappelu melkein kouluikäisen kanssa ulosteella sotkemisesta jne. purkautui enkä saanut sitä hallintaani. Lopputulos oli väkisin rauhoittumaan raahattu, vihainen lapsi ja makkarissa itkevä äiti. Yritin soittaa miehelleni töihin, mutta hän ei vastannut. Siksi kirjoitan nyt tänne. Minulla on muutama ystävä, mutta he ovat kaikki joko joulunvietossa ulkomailla tai toisella paikkakunnalla. En uskalla heille tästä puhua.
Miten tästä eteenpäin? Mitä minä teen? Onko jotain paikkaa, jonne voi olla yhteydessä?
Kommentit (71)
Olen aiemminkin kuullut näitä väitteitä että jollain teorialla voisi saada muutosta aikaan, mutta yhtään konkreettista esimerkkiä en ole vielä aiheesta nähnyt. Antamieni tietojen perusteella kukaan ei tietenkään voi tuntea lastani, mutta kyllä tuossa on useampikin kohta, joihin voisi antaa neuvon- esim. kuinka toimia, kun lapsi räksyttää eikä suostu sulkemaan suutaan edes silloin, kun aikuinen on kieltänyt moisen käytöksen ja varoittanut sen seurauksista?
T: Ketjun aloittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% . Pidä sylissä, silitä tukkaa/päätä. Pidä se kokoajan lähellä, jätä muu. Älä sovi mitään, älä käske. Älä odota mitään, vaan ole siinä. Mulla on hoidossa lapsia joiden vanhemmat selittää yhtä ja toista. Ja diagnooseja löytys , jos lukis. Vaan en lue, ja olen senkin ajan lapsen kanssa. Tehdään kaikki yhdessä. En jätä silmistäni hetkeksikään. Ja en kiellä lasta. Oikein hyvin menee, 95% ajasta. Kuuntelisit oikeesti lasta. Tiedän mitä väsymys tuo mukanaan. MInullakin on ollut vuosia sitten haastavia omia lapsia. Ovat jo aikuisia, ja ihan hyviä ne ovat, ja pärjäävät elämässään, mitä kukaan ei olisi uskonut.
Sen Greenen kirjat ja materiaali, sekä Attowodin ainakin se ido kirja aspergeridta, joka on hyvin samankaltainen tila kuin nuo sun lapsen diagnoosit. Samoin suosittelen Clare Lawrencen kirjoja, niitäkin on useampia, hyvin käytännönläheisiä kirjoja.
Mä en voi sanoa, mitä sun pitää lapsesi räksyttämiselle tehdä, koska en tiedä, miksi hän räksyttää. Yleensä siihen on näiden neurolasten kohdalla hyvä syy ja jos sitä syytä ei poista, mikään kielto ei auta. Ota siis selvää, miksi lapsesi ei voi tehdä kuten pyydät ja auta häntä kiertämään tuo ongelma. Mieti, mikä oikeasti on sinun tavoitteesi -rauhallinen joulu ja siisti kämppä vai se, että lapsen kengät on eteisessä vasemmalla ja huoneessa tavarat hyllylle nostettuna. Sitten mieti, voiko siihenoikeaan ja varsinaiseen tavoitteeseen päästä jollain muulla keinolla kuin siillä, jota lapsi ei pysty toteuttamaan. Muista, että päämäärän saavuttaminen ratkaisee, ei se, päästäänkö sinne sinun käskyjesi mukaan vai jollain muulla keinolla. Älä tee tästä auktoriteettikisaa vaan asetu lapsesi puolelle! Te voitte oikeAsti selvitä tästä, mutta vain jos olette samalla puolella -jos tappelette keskenännekin, paha maailma voittaa teidät varmasti.
