Lue keskustelun säännöt.
masennus
04.12.2005 |
Onko kenelläkään kokemusta miehen/isän masennuksesta?Meillä eletään tätä arkea.Kaikki tosin pikkuhiljaa työnalla..
Miehellä kaikki masennuksen oireet ja sain pitkän harkinnan jälkeen hänet tajuamaan itsekin tilanteensa.Kävimme yhdessä asiantuntijan luona,joka neuvoi eteenpäin.Kaikki hyvin alkuvaiheessa vielä.
Nyt alkoi pelottaa miehen " parantuminen" .Olen kantanut vastuun perheestä jo vuosia,mies on kyllä ollut läsnä ja touhunnut mukana,mutta esim kaikki ratkaisut ja päätökset ovat olleet mun hartioilla.Nyt pelottaa se,että jos ja toivottavasti kun mies asiantuntijoiden käsissä toipuu-mä romahdan.Eli kun ei oo pakko jaksaa,kun on toinenkin kantamassa vastuuta,mä " voin luovuttaa" ja sillon iskee takas kaikkien näiden vuosien aikana kertynyt väsymys ja stressi..
Kommentit (5)
Meillä no sama tilanne ollut päällä n.vuoden. Mieheni on ollut hoidossa välillä sairaalassa. Nytkin meni vkonloppu niin että hän nukkui koko ajan.
Onneksi olen alkanut myös itse saamaan apua omaan jaksamiseeni koska se alkoi olla vaakalaudalla. Käymme " mieheni sairaalassa" juttelemassa yhdessä ja lisäksi saan ajan perheneuvolaan.
Oletko sinä saanut apua jostain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päihteet liittynyt masennukseen?
mun mies ryyppäs ja poltteli aika paljon, en osannut yhdistää sitä masennukseen.. nyt lääkkeillä, ja käy ammattiauttajan luona juttelemassa. pelottaa vaan et toipuuko..
Meillä masennus tuli kun tapahtui pari suurta surua jotka muuttivat elämämme täysin.
Minuakin jännittää ja mietityttää paraneeko hän. Pakko kai siihen on uskoa vaikka joskus usko on ihan lopussa.
koko hoito rumba menemällä perheasiainneuvottelukeskukseen(en viel sillo tienny itekkää mihen sairauden nimeä).Mä vaan halusin muutosta ja apua meidän elämään ,ku tuntu etten enää jaksa.Meitä kuunneltuaan siel todettiin et mies on ilm masentunu.Nyt on vuorossa lääkärikäynti jne.
Mies ei juuri käytä alkoholia(saunakaljat ja kerran vuodes känni)ja töissäkin on koko ajan käyny.Eikä ite ainakaa nyt halua pois töistä,sohvalla makaaminen ei tunnu omalta vaihtoehdolta parantumisen tiellä.
Mulla on vakaa " kotipsygologin" =oma näkemys siitä et tää kaikki johtuu lapsuudesta ja siitä et miehen äiti oli ja on täys alkkis!Ei oo pystyny purkamaa niitä traumoja koskaan.Edes mä en 10-v yhdessä olon jälkeen tiedä oikeestaa muuta,ku juoppo mikä juoppo.
Kunhan hoidot täst etenee,tuun vaatimaan keskusteluapua myös itelleni.Nyt vielä oikeestaan vaan tuen ja kannustan miestä eteenpäin hoidontiellä.Rakkaasta ihmisestä en tän takia aijo luopua-kaiken se kestää..
Masennuksesta toipuminen vie kauan, jopa vuosia. Kova tie on teillä edessä