Kysymys masentuneille: Ovatko lääkkeet auttaneet sinua?
Sairastan itse lievää masennusta ja olen kokeillut kahta eri lääkettä, joista en kokenut saavani juurikaan apua. Nyt mietin kokeilenko vielä jotain kolmatta. Minulla masennus ilmenee jaksamattomuutena, väsymyksenä ja eristäytymisen tarpeena. Lisäksi joudun pinnistellä että jaksan olla lasten kanssa ja antaa heille huomiota. Olo on sellainen että apua tarvisi oikeasti mutta usko lääkkeiden tehoon alkaa olla mennyt.
Oletko sinä saanut apua masennuslääkityksestä ja mistä lääkkeestä?
Kommentit (33)
Mulla lisänä vielä alkoholiongelma. En tiedä kumpi johti toiseen. Tottakai tiedän,että alkoholi lisää masennusta. On niin vaikea tilanne, että en tarvitse juopoksi haukkumista nyt,tiedän ihan hyvin olevani juoppo.
Kaikki auttoivat, mutta en pitänyt intiimielämää latistavasta sivuvaikutuksesta (muuten tunteeni eivät latistuneet vaan päin vastoin sain ne takaisin. Cipralex oli paras, ei haittoja.
Lääkkeet eivät kuitenkaan auta kaikille, se on lääkäreiden ja farmasian alan tuntijoiden tiedossa. Vielä ei pystytä näkemään päältä, kenelle ne auttavat ja kenelle eivät, siksi niitä pyritään usein määräämään kaikille.
Itselleni uuvuttava hikiliikunta on tuonut saman tai paremman avun kuin lääke. Sen jälkeen kun aloin hikoilla en ole tarvinnut lääkkeitä. Alku oli kuitenkin hankala, koska inhosin kaikkea liikuntaa.
sain apua vakavaan masennukseen lamotrigiinista. mulla siis bipolaarihäiriön masennusjakso, mutta tuota lääkettä käytetään myös yksisuuntaiseen masennukseen. sitä ennen kokeilin n.20 eri lääkettä.
kai sulla on myös keskusteluapua? eli tapaamisia sairaanhoitajan tai psykologin kanssa, vähintään kerran viikossa? jos ei niin vaadi sellaiset hoitavalta psykiatriltasi.
kuulemma moni syö kilpirauhasen vajaatoimintaan masennuslääkkeitä, sillä se aiheuttaa esim väsymystä, alakuloisuutta, saamattomuutta, yms.. Lääkärit eivät useinkaan tiedä kyseisestä sairaudesta mitään, vaikka on kuulemma yleinen suomessa nykyään!
sekä litium. Bipolaari joskus diagnosoitu muttei mulla ole ollut mitään manioita.
sain apua vakavaan masennukseen lamotrigiinista. mulla siis bipolaarihäiriön masennusjakso, mutta tuota lääkettä käytetään myös yksisuuntaiseen masennukseen. sitä ennen kokeilin n.20 eri lääkettä. kai sulla on myös keskusteluapua? eli tapaamisia sairaanhoitajan tai psykologin kanssa, vähintään kerran viikossa? jos ei niin vaadi sellaiset hoitavalta psykiatriltasi.
sekä litium. Bipolaari joskus diagnosoitu muttei mulla ole ollut mitään manioita.
sain apua vakavaan masennukseen lamotrigiinista. mulla siis bipolaarihäiriön masennusjakso, mutta tuota lääkettä käytetään myös yksisuuntaiseen masennukseen. sitä ennen kokeilin n.20 eri lääkettä. kai sulla on myös keskusteluapua? eli tapaamisia sairaanhoitajan tai psykologin kanssa, vähintään kerran viikossa? jos ei niin vaadi sellaiset hoitavalta psykiatriltasi.
mullakin on 2-tyypin bipo, eikä koskaan maniajaksoja ole ollut. hypomaniatkin ovat todella lieviä ja kestävät 1-3 päivää, niitä tuskin huomaa.