Että "älä kiellä". Aha, just. Mitäköhän tapahtuu sitten koulussa, kun siellä kyllä pitää kieltää, jo toisten turvallisuuden takia? Kyllä meillä sylitellään, suukotellaan jne. päivittäin, ei se kieltäminen siihen vaikuta. Pakko myös ihmetellä, että eikö aikuinen tajua että tietty menee hyvin jos lapsi saa päättää kaiken ja aikuinen vaan alistuu siihen- curling-ilmiö ei ole tuntematon tavislastenkaan joukossa. Lisäksi vieraamman aikuisen kanssa jopa erityislapsi osaa skarpata, sen varmaan kaikki tietävätkin. Eli varmasti on mukavaa yhdessäoloa jne., mitä nyt vanhemmat saavat sitten paskan niskaansa illalla kun ei kotona voi jatkuvasti tehdä asioita kuten hoitajan luona...
Kuuntelen lasta, ihan jatkuvasti. Olen läsnä koko ajan ja ehkäpä juuri siksi niin väsynyt. Lapsi juttelee minulle mielellään ajatuksiaan, uskaltaa kertoa myös kiusaamisista ym. ikävistä asioista tarvittaessa. Mielestäni meillä on siis hyvät välit.
Ps. Eikö tuo ole aikamoista piittaamattomuutta, josset lue sinulle tuotuja papereita ollenkaan? Voihan siellä olla joku olennainen tieto allergiasta tai aistiyliherkkyydestäkin.
T: Ketjun aloittanut
Ne kädet kyllä vaadin pesemään sen jälkeen, kun niillä on kaiveltu pyllyä, ja siitähän lapsi tänään juuri raivostui. En voi antaa tuollaisissa periksi, eihän elämästä tulisi yhtään mitään. Lisäksi lapsi on vähintään normaaliälykäs, eli olisi mielestäni myös hänen älykkyytensä aliarviointia olla puuttumatta noin isoihin juttuihin (henk.koht. hygienia, noin esimerkiksi).
T: Ketjun aloittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri sinä tiedät! Jos vähän viitsii miettiä asioita, ni ymmärtäs että kielloista syntyy vaan lisää uhmaa. Jos sua nyt kielletään kieltämästä sun lasta, ni mitä muuta sä nyt teet ku uhmaat näitä kirjoittajia? Sulla on kyllä aikaa istua koneella valittamassa, mut jos sun laps ei ole nukkumassa ni mikset ole sen kanssa???
enää edes ole kovin paljoa laitospaikkoja kun niitä puretaan koko ajan pois. Lisäksi on ihan hassua nykyään kuvitella, että kunnat antaisivat maksusitoumuksen laitospaikkaan, vaikka kyseessä olisi vaikeavammainen ja oikeasti kehitysvammainen lapsi.
Mutta sinulla on mahdollisuus saada lapselle maksusitoumus esimerkiksi erityislastenkotiin tai yksityiseen hoitokotiin. Olen itse työskennellyt yksityisessä hoitokodissa, missä oli yksi huone juuri näille kotona asuville lapsille, joiden vanhemmat tarvitsivat välillä lomaa. Eri kunnilla on erilaisia palveluja näissa. Mutta mahdollisuus on saada maksusitoumus tällaiseen palveluun jos vain alat vaatimaan tiukasti sieltä, missä lapsesi hoidosta päätetään.
Lisäksi lääkitystä ei kannata pelätä. Lääkitys voi rauhoittaa tilannetta niin, että kommunikointi helpottuu ja lapsesi oppii hallitsemaan itseään helpommin.
Olen paljon työskennellyt erityislasten kanssa, joten tiedän, että vanhemmuus on vaativaa. Nykyään rahansäästön merkeissä on palveluja vähennetty ja vanhemmilta odotetaan aivan ihmeitä. Mutta ei kukaan jaksa ja pysty ihmeisiin. Jatkuva rajojen asettelu ja toistaminen ja taas uudelleen samojen asioiden jauhaminen syö voimia.
Hae apua ja lapselle kuntoutusjaksoja jonnekin, missä kuntasi näitä asioita hoitaa. Hoitokodeissa ja asumisyksiköissä ja erityislastenkodeissa on ammattitaitoista henkilökuntaa, joka pitää lapsestasi huolen sillä aikaa, kun sinä lepäät.
Voimia sinulle.
