Kuinka paljon 4- ja 5-vuotiailta voi vaatia ymmärrystä äidin "omalle ajalle"?

Näin meilläkin, että periaatteessa ymmärtävät kyllä, mutta eri asia on, jalostuuko ymmärrys toiminnaksi asti, usein ei... Ja sitten on vielä vauva, jolta ei voi ymmärystä vielä odottaakaan. No, ehkä sitten jonain kauniina päivänä sitä saa taas olla hetken rauhassakin ;-)



ap

Että laitan ajastimella 5 min kahvirauhaa, lapset tykkäävät seurata ajan kulumista.

että ei ole lapsille hyväksi oppia sellaisiksi, että joku ulkopuolinen heitä aina viihdyttää. Joten en todellakaan ole hypännyt joka kerta kun tuonikäinen on jotain halunnut vaan tosiaan sanonut vaikka että äiti juo nyt kahvin tai että ei nyt, toisella kertaa. Kehottanut leikkimään itsekseen tai keksimään muuta tekemistä.



Toisten lasten kanssa tämä toki on helpompaa kuin toisten. Meillä poika on hyvin rauhallinen eikä muutenkaan kauheasti huomiota vaatinut, mutta tytär oli niitä jotka ei hetkeäkään olisi itsekseen vaan aina valittamassa että on tylsää ja vaatimassa äidiltä tekemistä. Minusta juuri tuon tyttärenkaltaisille on tärkeää opettaa tylsyyden sietoa jo lapsena, eli pakottaa heidät kohtaamaan tylsyys ilman viihdytystä. Näin olen tehnytkin. Minä nimittäin itse olen samanluontoinen kuin tyttäreni, ja meillä lapsuudenkodissa äiti yritti aina viihdyttää, ja minä jouduin sitten aikuisiällä opettelemaan sen sietämistä ettei koko ajan voi olla jotain kivaa tekemistä, ja silloin se vasta hiton vaikeaa onkin!

Minullakin on oikeus syödä ruokani loppuun. Pidän kiinni myös Hesarin lukemisesta. Kerron usein, että ensin äiti siivoaa keittiön ja sen jälkeen kootaan legoja tms

mä sanon monesti 4v ja 6v että teen nyt sitä tai tätä ja tulen kun olen valmis. Kyllä ne ymmärtää ainakin silloin kun haluavat ymmärtyää.

joka päivä hän joutuu kohtaamaan sen, että äidin on tehtävä jotain ensin että voi tehdä jotain mitä lapsi haluaa.



Esim. sisälle tulessa riisun ensin itseni ja sitten lapsen. Ensin laitan valot päälle ja vien postit pöydälle ja sitten lapsi saa maitoa tms. Hyvänä päivänä lapsi malttaa odottaa, mutta yleensä ei.

Mutta persoonissa on eroja.

mutta meillä ei nelivuotiaan kärsivällisyys vielä riitä kovin pitkälle. Meillä on aina ollut "äidin aamurauha" eli se että juon kahvin rauhassa (lehden lukemista en vielä edes suunnittele aamuksi) ja saahan sitä yleensä juoda peräti kaksi minuuttia rauhassa....