Lue keskustelun säännöt.
Lapsi itki eilen, että häntä kiusataan koulussa repun vuoksi.
20.12.2012 |
Hän siis tykkää elokuvasta ja sen hahmoista, jotka eivät ole suosittuja ekaluokkalaisten keskuudessa. Halusi ennen koulun alkua sellaisen repun ja tykkäsi repustaan kovasti, oli ylpeä siitä.
Eilen sitten heitteli reippua seinille ja itki, ettei halua enää koskaan käyttää sitä. Kuulemma koko syksyn häntä siitä kiusattu ja naurettu, että on nössö reppu. Hän haluaa Angry Birds -repun niin kuin kaikilla muillakin. Aiemmin ei ole tästä asiasta puhunut, kerran kyllä sanonut, että haluaa jonkun muun repun joululahjaksi, ei tällöin sanonut syytä. Silloin sanoin, että ostetaan uusi reppu vasta kesällä, nykyinen menee kyllä keväänkin.
Nyt sitten mietin miten toimia, ostaako uusi reppu vai mitä. Ei lasta voi kiusattavaksi tuupata tuonne kouluun, mutta toisaalta mitä se sitten opettaa, jos otan alunperin mieleisen repun pois, ja ostan uuden kiusaamisen pelossa.
Opettajalle ainakin laitan viestiä, tosin kiusaajat eivät ole omalta luokalta.
Paha mieli pienen vuoksi.
Kommentit (46)
Voi käyttää entistä reppua johonkin muuhun tarkoitukseen tai varareppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. ehkä voisitte joulun ale myynneistä löytää jonkun uuden repun? eihän sen välttämättätarvitse olla AB reppu?
voimia lapsellesi ja sinulle. ja ole yhteydessä näiden lasten vanhempiin jotka lasta haukkuneet.
miksi jotkut opettavat lapsensa kiusaamaan?
En ole itse kiusannut koskaan ketään, mieheni ei ole kiusannut koskaan ketään, lapsemme eivät ole kiusanneet ketään. Että mistä se tulee se joidenkin tarve kiusata? En ymmärrä?
Ja tuollainen repusta tms. kiusaaminen on niin vanhempien opettamaa kuin olla voi.
Kerro lapsellesi tosiasiat. Kiusaajat keksivät aina aiheen. Paras puolustautuminen on, ettei hermostu näkyvästi eikä jää kiistelemään, sanoo vain napakasti esim. "Pidä huoli omista asioistasi!". Tällainen on maailma, kiusaamista ei voi täysin kukaan estää. Tuollainen on niin yleistä, ettei siitä pidä henkilökohtaisesti nokkiinsa ottaa.
Ajattelin itsekin jotain neutraalia, jota ehdotettu. Jos joululahjaksi saisi sellaisen. Siihen voisi ostaa vaikka Angry Birds -maskotin roikkumaan, voisi sitten vaihtaa "koristelua" sen mukaan, mistä tykkää.
Vanha reppu voisi siirtyä harrastusrepuksi, poika käy siis kerran viikossa urheiluharrastuksessa.
Harmittaa vaan miten pieni lannistunut syksyn aikana. Ei halua enää katsoa lempielokuviaan, kun ne on ihan nössöjä ja vauvoille. Ennen oli iloinen aiheesta, nyt häpeää entistä lempijuttuaan. Se on jotenkin surullista. Reppu sinne tänne, se on vain tavara, mutta pienen kokemus siitä, että on tyhmä ja ruma nössöpaska kuten hän eilen sanoi olevansa, sanoi näkevänsä sellaisen kun katsoo peiliin, se on sydäntä särkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urpot keksii siitäkin jotain näverrettävää...
Oletan, että kyseessä pikkupoikia. Kiusaajathan päinvastoin huomaavat, että lapsi on heikko ja noudattaa heidän käskytystään. Ja sitten sitä kiusaamista vasta tuleekin.
Kannattaa opettaa ennemmin lyömään kunnolla kiusaajia naamaan. Vaikka tulisi muutaman kerran turpiinkin, niin yleensä sen jälkeen ansaitsee paikkansa pikkupoikahierarkiassa ja pojista tulee kavereita.