Että "älä kiellä". Aha, just. Mitäköhän tapahtuu sitten koulussa, kun siellä kyllä pitää kieltää, jo toisten turvallisuuden takia? Kyllä meillä sylitellään, suukotellaan jne. päivittäin, ei se kieltäminen siihen vaikuta. Pakko myös ihmetellä, että eikö aikuinen tajua että tietty menee hyvin jos lapsi saa päättää kaiken ja aikuinen vaan alistuu siihen- curling-ilmiö ei ole tuntematon tavislastenkaan joukossa. Lisäksi vieraamman aikuisen kanssa jopa erityislapsi osaa skarpata, sen varmaan kaikki tietävätkin. Eli varmasti on mukavaa yhdessäoloa jne., mitä nyt vanhemmat saavat sitten paskan niskaansa illalla kun ei kotona voi jatkuvasti tehdä asioita kuten hoitajan luona...
Kuuntelen lasta, ihan jatkuvasti. Olen läsnä koko ajan ja ehkäpä juuri siksi niin väsynyt. Lapsi juttelee minulle mielellään ajatuksiaan, uskaltaa kertoa myös kiusaamisista ym. ikävistä asioista tarvittaessa. Mielestäni meillä on siis hyvät välit.
Ps. Eikö tuo ole aikamoista piittaamattomuutta, josset lue sinulle tuotuja papereita ollenkaan? Voihan siellä olla joku olennainen tieto allergiasta tai aistiyliherkkyydestäkin.
T: Ketjun aloittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joudutaan koululaisina kietomaan mattoon ja pitämään siellä kiinni kun raivoavat ja ovat väkivaltaisia. Näitä on nähty ja se on todella rasittavaa koulussa alkaa opettaa näille lapsille sanaa EI
juuri sinä tiedät! Jos vähän viitsii miettiä asioita, ni ymmärtäs että kielloista syntyy vaan lisää uhmaa. Jos sua nyt kielletään kieltämästä sun lasta, ni mitä muuta sä nyt teet ku uhmaat näitä kirjoittajia? Sulla on kyllä aikaa istua koneella valittamassa, mut jos sun laps ei ole nukkumassa ni mikset ole sen kanssa???
Kun on koko päivän tuhlannut energiaansa, hän väsähtää todella aikaisin illasta.
Totta, että riitelen tässä kuin mikäkin idiootti, mutta olen saanut tarpeekseni näistä perusteettomista väitteistä lasten kasvatukseen liittyen. Eihän siitä oikeasti tulisi yhtään mitään, jos lasta ei saisi kieltää mistään! Miten kehittyisi pettymyksensietokyky? Kuinka hoidetaan tilanne, jossa ennakointi ei riitä vaan lapsi ehtii esim. nappaamaan sakset ja alkamaan leikkimään niillä sopimattomasti? Jos ei saa kieltää, pitää vissiin selittää jotain että "tehdäänpä mielummin...", niinkö? Vaan kuinkas toimit, kun lapsi ei kuuntele? On omissa maailmoissaan, hymisee vaan. Tai katsoo sinua ja sanoo "HÖÖ!!", täysin välittämättä siitä, että sohii samalla saksilla.
Näihin tahtoisin vastauksen, sitten voin tarkastella uudelleen asennoitumistani.
T: Ketjun aloittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kädet kyllä vaadin pesemään sen jälkeen, kun niillä on kaiveltu pyllyä, ja siitähän lapsi tänään juuri raivostui. En voi antaa tuollaisissa periksi, eihän elämästä tulisi yhtään mitään. Lisäksi lapsi on vähintään normaaliälykäs, eli olisi mielestäni myös hänen älykkyytensä aliarviointia olla puuttumatta noin isoihin juttuihin (henk.koht. hygienia, noin esimerkiksi).
T: Ketjun aloittanut
Jos lapsi ei suostu pesemään käsiään, oletko miettinyt, miksi? Näillä lapsilla usein on aistiyliherkkyyksiä, eg. vesipisarat saattavat tuntua pahoilta ja kohina sattua korviin. Oetko ajatellut, että kädet voisi pestä hanan sijasta altaaseen lasketussa vedessä? Toisen lämpöisllä edellä? Vessan sijasta suihkussa tai kylvyssä?
