Miten puhua uskonasioista lapselle, kun hän käy seurakunnan kerhoa mutta olen ateisti?

Olen ollut aika samoilla linjoilla. Kertonut, että me isän kanssa emme usko, että jumala on olemassa mutta monet uskovat. Ja kertonut, että lapsi voi itse päättää mihin uskoo.

Täällä perhepäivähoidossa olevien "isojen" lasten on käytännössä pakko mennä seurakunnan kerhoon. Puoli vuotta 5-vuotiaamme hytisi yksin kerhon pihalla odotellen muiden ollessa kerhossa ja sitten päästimme hänet seurakunnan kerhoon. Muuten ei esim. askartelua olisi ollut hoidossa yhtään.

asiat niin kuin ne on;

Ihmisillä on erilaisia uskomuksia. Jotkut uskovat että on olemassa Jumala ja Jeesus, toiset uskovat johonkin muuhun ja jotkut ajattelevat ettei ole mitään jumalia. Jokainen saa itse valita mihin uskoo ja sitä pitää kunnioittaa.

Tämä on niin erikoista. Miksi pitää ottaa kaikki parhaat palat sieltä, toiset täältä ? Eikö pitäisi toimia niin, että lapsi ei mene kerhoon ja sillä selvä ? Voi niitä kontakteja yrittää luoda ilman kerhojakin ?

Meillä asuu naapurustossa parikin perhettä, jotka julistavat etteivät kuulu kirkkoon tai usko "satuolentoihin". Silti oli syksyllä kova nurina ja valitus kun oma lapsi ei päässyt kerhokauden alkaessa srk päiväkerhoon. Lapset ei olleet vielä täyttäneet kolmea vuotta joka on alaikäraja. Jonossa oli jo kolme vuotta täyttäneitä ja toki he ovat etusijalla. Mutta näiden ateistiperheiden isosisarukset olivat jo kerhosssa niin siivellä olisi pitänyt saada se pienempikin. Mä en viitsisi kirkkoon kuulumattomana olla noin röyhkeä! Kirkollisverostahan ne kerhokulutkin maksetaan ja tiettävästi kirkkoon kuulumattomat eivät kirkollisveroa maksa.....

se on vähän kuin laittaisi lapsen uimakouluun mutta toivoisi ettei lapsi kastu.

Mutta täällä ei ole muuta kuin päiväkoti vaihtoehtona ja ajattelin, että kerho olisi kivempi, kun siellä kaikki on saman aikaa eikä jää ulkopuoliseksi. Kerhossa kyllä on puhuttu enemmän Jumalajuttuja kuin luulin, ajattelin että se olisi melkein vain pelkkää uskonnotonta leikkiä.

ap

ei tiedetä varmasti onko jumalaa olemassa mutta että toisten uskoa pitää kunnioittaa koska se on monelle tosi tärkeä asia.

Olen kertonut kaikista maailman uskonnoista, ja siitä, että ihmisillä pitää olla oikeus valita oma uskonsa, ja sitä pitää kunnioittaa. Että jos on sellaisessa kerhossa tai paikassa, jossa ihmiset puhuvat Jumalasta ja tuntuvat siihen uskovan, pitää kunnioittaa heidän uskoaan ja nyökytellä hissukseen. Mutta että jokaisen ihmisen pitää itse muodostaa suhteensa näihin asioihin, ja minä henkilökohtaisesti en ole löytänyt Jumala-kokemusta. Että voi Jumala olla olemassa, tai ei, minä en valitettavasti tiedä, mutta se ei silti mitätöi noiden muiden kokemusta.



Meidän lapset on jo aika pienestä ymmärtäneet tämän, ja vaikka itse julistautuvat ei-uskoviksi, selviävät hyvin uskonnolliset tilanteet.

en ole lapselta kieltänyt mitään yhtesöjä näin hän saa laajemman kuvan maailmasta. Se kasvattaa suvatsevaisuuutta. Itsekin lapsena kävin Helluntalaisten pyhäkoulussa, Mormoonien istunnoissa , Partiossa ja jos minkäkinlaisessa tapahtumissa. Enkä koe että olisin siitä mitenkään vinksahtanut päin vastoin olen hyvi suvaitsevainen ihminen. Omalle 5v. lapselle vaikka kirkoon kuulunkin niin kerron kans hyvin ympäripyöreästi näitä kirkon totuuksia. Saa sitten itse tehdä omat päätelmät kun on kykenevä päättämään mihin uskoo.

uskonnollisviritteisestä koulun joulujuhlasta eilen.