Koulu aloitettiin kirkkaan punaisella Muumi-repulla jonka tyttö itse valitsi. Parin kuukauden päästä sanoi itse, että hänestä vähän tuntuu, että tuo reppu on liian lapsellinen ja ajattelin, että reppua käytetään kuitenkin päivittäin ja jos joka aamu ajattelee, että taas nössö reppu selkään ja menoksi niin silloin on pieni hinta ostaa uusi reppu.
Otettiin kyllä käyttöön neutraali vanha reppu, eli ihan uutta ei tarvinnut ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi jotkut opettavat lapsensa kiusaamaan?
En ole itse kiusannut koskaan ketään, mieheni ei ole kiusannut koskaan ketään, lapsemme eivät ole kiusanneet ketään. Että mistä se tulee se joidenkin tarve kiusata? En ymmärrä?
Ja tuollainen repusta tms. kiusaaminen on niin vanhempien opettamaa kuin olla voi.
Joku on varmasti joskus tulkinnut kommenttisi, lapsesi kommentin tai miehesi kommentin tai vaikka ilmeen tai eleen kiusaamseksi. Kiusaaminen opitaan jo päiväkodissda. Ei vältämättä kotona.
ei herranjumala miten ilkeitä voi olla jo ekaluokkalaisetkin ;(
Oman luokkalaiset kuulemma alkusyksystä naureskelleet repulle, mutta lopettaneet jo. Nyt kyseessä olevat kiusaajat ovat kolmasluokkalaisia, poika ei heitä tunne kuin näöltä.
Laitan omalle opelle viestiä, ja hän vieköön sitä isompien luokalla eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin itsekin jotain neutraalia, jota ehdotettu. Jos joululahjaksi saisi sellaisen. Siihen voisi ostaa vaikka Angry Birds -maskotin roikkumaan, voisi sitten vaihtaa "koristelua" sen mukaan, mistä tykkää. Vanha reppu voisi siirtyä harrastusrepuksi, poika käy siis kerran viikossa urheiluharrastuksessa. Harmittaa vaan miten pieni lannistunut syksyn aikana. Ei halua enää katsoa lempielokuviaan, kun ne on ihan nössöjä ja vauvoille. Ennen oli iloinen aiheesta, nyt häpeää entistä lempijuttuaan. Se on jotenkin surullista. Reppu sinne tänne, se on vain tavara, mutta pienen kokemus siitä, että on tyhmä ja ruma nössöpaska kuten hän eilen sanoi olevansa, sanoi näkevänsä sellaisen kun katsoo peiliin, se on sydäntä särkevää.
ja niin joka "nykyaikaista" meininkiä..
Mun kolmasluokkalainen on tällä viikolla saanut joulukortteja, joiden sisältö on ollut tyyliä: Hauskaa joulua Urpo ja Huonoa joulua kypsälle LOL, KUUDES luokkalaisilta... siis hyvää päivää sanon vaan.
Kaikki ei vaan osaa kasvattaa lapsiaan.
Jos tunnet niin soitat heille ja selvität asian. Ja muista, että asioilla on aina myös kääntöpuoli, lapsi tulkitsee herkästi myös asioita joita ei oikeasti sanottu.
Mutta joka tapauksessa häntä on kiusattu ja se pitää selvittää. Joko vanhempien kanssa suoraan tai sitten opettajan välityksellä.
Itse olen tuollaisissa tilanteissa pakottanut lapset tapaamaan ja sopimaan asian.
Ja sitten menette yhdessä ostamaan uuden repun.
Asioista ei kannata tehdä liian vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on, että opetat lapsesi muodostamaan itse ja häntä rakastavien tuella käsityksen itsestään. Aina joku pölvästi yrittää kiusata. Ei pidä alistua kiusattavaksi eli hyväksyä toisten ilkeämielsitä käsitystä.
Kannattaa opettaa ennemmin lyömään kunnolla kiusaajia naamaan. Vaikka tulisi muutaman kerran turpiinkin, niin yleensä sen jälkeen ansaitsee paikkansa pikkupoikahierarkiassa ja pojista tulee kavereita.