Ja miksi se lapsi sitä takapuoltaan kaivaa? Oko sillä ummetusta ja tuhrii siksi vai onko. Stressireaktio ja jos niin mistä se stressi tulee? Voitko vaikuttaa siihen?
Oletko ajatellut, että lapsi oikeasti haluaisi miellyttää sinua, koska rakastaa sinua ja joka kerran kun moitit häntä, hän kokee TAAS epäonnistuneensa? Etkö löytäisi jotain positiivista lähestymistapaa asioihin? Edes väkisin? Oko sun pakko kskittyä siihen että huudat vessansotkemisesta ja takapuolenkaivelusta jos sen lapsen vaikka sattuu olemaan kivulias ummetus-eikö kannattaisi kerran kokeilla sanoa vaikka etä hyvä, kun sait kakattua edes käsin auttamalla, toivottavasti nyt varsassa helpottaa - nyt vaan sit käsienpesulle, ettei soktku leviä.
Edelleen, vain päämäärällä on väliä, ei sillä miten sinne päästään.
väitteet teorioiden ja vanhempien osaamisavun kaikenkattavuudesta.
Hyvänen aika, nuo oireet, joita ap:n lapsella on, ovat NEUROLOGISIA, ts. RAKENTEELLISIA ongelmia.
Puhutte vähän siihen tyyliin kuin pelkällä tahdonvoimalla saisi neliraajahalvaantuneenkin hyppimään, kunhan vaan vanhemmilla on paljon sinnikkyyttä ja hyvä sydän. Eräänlaista uskonnollista toiveikkuutta siis, mutta uskonnon sijalla käytetään sanaa teoria ja rukouksen sijalla vanhemman peräänantamattomuutta tai äidinrakkautta.
Ap, niin kurjaa kuin se onkin, luonto on sillä tavalla julma, että lapsi voi syntyä peruttamattomasti parantumattomana. Lapsi voi syntyä jopa ilman sisäelimiä eikä sekään tila parane sinnikkäällä yrittämisellä.
Julma totuus on, että lastasi ei välttämättä tule mikään parantamaan ja sinä palat sitä yrittäessäsi loppuun. Tuhoutuu kaksi ihmistä yhden hinnalla, tai siis kolme, mukaanlukien miehesi. Mä toivon sydämestäni että lääkkeet auttavat mutta jos eivät, puhu laitospaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan höpöhöpöä ja kirjoitusvirheitä niin paljon.
Ne kädet kyllä vaadin pesemään sen jälkeen, kun niillä on kaiveltu pyllyä, ja siitähän lapsi tänään juuri raivostui. En voi antaa tuollaisissa periksi, eihän elämästä tulisi yhtään mitään. Lisäksi lapsi on vähintään normaaliälykäs, eli olisi mielestäni myös hänen älykkyytensä aliarviointia olla puuttumatta noin isoihin juttuihin (henk.koht. hygienia, noin esimerkiksi).
T: Ketjun aloittanut
Jos lapsi ei suostu pesemään käsiään, oletko miettinyt, miksi? Näillä lapsilla usein on aistiyliherkkyyksiä, eg. vesipisarat saattavat tuntua pahoilta ja kohina sattua korviin. Oetko ajatellut, että kädet voisi pestä hanan sijasta altaaseen lasketussa vedessä? Toisen lämpöisllä edellä? Vessan sijasta suihkussa tai kylvyssä?Ja miksi se lapsi sitä takapuoltaan kaivaa? Oko sillä ummetusta ja tuhrii siksi vai onko. Stressireaktio ja jos niin mistä se stressi tulee? Voitko vaikuttaa siihen?
Oletko ajatellut, että lapsi oikeasti haluaisi miellyttää sinua, koska rakastaa sinua ja joka kerran kun moitit häntä, hän kokee TAAS epäonnistuneensa? Etkö löytäisi jotain positiivista lähestymistapaa asioihin? Edes väkisin? Oko sun pakko kskittyä siihen että huudat vessansotkemisesta ja takapuolenkaivelusta jos sen lapsen vaikka sattuu olemaan kivulias ummetus-eikö kannattaisi kerran kokeilla sanoa vaikka etä hyvä, kun sait kakattua edes käsin auttamalla, toivottavasti nyt varsassa helpottaa - nyt vaan sit käsienpesulle, ettei soktku leviä.