Suomessa evankelisluterilainen kirkko saa parin prosentin siivun yhteisöverosta, jota maksavat osapuilleen kaikki Suomeen veronsa maksavat yritykset uskonnollisista sitoumuksistaan riippumatta. Siivu on noin sadan miljoonaan luokkaa.



Eli ev.lut.seurakunnan palveluita voi kyllä käyttää melko puhtaalla omatunnolla vaikka ei maksaisi kirkollisveroa. Niiden rahoittamiseen osallistuvat kuitenkin välillisesti kaikki suomalaiset.

ei todellakaan ole mistä valita. Ei ole mitään päivittäistä ohjattua puistotoimintaa, avointa päiväkotia tai MLL:n kokoontumisia tai välttämättä mitään muutakaan. On joko päiväkoti, pph tai seurakunnan kerho. Ja esim. perhepäivähoitajat käy seurakunnan kerhossa ja lapset menee tietysti mukana. Ei siinä kauheasti aleta jonkun uskonnon tai uskonnottomuuden kanssa vänkäämään valinnoista, kaikki on tungettava samaan kaavaan ja sillä sipuli. Esim. pph ei varmasti jätä omaa ja lasten viikottaista virkistyshetkeään käyttämättä, jos jonkun lapsen vanhempi on ateisti eikä olisi kovin fiksua vaatia lasta seisomaan esim. yksin pihalla leikkimässä, kun muut askartelevat jouluenkeleitä sisällä.



Itse kuulun evlut kirkkoon mutta en oikeasti usko kirkon opetusten mukaisesti. Lapset osallistuvat päiväkodin ja koulun uskonnonopetukseen lähinnä kulttuuri-, historia- ja perinnesyistä (- ja siitä syystä, että Etelä-Pohjanmaalla on syytä kuulua kirkkoon, jos ei halua olla suvun, naapureiden, päiväkodin ja koulun ihmeteltävänä ja vieroksumana poikkeuksena...) ja on joka tapauksessa hyvä oppia tuntemaan perusasiat maan valtauskonnosta vaikka ei itse samalla tavalla välttämättä uskoisikaan. Ja olen yrittänyt opettaa lapsille, että eri puolilla maailmaa ja eri puolilla Suomea ja ihan omassa päiväkodissa ja koulussakin eri perheet voivat uskoa eri tavalla, juhlia erilaisia juhlapäiviä ym. ja ovat silti kaikki tavallisia ihmisiä ja että uskonasiat on monille tosi arvokkaita ja herkkiä asioita eikä niistä kiusata, huudella tai kyseenalaisteta mitään ainakaan negatiivisessa mielessä. Isompana voi toki kriittisesti tarkastella kaikkia uskontoja, myös omaansa - mikä se sitten tulee olemaankaan.

Sano, että ihmiset uskoo erilaisiin asioihin.

eli puhunut juurikin siitä että jotku uskoo, jotku ei, kukaan ei tiedä varmasti. Voisit ehkä puhua tytöllesi monista eri uskonnoista, ja siitä kuinka tärkeää on kunnioittaa muiden uskontoa? Korostaisit että vaikka tyttö itse ei uskoisi jumalaan, niin pitää ottaa huomioon että muut saattavat uskoa ja sille uskolle pitää antaa rauha, eikä ketään pidä loukata sen vuoksi. Näin minä toimisin ainakin. Mielestäni on ihan ok että ateistin lapsi käy seurakunnan kerhossa, niin kävin minäkin lapsena (vaikka vanhemmat ei uskovaisia, lähinnä agnostikkoja), ja mukavaa oli.