Lääkärintarkastus kasilla

Osassa kouluja terveydenhoitajan- ja lääkärintarkastukset on samaan aikaan. Ja osassa vanhempi on paikalla vain hetken, osassa koko ajan.

Täälläpäin käytäntö menee noin. Ensin käydään terkkarilla ja sen jälkeen melkein heti perään lääkärillä. Olin mukana esikoisemme kanssa tänä syksynä lääkärintarkastuksessa. Minusta se oli hyvä. Tarkastus oli perusteellinen ja lääkäri erittäin asiantunteva ja osasi suhtautua nuoreen oikealla tavalla.

Monet nuoret kävelevät kengissä jotka eivät tue jalkaa yhtään. Sitten tulee selkä ym. ongelmia.



Pyytäkään katsomaan myös nuoren kävelyä ja nilkkojen asentoa.

Pyytäkään katsomaan myös nuoren kävelyä ja nilkkojen asentoa.

Ja tämä pitää tehdä myös ilman sukkia, paljain jaloin.

Pyytäkään katsomaan myös nuoren kävelyä ja nilkkojen asentoa.

Ja tämä pitää tehdä myös ilman sukkia, paljain jaloin.

Mä olin aina niissä tarkastuksissa paljain jaloin vaikka jalkoja ei ees erityisemmin tutkittu.

Mut ses on myös "viimeinen tilaisuus" päästä tutkituttamaan mahdolliset isommat ongelmat kunnallisen terveydenhoidon parissa(ts. Tämän jälkeen ei käytännössä ehdi enää nuorisopuolen tutkimuksiin ja aikuisillehan jonot tunnetusti on loputtomat) joten siinä myös keskustellaan siitä, että onko kenelläkään mitään huolia ja pitäiskö niistä kirjoittaa lähete johonkin eteenpäin.



Lopulta saa nuorison terveytodistuksen, joka toimii esim ajokorttien lääkärintodistuksena ja kutsuntalääkärin todistuksena ainakin alustavasti.

lapsi oli viikkoa aikaisemmin yksin terveydenhoitajan luona, silloin pituus, paino jne. asiat kirjattiin. Lääkärintarkastuksessa lähinnä juteltiin siitä, mikä mieltä painaa ja todettiin lapsen itsensä kertomat asiat ja terveydenhoitajan mittaukset tyyliin Pekan mielestä koulussa menee ihan OK, ruoka vain loppuu niinä päivinä, kun ruokatunti on myöhäisempi, joten usein iltapäivällä on kamala nälkä.



Ei siellä ainakaan minulle mitään yllätystä tullut, pojan laihuudesta ja syömisistä puhuttiin tarkemmin, mietittiin ammatinvalintaa (eli ei esteitä millekään alalle, koska näkö, värinäkö, kuulo jne. normaalit) ja puhuttiin hetki mopokortista.



Osassa kouluja terveydenhoitajan- ja lääkärintarkastukset on samaan aikaan. Ja osassa vanhempi on paikalla vain hetken, osassa koko ajan.



Tärkeää minusta on kuitenkin mennä mukaan, siellä voidaan joskus joutua puhumaan isoista ja kipeistäkin asioista. Esim. meillä ei pojalla ole anoreksiaa, vaikka liian laiha onkin. Nyt sekä minä että poika kerroimme syömisistä samalla tavalla, pelkkää poikaa ei ehkä niin herkästi olisi uskottu.