Edelleen, vain päämäärällä on väliä, ei sillä miten sinne päästään.
Ihan mitä vaan. Kuunnelkaa musiikkia, käykää kaikki musiikin lajit läpi, pitääkö jostakin erityisesti? Saksilla leikkiminen on huomion hakua. Ja vastaa sille pieni ystävällinen hiljainen höö. Välttämättä ei tarvitse selittää yhtään mitään. Teet vaan jotakin ja katso seuraako lapsi? Älä anna lapsen olla aina tietoinen siitä miten tehdään, tee asioita erilailla, pieni epävarmuus pitää varpaillaan. Tee asioita niin paljon kun jaksat ja kysy lapselta neuvoja, tehkää lyhytkestoisia juttuja. Itse olen tehnyt ruokaa, ja nallelle peiton, viimeksi tänään. Ihan tavallista siskonmakkarakeittoa, mutta lapsi puristi ne makkarat, sinne soppaan. Sen jälkeen oli lähes puolituntia piirtämässä keittokirjaa. Se lähtee vähästä. Mutta jokainen onnistunut asia on palkitsevaa teille molemmille. Hakekaa huomenna linnuille ruokaa, anna sen suunnitella lintujen ruokinta paikka, ei väliä miten toteutuu, pääasia et sillä on miettimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. risperdal ja concerta. Oletko ajatellut, että lapsesi asuisi muualla ja kävisi välillä kotonansa. Mulla kehitysvammainen lapsi ja on kyllä paljon helpompi. Lapsesi kuulostaa erittäin raskaalta.
Kun on koko päivän tuhlannut energiaansa, hän väsähtää todella aikaisin illasta.
Totta, että riitelen tässä kuin mikäkin idiootti, mutta olen saanut tarpeekseni näistä perusteettomista väitteistä lasten kasvatukseen liittyen. Eihän siitä oikeasti tulisi yhtään mitään, jos lasta ei saisi kieltää mistään! [\I]
minä en sanonut,ettei pidä kieltää, mutta sanoin, ettei siitä nyt näytä olevan mitään hyöyä, joten kannattaa kokeilla muita keinoja. Vai etkö sä just sanonutkin,e ttei ne kiellot vaikuta halutulla tavalla?
[I]Miten kehittyisi pettymyksensietokyky? [\i]
Nillä lapsilla yleisesti ottaen on niin paljon pettymyksiä elämässää joka pivä, että ei siinä lisäharjoittelu enää auta. Tulee ylikunto, kuten yksipuolisesti harjoittelevilla urheilijoilla. Man lapseni pettymyksensieto alkoi merkittävästi kasvaa siinä vaiheessa, kun hän sai elämäänsä myös hyviä kokemuksia hyvin sujuvista asioista, eikä elämä enää koostunut pelkistä pettymyksistä. Ei sun tosiaan tarvi pelätä, että pettymyksiä tusi liian vähän
Kuinka hoidetaan tilanne, jossa ennakointi ei riitä vaan lapsi ehtii esim. nappaamaan sakset ja alkamaan leikkimään niillä sopimattomasti? Jos ei saa kieltää, pitää vissiin selittää jotain että "tehdäänpä mielummin...", niinkö? [\I]paras tapa olisi katsoa lasta silmiin ja sanoa tiukasti, "Anna ne sakset minulle". näin et ole jättänyt asiaa pelkkään kieltämiseen ja moittimiseen, vaan antanut lapselle selvän viestin siitä, mitä pitää tehdä. voit ojentaa käteei, johon lapsi antaa sakset tai voit jopa ottaa niistä kädellä kiinni. voit myös kysyä, mitähän aikoi niillä tehdä -ehkä se olisikin ollut ihan hyvä idea? Tai ehkä siihen sopisi joku toinen väline paremmin? JOS lapsi ei kiinnitä ohjeeseesi huomiota, voit olla ihan varma, että ei olisi kiinnittänyt epämääräiseen "älä koske niihin"-karjuntaankaan. Slloin otat lasta olkapäistä kiinni, katsot silmiin ja sanot uudelleen, "Petteri, anna sakset minulle!" Muista silmiin katsominen ja fyysinen pysäyttäminen, silloin lapsi huomaa, että puhut hänelle. Kasvonilmeistä hän myös näkee osan asiastasi.