Poikia joo, ja poikien meininki ilmeisesti. Nimittäin poikamme kertoi toisen sanoneen, että painitaan sitten kilpaa. Hän ei kuulemma suostunut siihen ja häntä sanottiin nössöksi, tämä harmitti häntä kovin.
Syy miksi ei paininut on se, että on voittanut painiotteluita isompienkin kanssa, siis muutamia vuosia vanhempiakin. Pelkäsi, että jos luokkakaveri ei tiedä mitään painista, hän voittaisi luokkakaverin ja sitä ehkä sattuisi.
Joten oli mieluummin nössö.
Pienempänä poikamme kyllä sanoi kiusaajille, että tyhmät on tyhmiä olkaa hiljaa, mutta nyt näköjään tuo omien kiinnostuksen kohteiden morkkaaminen on saanut lannistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on, että opetat lapsesi muodostamaan itse ja häntä rakastavien tuella käsityksen itsestään. Aina joku pölvästi yrittää kiusata. Ei pidä alistua kiusattavaksi eli hyväksyä toisten ilkeämielsitä käsitystä.
Tätä yritimme, ja isosisarukset tsemppasivat junnua myös. Ekaluokkalaisemme on aina ollut sosiaalinen ja päiväkodissa ja eskarissa ollut hyvä meininki, hänelle ehkä on ollut muita lapsiamme isompi kolaus kun sitten on tullut naljailua ja muuta vastaan.
Juttelimme siitä, miten jokainen saa tykätä ihan mistä haluaa, ja poika kertoi myös, miten luokkakaverillaan (pojalla) on Muumi-talvikengät eikä tämä kuulemma piittaa yhtään vaikka nauretaan. Kertoo vaan, että Muumit on parhaita. Kaikki ei tykkää samoista asioista tai edes tajua joitain juttuja. Jos tykkää jostain, mikä ei oo ihan sama kuin mistä suurin osa muista tykkää, voi tulla naljailua ja naureskelua, mutta siitä ei tarvitse piitata. Tykkää vaan mistä tykkää, ja sillä selvä.
Meidän, siis vanhempien ja isosisarusten, mielestä hän on maailman mahtavin ekaluokkalainen, ja saa tykätä mistä haluaa. Jos joku nauraa, antaa nauraa. Se ei tee naurun kohteesta yhtään sen nössömpää ihmistä. :-)
Harmittaa vaan miten pieni lannistunut syksyn aikana. Ei halua enää katsoa lempielokuviaan, kun ne on ihan nössöjä ja vauvoille. Ennen oli iloinen aiheesta, nyt häpeää entistä lempijuttuaan. Se on jotenkin surullista. Reppu sinne tänne, se on vain tavara, mutta pienen kokemus siitä, että on tyhmä ja ruma nössöpaska kuten hän eilen sanoi olevansa, sanoi näkevänsä sellaisen kun katsoo peiliin, se on sydäntä särkevää.
Kuule ap kerrohan sille lapsellesi että hän on hyvä tyyppi. Ja ne jotka haukkuvat häntä nössöpaskoiksi voivat huonosti ja heillä on jotain ongelmia ja sen takia haukkuvat muita. Ja ettei siinä lapsen lempiohjelmassa ole mitään vikaa vaan se vika on noiden pahoinvoivien kiusaajien päässä.
Kerro lapselle että hänen lempiohjelmansa on kiva ohjelma. Sitä voi katsoa ihan hyvin mutta pakko ei ole sen katsomisesta kertoa muille jos ei halua. Kannusta ja tue lasta.
Itse olen opettanut lapsilleni että on hyvää ja huonoa käytöstä. Olen selittänyt että osa ei osaa käyttäytyä hyvin kun ei ole opetettu ja osalla on jostain syystä niin huono olo etteivät osaa käyttäytä hyvin. Eli selitä miksi toiset kiusaa ja ettei se johdu pojastasi.
