Sisko toi joululahjan ja alkoi vituttaa. (älä lue jos et kestä lahjavalitusta)
Mun sisko piipahti hakemassa meidän lahjat ja toi heidän lahjat meille, kun ovat menossa Lappiin jouluksi. Ostin heidän porukalle jokaiselle ajatuksella lahjat, kuten joka ainoa vuosi teen ja minusta se on mukavaa. Etsin sellaiset lahjat, mistä ajattelen saajan pitävän.
Siskolta saan joka vuosi samanlaista: itse tehdyt sukat tai kaulaliinan. Kiva, että tekee itse, joo, mutta silti. En pidä villasukkia. Hänen värimieltymyksensä ovat täysin erilaiset kuin minun, joten neuleet ei käy minun vaatteisiin enkä pidä niiden väreistä yleensä ollenkaan (voimakasta oranssia, lilaa yms). Hän ei ole kovin taitava, joten ne on tehty yleensä mahdollisimman helposti. Kaulaliinat on aina oikein neuletta ja rullautuvat kapoisiksi, tekee niin isoilla puikoilla, että saa päivässä valmista.
Onko tuollaisessa oikeasti sitä itse tekemisen ajatusta enää nimeksikään??? Tekee omista jämälangoistaan mahdollisimman nopeasti, helposti ja ilman rahallista panostusta. Ovat ihan hyvin toimeen tuleva tavallinen perhe, joten muutama euro olisi varaa panostaa.
Alkoi vituttaa ihan silmittömästi se pehmeä paketti, minkä hän minulle ojensi. Miksi minä näen vaivaa hänen takiaan, kun hänelle lahjan antaminen on vain pakollinen harmi?
Ensi vuonna saa jäädä lahjat ostamatta. Liimaan hänelle vaikka jäätelöpuikoista jotain "kivaa" itsetehtyä. :(
Kommentit (50)
ja tyylistä mun siskoni pitää.Ei oo valittanut koskaan lahjoista.
Se harmittaa, ettei hän välitä tippaakaan siitä, millainen minun makuni on tai mistä minä pitäisin. Jos antaa toiselle lahjan, niin tarkoitus kai on ilahduttaa? ap
ja tyylistä mun siskoni pitää.Ei oo valittanut koskaan lahjoista.
En minäkään valita, en kyllä kiittelekään niistä patalappu-tasoisista tekeleistä. Minunkin siskoni tietää, mistä pidän, mutta ei sitten näköjään vain välitä siitä. ap
Mikä pakko sinun on hänelle ostaa yhtään mitään, jos noin harmittaa vuosi kaupalla.
ainoastaan että hän ei osta meille koskaan mitään. On mun lapsen kummisetä eikä ole ensimmäisten vuosien jälkeen ostanut mitään. Ei onnittele synttäripäivänä, ei joululahjoja meille kelleen jne. Mä päätin muutama vuosi sitten, etten osta hänelle lahjoja ja hänen lapsilleen jätin joululahjat ostamatta viime vuonna.
mutta miten tuon nyt sitten ratkaisisi. Ainoa keino lienee sanoa suoraan, mahdollisimman kauniisti. Mutta vaikeaa se on. Oma anoppi kutoo meidän likalle kaikkea. Hän ei myöskään ole kovin taitava, villatakki oli aivan liian leveä, sukat ihme puikulamaiset. Tyttö ei niitä halua käyttää. Mutta en kehtaa sanoa asiasta. Antaa anopin askarrella, heitetään sitten kotona kaapin perukoille.
Tosiaan, tee sinäkin itse lahjat ensi vuonna. Ei nyt mitään ihan kettuilujuttua mutta todellakin itsetehtyjä.
menetätkö antamisen ilon sitten?
Minä haluan ilahduttaa, mutta hän kai sitten ei. Kyllä siitä sellainen olo tulee, ettei hän välitä yhtään. Ja että miksi minä näen kiireessä vaivaa hänen takiaan, kun en ole hänelle saman arvoinen? Kyllä se vähän vie antamisen iloakin. ap
Ei villasukkia muutenkaan käytetä näkyvissä, vaan enimmäkseen kumisaappaissa ja sellaisissa talvikengissä, joissa ne eivät näy.
Aina oikein- neuleena tehty kaulahuivi ei rullaudu.
Ehkä siskosi on hyvinkin kiusaantunut sinun hienoista lahjoistasi ja ottaisi ilomielin vaikka sen jäätelötikkuaskartelun.
Tässäpä vinkki: jos siskosi harrastaa puutarhahommia, askartele hänelle nätit nimitikut yrttirivien päähän kasvimaalle.