se joka yllä puhui Greenestä ja Attwoodista. Muöla on siis itsellä lapsi tai nyt jo teini, jolla on asperger, adhd ja tourette-piirteitä sekä pari fyysistä sairautta, joiden kivut välillä aiheuttaa lisäongelmia henkiselläkin puolella. Mä tiedän, mistä puhun. Tiedän myös, miten suuri tarve sulla on nähdä, että teet kaiken oikein -ja valitettavasti myös, miten tärkeää sun on luopua tästä ylpeydestä ja ryhtyä kokeilemaan jotain uutta kun vanhat keinot ei kerran toimi.
Ne kädet kyllä vaadin pesemään sen jälkeen, kun niillä on kaiveltu pyllyä, ja siitähän lapsi tänään juuri raivostui. En voi antaa tuollaisissa periksi, eihän elämästä tulisi yhtään mitään. Lisäksi lapsi on vähintään normaaliälykäs, eli olisi mielestäni myös hänen älykkyytensä aliarviointia olla puuttumatta noin isoihin juttuihin (henk.koht. hygienia, noin esimerkiksi).
T: Ketjun aloittanut
Jos lapsi ei suostu pesemään käsiään, oletko miettinyt, miksi? Näillä lapsilla usein on aistiyliherkkyyksiä, eg. vesipisarat saattavat tuntua pahoilta ja kohina sattua korviin. Oetko ajatellut, että kädet voisi pestä hanan sijasta altaaseen lasketussa vedessä? Toisen lämpöisllä edellä? Vessan sijasta suihkussa tai kylvyssä?Ja miksi se lapsi sitä takapuoltaan kaivaa? Oko sillä ummetusta ja tuhrii siksi vai onko. Stressireaktio ja jos niin mistä se stressi tulee? Voitko vaikuttaa siihen?
Oletko ajatellut, että lapsi oikeasti haluaisi miellyttää sinua, koska rakastaa sinua ja joka kerran kun moitit häntä, hän kokee TAAS epäonnistuneensa? Etkö löytäisi jotain positiivista lähestymistapaa asioihin? Edes väkisin? Oko sun pakko kskittyä siihen että huudat vessansotkemisesta ja takapuolenkaivelusta jos sen lapsen vaikka sattuu olemaan kivulias ummetus-eikö kannattaisi kerran kokeilla sanoa vaikka etä hyvä, kun sait kakattua edes käsin auttamalla, toivottavasti nyt varsassa helpottaa - nyt vaan sit käsienpesulle, ettei soktku leviä.
Edelleen, vain päämäärällä on väliä, ei sillä miten sinne päästään.
koulusurmaajia tulee. Kuinkahan paljon aikaa on ap:llä päivässä tälle lapselleen. Kuinka paljon oikeesti olet yksinomaan lapsen kanssa, tekemättä mitään muuta? Miten se saa sulta huomiota oikesti?
Olen aivan tietoinen yhteisten puuhien tärkeydestä. Lapsella on omat pienet askareensa, joita hoitaa mielellään kotosalla. Esim. tänään lämmitti meille mikrossa glögiä (itse halusi juoda sitä, suostuin), kattoi pöydän ym. On hyvin omaehtoinen ja tekee vain niitä asioita, joista tykkää. Mitä tulee siihen käsienpesuepisodiin, niin lapsella ei ole ongelmaa sen suhteen. Aistiyliherkkyys näkyy sitten siinä, että jos vettä roiskuu pisarana vaatteille, se on hänestä kamalaa. Mutta käsien peseminen ei ole, ei suihku eikä vesisateessa kastuminen. Vain ne yksittäiset pisarat vaatteissa- ja ne olisi voinut välttää pesemällä kätensä normaalisti kehoituksesta.
