Äitee kysyi, miltä tuntuu synnyttäminen

Eli siis oltiin saunassa, ja äiti harmitteli, kun ei ole koskaan saanut kokea synnytystä, koska minut ja kummatkin veljeni on sektioitu. En kyl osannu muuta sanoo, ku et kiitä onnees! XD



Ap

Tiedäppä siis, että onko se niin suuri onni :)



En ole vielä mukavaa tapaa kokenut :) Enkä koekaan koska ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa :D

Asiat niiden omilla nimillään!

Perna leikattiin aikoinaan ja lapsen synnytin luomuna ilman kipulääkkeitä

...kummatki oon luomuna saanu, ihan ku äiti-parka tuntis jääneensä jostain paitsi... no, niinhän tuo on, ei sitä valehtelemaan...



Ap

Ensimmäinen syntyi alateitse, liian iso ja sattui niin että ei ole mikään sattunut sen jälkeen niin paljon :( Käynistetty synnytys, yritettiin hoitaa nopeasti kun oli muitakin synnytävässä ja SATTUI TODELLA PALJON !!! Lisäksi repesin niin että väliin olisin jättänyt jos etukäteen olisi kerrottu.



Toinen sektiolla, ei sattunut, mutta sektion jälkeen jälkisupistukset sektiohaavassa olivat kyllä vähemmäm miellyttäviä :( Haava parani muuten hyvin , kipuja oli mutta siedettäviä.



Kolmas sektiolla, nyt oli vatsanhermotus sen verran mennyt pilalle että ei kamalia kipuja imettäessä eikä muutenkaan. Ilman sektiota en olisi tässä, kohtuni oli vaarassa revetä :(

Esikoinen tuli alateitse, tunne oli mahtava. Varsinkin, kun olin olettanut, että sattuu ihan oikeasti paljon, niin kuin kaikki oli mulle sanonut. Ei edes sattunut, oli helppoa ja luonto hoito hommansa :)



Nyt odotan kaksosia aika viimeisilläni, jännitetään josko A vauva kääntyisi takaisin pää alaspäin asentoon, ettei tarvitse sektiota tehdä :) Haluaisin niin taas synnyttää alateitse, en osaa sanoa mikä siinä on, mutta mielummin niin kuin sektiolla :)

Synnytys on useimmilla enemmän tai vähemmän tuskallinen kokemus, mutta normaalisti sujuneesta synnytyksestä toipuu nopeasti. Sektio taas on kivuton, mutta leikkauksesta toipuminen on hitaampaa kuin synnytyksestä (ja edelleen, molemmat voivat mennä myös huonosti, jolloin voi jäädä elinikäisiä kipuja)



Hyvä, että on sektion mahdollisuus, mutta hyvä sekin, ettei sitä saa ihan mielijohteesta.

Mutta ei tosiaan kivuilta säästy sen jälkeen.



Itse kestän paremmin alatiesynnytyksen kivut kuin sektion jälkeiset.

On

tullut koettua molemmat synnytysmuodot, joten enpä jää haikailemaan

kummankaan perään. Molemmista toivuin yhtä hyvin/huonosti. Molemmilla

tavoin meni noin kuukauden päivät toipumiseen omalla kohdalla. Mä oon

sitä mieltä, että pääasia että vauva saadaan ulos mahdollisimman

turvallisesti. Toisarvoista on miten se tapahtuu.

Just noiden "sektio ei ole synnytys" -kommenttien vuoksi sektion kokeneet naiset haikailevat alatiesynnytyksen perään.



Vähän niin kuin Fordin alle jäänyt kolaripotilas ihmettelisi että miltä mahtais tuntua Audin nokka kylkiluissa.



Mulla ei ainakaan ole mitään muistikuvaa siitä miltä synnytys tuntui, mutta tiedän että se sattui perkeleesti. Taivaasta ei tippunut sädekehää, en ole sen kummoisempi äiti kuin kukaan muukaan.



En osaa kuvitella miltä sektio ja siitä toipuminen tuntuvat, mutta en edes haikaile sen perään koska kukapa täällä toitottaisi että "vain sektion kokenut on todella uhrautunut lapsensa eteen!" Vaikka ihan hyvin voisi niinkin sanoa.

Vähän niin kuin Fordin alle jäänyt kolaripotilas ihmettelisi että miltä mahtais tuntua Audin nokka kylkiluissa.

Mutta vakavasti puhuen. Olen synnyttänyt kuolleen lapsen alateitse. Eläviä lapsia minulle ei koskaan suotu. Tänä päivänä olen kuitenkin kiitollinen tuosta synnytyskokemuksesta. Luojan kiitos, ettei vauvaani leikattu ulos.