Mulla ei siis ole itsemurha-aikeita ja saan kyllä nautintoakin asioista välillä, esim. lasten ilosta ja jutuista ja jos saan jotain aikaiseksi. Olen kyllä nykyään älyttömän aikaansaamaton, esim. siivouksen aloittaminen vaatii älyttömät ponnistelut ja lasten kanssa oleminen on usein varsinaista ponnistelua kun kuitenkin heillä pitää olla päivässä rytmi, ulkoilut ja ruoat ajallaan. Lasten kanssa oleminen uuvuttaakin minut ihan täysin. Jos olen pari päivää heidän kanssaan koko ajan, tunnen olevani täysin loppu, niin kuin olisin tehnyt pari viikkoa putkeen raskasta työtä. Ja tottakai tämä ilmenee sitten itkuisuutena ja hermojen menettämisenä. Polilla tekemäni testin mukaan masennukseni on lievä.
Olen vastikään alkanut käydä psyk.polilla ja nyt lääkityksen kokeileminen on taas ajankohtaista. Pari ed. lääkettä olen saanut ihan tk-lääkärin kautta. Tarvitsisin lääkkeen, joka lisäisi nimenomaan virettäni, että jaksaisin paremmin arkea. Huomaan, että kun jaksan tehdä jotain, vaikka vain siivota tai laittaa hyvää ruokaa, mielikin on heti parempi. Tarvitsisin vain jostain sitä virtaa, kaikki tekeminen tuntuu niin vaikealta ja raskaalta ja mulla on koko ajan väsynyt olo. Lasten kanssa olo on stressaantunut ja en meinaa kestää normaaleja kiukkuja ja lasten riitoja. Mua hoitava henkilö sanoikin hyvin, että olen jatkuvassa stressi- ja hälytystilassa. En pysty olemaan rentoutunut lasten seurassa koskaan. Kuitenkin hoidan heidät periaatteessa hyvin, annan aikaa, rutiinit ovat kohdallaan jne mutta se vaatii minulta älyttömiä ponnisteluja. Mieluiten makoilisin sohvalla ja katsoisin telkkua ja jos lapset ovat esim. mummulassa, en muuta teekään vaikka olisi ollut monenlaisia hyviä aikomuksia. Alkoholia en juo ollenkaan, eli se ei ole ongelma ja yöni nukun hyvin, unentarve tuntuu olevan vain valtava.
Tosi harmi, että lääkkeistä on niin harvalle ollut apua. Toivoisin todella, että löytyisi joku lääke jonka avulla saisin lisää jaksamista.
Ainakaan omalla kohdallani ja olen useita kokeillut. Tasasivat vain mieltä.
Cipralexista, jaksaminen on parantunut huomattavasti
muttei mulla parantanut masennusta tai ahdistusta.
Samaten Aurorix antoi lisää energiaa. Aurorox on niitä vanhempia masislääkkeitä.
Oletko varma että sun masennus on enää lievää? Lievässä yleensä keskustelut on parempitehosia kun lääkkeet.
Onko sulla ollut aktivoivaa masennuslääkettä Voxraa?
tuo toivottomuus kuulostaa siltä, että masennus on vaikeutumassa. Mulla on ollut lievää masennusta on/off ja siihen en ole edes hättäissäni kaivannut lääkkeitä.
Oletko varma että sun masennus on enää lievää? Lievässä yleensä keskustelut on parempitehosia kun lääkkeet. Onko sulla ollut aktivoivaa masennuslääkettä Voxraa?
sitäkin ettei oikein mihinkään jaksaisi ryhtyä ja mihinkään lähteä. Kyllä kannatta rohkaista äitiä sinne lähtemään, mutta selvä on ettei ketään pakottaakaan voi eikä sekään hyvää tee jos kohtuuttomasti inttää asiasta.
Eli äitisi saa halutessaan päättää jäädä kotiin, mutta siihen älkää ihmeessä suostuko että teidänkin pitäisi sen takia jäädä.