Lapsella ei ole ummetusta, suolentoiminta säännöllistä. Yllätän hänet vähän väliä tekemästä outouksia vaikkapa vessassa; päiväkodissa ihmettelin mikä hänellä kesti ja kun menin katsomaan, lapsi oli laittamassa jalkaansa pönttöön! Ihan omissa maailmoissaan oli...on myös yrittänyt mennä pissalle lavuaariin pari kertaa. Erityishoitajansa veikkasi, että jonkinlaista rajojen kokeilua. Minusta on aika stressaavaa, ettei tuon ikäinen lapsi voi edes vessareissua hoitaa ilman valvovaa silmää...
Se on totta, että lapsi tarvitsee tekemistä ja miettimistä paljon. Yritän keksiä pikkujuttuja jatkuvasti, mutta on myös hetkiä jolloin minun pitää saada se oma rauha, ja silloin lapsen on väistyttyvä hetkeksi. Esim. täytin Kelalle vammaistukihakemusta ja lapsi tuli siihen riekkumaan. Yritin olla huomioimatta, käskeä jämäkästi pois jne. mutta lopulta piti huutaa, kun muu ei auttanut. Sitten pahastui ja meni ovet paukkuen huoneeseensa. Ja tuli parin minuutin päästä uudestaan pelleilemään eteeni.
T: Ketjun aloittanut
Meillä on lievästi erityinen. Iso vaikeus on siinä, että aina ei tiedä, mikä käytös johtuu sairaudesta, ja minkä laittaisi normaaliin rajojen kokeiluun. Meillä on ns. normaalejakin lapsia ja silti joskus on vaikea pähkäillä käytöksen syitä.
Mieleeni tuli, että käytättekö kuvia? Meillä myös lapsen älykkyys normaali, mutta silti suositeltiin kuvia, ja monessa tilanteessa ne ovat olleet "hokkuspokkus"-ilmiö. Esim. pukeutuminen onnistui täysin ongelmitta, kun tein kuvasarjan, johon väritin ulkovaatteet samoilla väreillä kuin lapsen omat vaatteet. lapsi osasi tästä sarjakuvasta katsoa, missä järjestyksessä vaatteet puetaan. Meillä pukeminen oli yksi ongelma. Kuvia käytin myös kielloissa ja ns. arestituolilla. Eli käteen kuva joka osoittaa, miksi rangaistus tuli.
Teilläkin kuulostaa lapsella olevan kuulomuistin vaikeutta ja aspergerin myötä ymmärtämisen vaikeutta, joten kuvista voisi olla apua, ei ehkä heti, mutta vähitelleen.
Apua olisi ehkä myös käsinukkeleikeistä yms. joissa keskustellaa tunteista, ja lehtikuvien ilmeistä voi keskutella myös tunteista.
Tuhriminen voi johtui meillä siitä, että lapsi jumiutui tilanteisiin, eikä malttanut mennä ajoissa vessaan. Kakalla leikkinen on kivaa, kun ei ymmärrä, että se on likaa.
No, nämä nyt ovat tällaisia pikkuvinkkejä. Kaikki erityisetkin ovat yksilöitä. Eipä tässä oikein voi muuta kuin toivoa sinulle voimia. Vertaistukien sivuja kannattaa lukea. Perhetyöntekijän varmaankin saisitte myös. Jos olet töissä, niin ehkä kannattaisi keventää työaikoja, jos vain mahdollista, ja pidä silti lapsi päivähoidossa, jotta saat kotityötkin tehtyä. Iso ongelma on usein myös se, että sukulaiset eivät halua auttaa juuri siksi, että lapsi on erityinen. Yksinäisyys voi tuntua todella suurelta. Pinnistele voimiasi saadaksesi lapselle ja itsellesi lisää apua. Hyvää joulua!
Siis kakskymppisen viestissä. Kai sen tajuat, että laan jossain nettipalstalla ei voi tuntea sun lasta ja antaa jotain hokkuspokkusneuvoa, vaan sun on ihan itse opiskeltava teoria ja sovellettava sitä lapseesi alusta loppuun.