Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulla on aina ulkopuolinen olo, oli kyse sitten koulusta/yliopistosta/työpaikasta?
21.12.2012 |
En vain koskaan tunne kuuluvani joukkoon. Mitä teen väärin? Vai olenko vain hankala luonne, vaikea ihminen tykättäväksi?
Kommentit (51)
Mulla kans sama juttu. En ole koskaan kokenut kuuluvani mihinkään enkä ole osannut jutella läsnäolevasti, heittää hauskasti jonkun asiaan kuuluvan kommentin. Kun tulin äidiksi kahdelle lapselle huomasin kuitenkin että se johtu tavastani olla vuorovaikutuksessa, miten minun kanssani ollaan oltu lapsena vaikuttaa siihen miten olen aikuisena muiden kanssa. Päiväkodin työntekijä sanoi kerran että lapsen kanssa tulee osoittaa kinnostusta kohteisiin, joihin hänellä on mielenkiintoa. Kun aloin lasten kanssa keskittyä siihen niin huomasin että opin eritavalla olemaan vuorovaikutuksessa myös aikuisten kanssa, opin "näyttelemään" uskottavasti yllättynyttä, ihailua yms. kasvattamaan kuortani ja ilmaisemaan iseäni. Muistan joskus lukeneeni että masentunut katsoo maailmaa tummien lasien läpi, niinpä kehitin itselleni pakkomielteen nimetä jokaisen värin minkä näen jokapaikassa, sekin on saanut minut näkemään paljon kauniita asioita ympäristössä mitä aiemmin jäänyt huomaamatta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen! Aina jotenkin erilainen ja taustalla ala- ja yläasteella, lukiossa, kaikissa työpaikoissa ja nyt yliopistossa.
Olen joskus saanut kuulla vaikuttavan "ylhäiseltä" ts. ylpeän oloiselta, vaikka olen luonteeltani lämmin, humoristinen ja empaattinen. Annatko itsestäsi samalla tavoin kylmän vaikutelman?
Vierailija kirjoitti:
Vanha mutta hyvä ketju. Mä en ymmärrä, mikä menee aina vikaan. Aloitin syksyllä yliopisto-opinnot, mutten ole yrityksistäni huolimatta onnistunut saamaan ystäviä.
Syyslukukaudella juttelin erään tytön kanssa, mutta loppujen lopuksi kemiamme eivät vain kohdanneet eikä meillä ollut yhtään samoja kiinnostuksenkohteita. Nyt kevätlukukaudella ko. tyttö on toisessa ryhmässä, joten jouduin aloittamaan ns. alusta. Ryhmässäni on muutama hyvänpäiväntuttu, jotka vaikuttavat todella mukavilta, mutta jostain syystä jään vain ulkopuolelle. Joskus he ovat supermukavia, mutta joskus taas ignooraavat aivan täysin, ihan kuin olisin ilmaa. Juuri tänään aamuluennolla ko. porukkaan kuuluva tyyppi tuli myöhässä, istui taakseni ja alkoi jutella vieressään istuvan tytön kanssa, sanomatta mulle yhtään mitään. Ja hän siis istui aivan takanani. Pelkkä "moi" olisi ollut tarpeeksi, mutta ei mitään.
Whatsapp-ryhmässä mun juttuja ei kommentoida tai kommentit jätetään huomiotta, tapaamisiin ei kutsuta ja ryhmäntyön tekeminenkin on aika vastahakoista. En ymmärrä mitä teen väärin. Olen ihan tavallinen, kauniiksikin kehuttu nainen, pukeudun "muodikkaasti" ja olen kiinnostunut aiheista laidasta laitaan, siis tyyliin kauhuelokuvista Game of Thronesiin ja meikkeihin. Välillä tuntuu, että bondaan ihan hyvin ko. porukan jäsenien kanssa, mutta sitten taas mut feidataan tai ignoorataan. En vaan jaksa. En ymmärrä, mikä mussa on vikana.
Lapset ystävystyvät parissa päivässä, aikuiset parissa vuodessa. Jotta voisit ystävystyä toisen kanssa, sun pitää tavata häntä myös vapaa-ajallasi. Silloin, kun olette aivan muualla kuin siinä ympäristössä, joka teitä ensisijaisesti yhdistää. Ja teette aivan muita asioita kuin mikä teitä ensisijaisesti yhdistää. Lisäksi sun pitää tavata toista ihmistä kahdestaan. Ystävyyteen kuuluu henkilökohtainen kahden ihmisen välinen luottamussuhde ja se syntyy vain silloin, kun seurassanne ei ole muita. Aikuisena näitä tapaamisia tarvitaan paljon useammin kuin lapsena, koska aikuinen ihminen on varovaisempi, ennakkoluuloisempi ja valikoivampi. Ystävystymiseen kuuluu, että päästät toisen nk omalle reviirillesi ja vastaavasti pääset hänen omalle reviirilleen. Enkä tarkoita konkreettista reviiriä kuten kotia vaan sellaisia tilanteita, joissa toisella ei ole mitään "roolia" päällä.
