tajusin terapiassa 35-vuotiaana, että

Ei kuulosta kivalta.



Itse tajusin, että isosiskoni on hallinnut elämääni ja alistanut minua pienestä pitäen taipumaan hänen tahtoonsa. Pelkään häntä :(

otan osaa. aivan kaikki kirjat nyt lukeneena narsismista, voin todeta, että isä on sairas. tulee edelleen omilla avaimilla mun omistamaan asuntoon haukkumaan ja sisustamaan. koko mun edesmenneen avioliiton ajan haukku mun exää, joka oli kunnollinen tyyliin "omituinen kävelytyyli" tai " ei osaa poseerata kuvissa". jne. jne.

vaihda lukot äläkä anna uutta avainta hänelle. Jos et halua kertoa oikeaa syytä niin valehtele vaikka että avaimet katosi/taloyhtiössä vaihdetaan lukkoja/ lukko meni jotennii rikki ja oli pakko vaihtaa..

en uskalla. pelkään häntä. huippupsykiatri sanoi, että ainoa vapautus on, että isä kuolee.

narskujen ikuisia uhreja.

a) olet aikuinen ihminen, sinulla on oikeus vaihtaa lukot kotiisi



b) et ole enää isäsi pikku tyttö äläkä suostu hänen uhrikseen



c) sinulla on mahdollisuus katkoa häneen kaikki siteet ja sanoa suoraan päin naamaa, että jos sulla ei ole mitään kaunista sanottavaa, niin tänne et ole enää tervetullut.



d) voit muuttaa muualle, laittaa uudet salaiset puhelinnumerot, osoitetiedot ym. ja saat sen jälkeen olla täysin rauhassa. Valitettavasti tämä voi sisältää myös yhteydenpidon katkaisun pikkusiskoosi, koska hänen kauttaan isällesi voi mennä tietoa. Lastenkin numerot vaihdat ja tuhoat ukin numeron heidän tiedostoistaan.



-> siinä asiassa terapeuttisi on väärässä. Isästäsi voi vapautua jo vuoden sisällä.



Oma mieheni on menetellyt näin isänsä kanssa. Elämänsä paras juttu!

hyvä, että tässä vaiheessa tajusit :) Ei hän koko elämääsi ole pilannut, vain tähänastisen. Jos elät 100 v niin sinulla on 65 vuotta hyvää elämää jäljellä.



Minä pidin itselleni 1-vuotissynttärit, kun pääsin omasta taakastani ja lapsuudestani eroon. Aika vapauttavaa huomata, että ei ole pakko alistua ja saa elää omaa elämää. Tämä on ihanaa!



Toivottavasti uskallat vaihtaa lukot ja pikkuhiljaa erottautua isästäsi. Luulisin, että ainoa vaihtoehto on olla tekemisissä ihan minimin. Tai katkoa välit kokonaan. Minäkin olen tekemisissä vanhempieni kanssa vain kerran vuodessa, siitäkin toipumiseen menee viikko-pari.

kiitos viesteistä. Ongelma on laaja-alaisempi:isällä on asuntoni kauppakirja pankin tallelokerossa, johon hänellä on avain. ei minulla. tarvittaisiin varmaan poliisia ja juristia, mutta minulla ei ole varaa sellaiseen. t.ap

Voit hankkia vaikka vuokra-asunnon ja muuttaa sinne. Isälläsi ei ole sinne asiaa ilman lupaasi (tai siitä tulee poliisiasia). Isäsi hallitsee sinua tuon asunnon kautta. Älä annan hallita. Sinun ei ole mikään pakko asua tuossa asunnossa.



Minäkin olen tajunnut nyt vajaa nelikymppisenä lapsuudenkotini oudot vuorovaikutussuhteet. Ei koskaan ole liian myöhäsitä oivaltaa asioita. Useihan näin käy, että keski-ikäisenä vasta vapautuu lapsuuden taakastaan ja alkaa olla oma itsensä. Et ole ainut.

Minäkin olen tajunnut nyt vajaa nelikymppisenä lapsuudenkotini oudot vuorovaikutussuhteet. Ei koskaan ole liian myöhäsitä oivaltaa asioita. Useihan näin käy, että keski-ikäisenä vasta vapautuu lapsuuden taakastaan ja alkaa olla oma itsensä. Et ole ainut.

Vähän asian ohi, mutta kamalinta on ollut tajuta, että nämä lapsuuden suhteet ovat vaikuttaneet aikuisiän miessuhteisiin...

Minäkin olen tajunnut nyt vajaa nelikymppisenä lapsuudenkotini oudot vuorovaikutussuhteet. Ei koskaan ole liian myöhäsitä oivaltaa asioita. Useihan näin käy, että keski-ikäisenä vasta vapautuu lapsuuden taakastaan ja alkaa olla oma itsensä. Et ole ainut.

Vähän asian ohi, mutta kamalinta on ollut tajuta, että nämä lapsuuden suhteet ovat vaikuttaneet aikuisiän miessuhteisiin...

näihinhän ne vaikuttavat. Kun sen oivaltaa, siitä alkaa vapautua.

nimenomaan juuri näin. Siinä se juju just piilee, että isä hallitsi täysin lapsuudenkotini ilmapiiriä ja äiti oli täysin alistettu, vaikka asuimme äidin yksin omistamassa asunnossa. samoin nykyinen asuntoni on yksin minun omistamaa. t.ap