Mutta en minä ole koskaan siskolleni kaulahuivia laittanut ...
Sinä hankit lahjat, joista KUVITTELEn että lahjan saaja pitää.
Siskosi tekee todennäköisesti samoin. Hän epäonnistuu.
Mahdatko sinäkin epäonnistua yhtä surkeasti?
Vaan sileä neule (oikeat puolet oikein, nurjat nurin).
Mutta asiaan. Jospa siskosi aidosti luulee, että ilahtuisit noista lahjoista? Tai jos heillä on käyttörahasta tiukkaa (siis sinänsä ok tulot, mutta säästävät johonkin isompaan). Tai jos hän pitää lahjasirkusta turhana ja kokee, ettei halua tuhlata rahaa ja hankkia uutta materiaa kun hänellä on tarpeita omasta takaa ja sukkia nyt aina kuluu.
Mikä pakko sinun on hänelle ostaa yhtään mitään, jos noin harmittaa vuosi kaupalla.
Joulun aikaan ottaa päähän, mutta näköjään unohdan sen joka hemmetin vuosi. Kirjoitan ensi vuoden kalenteriin ylös, että pitää alkaa hamstrata niitä jäätelötikkuja... ap
Sä satsaat sitten niin paljon? Ostat ens vuonna vähemmän. Mä en jaksais ostaa ku omille muksuille lahjoja. Jotenkin ärsyttää joulun lahjakeskeisyys.
Keksi lahjoille uusiokäyttöä niin, että ne ilahduttavat jotakuta toista, jos ei sinua. Ompele kaulaliinoja yhteen, ja niistä tulee nuken peitto. Tai terassin penkille lämmittävä pefletti. Lahjoita sukat hyväntekeväisyyteen - näin saitkin siskoltasi lahjaksi antamisen iloa.
Ei sinun pakko ole niitä neuloksia päällesi pukea, jos et niistä tykkää. Mutta ei niitä silti tarvi roskikseen heittää.
Mikä pakko sinun on hänelle ostaa yhtään mitään, jos noin harmittaa vuosi kaupalla.
Joulun aikaan ottaa päähän, mutta näköjään unohdan sen joka hemmetin vuosi. Kirjoitan ensi vuoden kalenteriin ylös, että pitää alkaa hamstrata niitä jäätelötikkuja... ap
Oletko iäkäs?
Eipä tuossa juuri sitä lahjan antamisen ajatusta ole. Ja jos sisko on sitten vielä sitä tyyppiä, että kehuskelee aina tekevänsä kahjat itse, niin ymmärrän että ärsyttää.
Se harmittaa, ettei hän välitä tippaakaan siitä, millainen minun makuni on tai mistä minä pitäisin. Jos antaa toiselle lahjan, niin tarkoitus kai on ilahduttaa? ap
Tuo on loukkaavaa. Sen sijaan en ymmärrä noita, jotka suuttuvat kun tämän asian ottaa esiin. Minkälaisia ihmisiä oikein olette? Aivan käsittämätön ajatusmalli minulle.
menetätkö antamisen ilon sitten?
Minä haluan ilahduttaa, mutta hän kai sitten ei. Kyllä siitä sellainen olo tulee, ettei hän välitä yhtään. Ja että miksi minä näen kiireessä vaivaa hänen takiaan, kun en ole hänelle saman arvoinen? Kyllä se vähän vie antamisen iloakin. ap
Juuri edellisessä viestissä sanoit, että lahjan kutoo yhdessä päivässä. Ajattele; PÄIVÄSSÄ, kuinka monta tuntia itse panostat siskosi lahjaan? Minusta päivän uhraaminen jonkun lahjaan on paljon! Sitten vielä valitat, että sisko ei vaivaudu mitään tekemään!
Jouluna on kiva muistaa muita lahjoilla, mutta kun koskaan ei muisteta takaisin tai ei ainakaan välitetä siitä yhtään mistä mä voisin tykätä, niin kyllä se alkaa ajan kanssa harmittamaan. Miksi toinen ei voi nähdä vähän vaivaa ja antaa sellaisen lahjan mistä toinen oikeasti tykkää? Eikä yleensäkään kannata antaa vuosi toisensa jälkeen samanlaista tai samantyylistä lahjaa. Eihän ne kerkiä kulumaan ollenkaan tai kukaan käyttämään, kun edellisetkin ovat vielä olemassa.
miksi sinä näet vaivaa?
Siksi, että tykkäät. Mutta nyt sua loukkaa se, ettei hän ajattele ja tee samoin. Bueno!