Lupaa että pidät poikasi puolia. Ota yhteyttä opettajaan jne. Ja selitä pojalle että yksi osa sitä pojan puolien pitämistä on opetella kotona miten kiusaajille voi sanoa. Harjoitelkaa kotona "kiusaamistilannetta" niin että sinä muka kiusaat ja kerrot mitä lapsi voisi sanoa ja kokeilette. On helpompi pitää puoliaan kun opettelee ryhdistäytymään pitkäksi ja ei "alistu" uhriksi. Sanoo kiusaajille jotain tilanteeseen sopivaa (etkö parempaa keksi, mikä luulet olevasi, no en kyllä tuota sun reppuas huolisi, oma reppus näkyy olevan riikkikkin jne).
Muista kannustaa ja pidä huolta että poikasi saisi olla ystävien kanssa ilman kiusaamista.
Pelkäsi, että jos luokkakaveri ei tiedä mitään painista, hän voittaisi luokkakaverin ja sitä ehkä sattuisi.
Onpas sinulla hieno nuori mies!
Mutta silti suosittelen kannustamaan hieman jämäkkyyteen ja ottamaan vain sen painin, jos yhä tulevat räksyttämään. Tämä pikkupoikahierarkia on raaka ja kaamealla tavalla huvittava, mutta näin se ikävä kyllä menee. Tämän jälkeen loput sitten seuraavat laumanjohtajaa ja apinoivat hänen koulureppuaan.
miksi jotkut opettavat lapsensa kiusaamaan?
En ole itse kiusannut koskaan ketään, mieheni ei ole kiusannut koskaan ketään, lapsemme eivät ole kiusanneet ketään. Että mistä se tulee se joidenkin tarve kiusata? En ymmärrä?
Ja tuollainen repusta tms. kiusaaminen on niin vanhempien opettamaa kuin olla voi.
Joku on varmasti joskus tulkinnut kommenttisi, lapsesi kommentin tai miehesi kommentin tai vaikka ilmeen tai eleen kiusaamseksi. Kiusaaminen opitaan jo päiväkodissda. Ei vältämättä kotona.
eri asia kuin se, että tarkoituksella nälvitään, haukutaan, hakataan, jätetään ulos porukoista yms.
Ai kiusaaminen vaan "opitaan". Sille ei siis mahda mitään? Olet juuri niitä ihmisiä, joiden takia pienet lapset joutuvat täysin turhaan tuntemaan olevansa "paskoja" (järkyttävä ajatus!), hiljaisia hyväksyjiä vähintäänkin.
Naurettava ajatus väittää, että vanhempien asenteet eivät vaikuttaisi. Sinun kaltaisesi "ei mahda mitään" asenteet sekä tietysti nämä, jotka opettavat lapsensa (esimerkillään) arvostelemaan toistensa tavaroita, olemusta jne.
Jos kotona on tiukka linja kiusaamisen suhteen ja sen, että ketään ei nälvitä mistään syystä (onpas tuolla rumat vaatteet, näitkö ton akan telkkarissa, onpa ruma), niin ei lapsi sitä päiväkodissakaan aloita. Tai ainakin siihen on todella suuri kynnys, kun pitää koko käytöstä aivan käsittämättömänä.
Kyllä jokainen aikuinen voisi tuntea vastuunsa tämän suhteen!
mutta mitä te oikeasti luulette, että ope pystyy asialle tekemään? Puhuttelemaan luokkaa yleisesti (jos pitää yksityisen puhuttelun saattaa se jopa pahentaa asiaa koska tietävät heti kuka kannellut).
Kiusaaminen tapahtuu yleensä aina opettajien silmää kantamattomissa, kyllä ne siihen välin löytää.
Tosi asia on se, että opeilla ei ole keinoja, ei resursseja puuttua jokaiseen pikkujuttuun. Sori vaan, mut näin on.
kuudesluokkalaisen vieressä joka oli kaksi tai kolme kertaa kuiskannut lapseni korvaan "LÄSKI!"
Tyttöni ei ollut kertonut kenelläkään, kun pelkää että sitten kiusataan vaan lisää. Kotona sitten alkoi itkemään. Eikä edes ole läski ja vaikka olisikin niin tuohan on ihan sadistista kiusaamista!!
minä ostaisin uuden repun, mutt ajonkun neutraalin, koska vähän epäilen, että AB-repun osto ei tuota helpota. Urpot keksii siitäkin jotain näverrettävää...