Vierailija kirjoitti:
En vain koskaan tunne kuuluvani joukkoon. Mitä teen väärin? Vai olenko vain hankala luonne, vaikea ihminen tykättäväksi?
Sä sallit itelles sen tilan ja ulkoistat itse itses.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jään aina ulkopuolelle koulussa. Oli minulla yksi hyvä kaveri monta vuotta ja löysi sitten uuden ystävän ja en mahdu millään mukaan. Monta kertaa olen kysynyt häneltä että voinko olla hänen kanssaan koulun jälkeen, hän vastaa vaan ”en mä tiedä” tai että on jonkun toisen kanssa. Kaikki muutkin ovat vain kahdestaan ja en millään mahdu mukaan. Kaikki vaan vastaavat ”en mä tiedä” ja lähtevät pois. Olen aina koulussa yksin ja ehkä joskus joku kaveri tulee juttelemaan. Olen kiva kaikille mutta näköjään olen aina vain yksin.
"Osaan kyllä esittää muuta, ja olla porukassa mukana, ja välillä teenkin niin. Se on ihan hauskaa välillä, mutta en vain oikeasti ole sellainen. Yleensä teen niin, koska minun sivussa olemiseni tuntuu häiritsevän muita enemmän kuin minua."
Mulle huomautellaan myös jos olen hiljaa tai jopa tylytetään/vittuillaan. Ei se saa mua kuoresta ulos, päinvastoin.
Olen temperamenttinen, ujo ja pohdiskeleva. Itsetunto erittäin alhaalla ja silti koitan olla hyvä muille siinä epäonnistuen. Tää yhdistelmä on aika taakka välillä. Hersyvä olen niiden joiden kanssa synkkaa mutta kavereita vain vähän. En jaksa esittää. Ahdistaa ja olen yksinäinen koska en voi olla oma itseni jotain aina väärin ja ylianalysoin itseäni :( Siitä syystä vaihdoin alaakin jolle valmistuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat hiukan ylimieliseltä. Kuin olisit parempi kuin toiset.
No mä ainakin olen ulkopuolinen. En katso televisiosta lähinnä kuin uutiset ja dokumentit, en tiedä mikä sara sieppi tai mikaelgabriel on, en ymmärrä sukupuoliroolienkaan ideaa joten varmaan aika paljon "hauskaa" läppää menee ohi :D Facebookinkin poistin kun ei puolen vuoden tauon jälkeen ollut tullut yhtään viestiä keltään. Yhteiskunnassa pitäisi muka tehdä samaa kuin kaikki muutkin että on jotenkin cooli. Oi niitä aikoja kun tietokoneen käyttäjäkin oli poikkeus ja outo, mut nykyään kun enemmistö ihmisistä tekee niin niin kukaan ei hauku nörtiksi jne. :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat hiukan ylimieliseltä. Kuin olisit parempi kuin toiset.
Tai sitten sinulla on huono itsetunto, kun koet jonkun muun olevan toisia (myös sinua?) parempi.
Vanha mutta hyvä ketju. Mä en ymmärrä, mikä menee aina vikaan. Aloitin syksyllä yliopisto-opinnot, mutten ole yrityksistäni huolimatta onnistunut saamaan ystäviä.
Syyslukukaudella juttelin erään tytön kanssa, mutta loppujen lopuksi kemiamme eivät vain kohdanneet eikä meillä ollut yhtään samoja kiinnostuksenkohteita. Nyt kevätlukukaudella ko. tyttö on toisessa ryhmässä, joten jouduin aloittamaan ns. alusta. Ryhmässäni on muutama hyvänpäiväntuttu, jotka vaikuttavat todella mukavilta, mutta jostain syystä jään vain ulkopuolelle. Joskus he ovat supermukavia, mutta joskus taas ignooraavat aivan täysin, ihan kuin olisin ilmaa. Juuri tänään aamuluennolla ko. porukkaan kuuluva tyyppi tuli myöhässä, istui taakseni ja alkoi jutella vieressään istuvan tytön kanssa, sanomatta mulle yhtään mitään. Ja hän siis istui aivan takanani. Pelkkä "moi" olisi ollut tarpeeksi, mutta ei mitään.
Whatsapp-ryhmässä mun juttuja ei kommentoida tai kommentit jätetään huomiotta, tapaamisiin ei kutsuta ja ryhmäntyön tekeminenkin on aika vastahakoista. En ymmärrä mitä teen väärin. Olen ihan tavallinen, kauniiksikin kehuttu nainen, pukeudun "muodikkaasti" ja olen kiinnostunut aiheista laidasta laitaan, siis tyyliin kauhuelokuvista Game of Thronesiin ja meikkeihin. Välillä tuntuu, että bondaan ihan hyvin ko. porukan jäsenien kanssa, mutta sitten taas mut feidataan tai ignoorataan. En vaan jaksa. En ymmärrä, mikä mussa on vikana.