Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät anna lastensa ikinä levätä?
16.12.2012 |
Esimerkkinä tuttava. Kaksi lasta ja molemmat suunnilleen suoraan kohdusta vauvauintiin ja muskariin. Nyt ovat koululaisia ja jos sattuu ilta ettei ole harrastusta, menevät museoon, kirjastoon tms.
Ajattelin että lapset saisivat edes lomalla levätä mutta ei! Hikikarpalot otsalla kuuntelin kuinka nyt ehtivät sinnetännetuonne kun harrastuksista ja koulusta on joululoma.
Miten lapsi selviää tuollaisesta? :(
Kommentit (29)
osa lapsista keskittyy "liikaa" harrastamiseen vai onko se vaan kateellisten ja laiskojen päähänpinttymä. Jos lapsi on harratuksestaan innoissaan, miksi pitäisi rajoittaa treenimääriä?
no mites esimerkiksi siksi että vanhemman tehtävä on olla aikuinen ja mitähän tähän voisi liittyä?
Millaisia toimia aikuiselta voisi odottaa suhteessa lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan liikkuu myös, kun on kaverien kanssa vapaasti. Ei se organisoitujen harrastusten ulkopuolella olo välttämättä tarkoita, että lapsi makaa television ääressä 24/7.
Vaan se tarkoittaa OMAEHTOISUUTTA JA SITÄ, ETTÄ AIKUINEN EI KOKO AJAN OHJELMOI JA OHJAA LASTA.
Mikä muuten on kaikkien lastenpsykiatrien mukaan ehdottoman tärkeä komponentti lapsen elämässä. Mielikuvitus ja omatoimisuus vaativat kehittyäkseen sitä, että välillä lapsella on TYLSÄÄ ja pitää itse kehittää itselleen tekemistä. Eikä äiti, tarhan täti, kerho-ohjaaja tai valmentaja koko ajan ohjeista ja käskytä!
Sinänsä meilläkin on lapsilla ollut aina vähintään yksi harrastus, usein useita. Mutta joku raja niillekin, koska lapsilla pitää olla myös vapaata sille, että ihan vaan notkutaan kaverin kanssa ja leikitään mitä mieleen juolahtaa.
Ja levätään.
PS: en tunne ketään henk.koht., joka ei antaisi lapsensa IKINÄ levätä, mutta siskoni oli aikanaan kyllä aika paha aikatauluttaja. Jossain teini-iässä lapsensa sitten pistivät kapinan pystyyn, kun eivät joka viikonloppu halunneet matkustella ja touhuta.
Ja näinhän se on:
Aika kauheeta et 5:sen lapsi oppinut jo tuommoiseksi
Mutta nykyään in ihmisiä jotka eivät osaa rauhoittua. Virikkeitä tarvitaan jatkuvasti. Ei tuosta hyvää seuraa.
Minä ainakin tiedän, että on vaikea rauhoittua, kun aivot käyvät ylikierroksilla. Muutkin normaalit aikuiset tietävät sen.
Vitosen lapsi, ja moni muu lapsi, joka "vaatii toimintaa" ja on aina menossa, tekee niin siksi, koska häntä on raahattu koko ikänsä aamusta iltaan jossain. Hän ei ole oppinut olemaan rauhassa, hiljentymään omine ajatuksineen ja luomaan itse sisäsyntyisesti toimintaa. Useinhan nämä lapset ovat niitä, jotka valittavat aina kotona, ettei ole mitään tekemistä. Jos lapsella on ollut aikaa kuunnella omia ajatuksiaan, hän kyllä keksii tekemistä itsekin.
Jotkut aikuiset ehkä tykkää uuvuttaa itsensä kaoottisessa oravanpyörässä päivästä toiseen, mutta jotenkin toivoisi, että antaisivat edes lastensa kasvaa rauhassa ihmisiksi, joille hiljaisuus ja elämä ilman kaahaamista paikasta toiseen eivät olisi suuri pelon ja ahdistuksen aihe. Ensinnäkin ihmisen luovuus kuolee viriketulvassa, mutta väitän, että näiltä aikuisilta jäävät ennen kaikkea näkemättä ja huomaamatta ne tärkeimmät asiat elämässä.
Useinhan nämä lapset ovat niitä, jotka valittavat aina kotona, ettei ole mitään tekemistä.
Samaa me kitistiin omassa lapsuudessamme ja vastaus oli joko että ota rätti käteen ja ala siivota tai mene pihalle. Ei 30 vuotta sitten kukaan harrastanut siinä määrin kuin nykyään. Yksi harrastus oli ihan normaalia ja tavallista; ei tälläisia jääkiekko-salibandy-teatteri-kuvataidekerho-tennis treenistä toiseen kiertävää ikiliikkujia vaan ollut
Olen yläkoulun opettaja, ja jos nyt puhutaan kuitenkin kohtuullisuudesta (ei harrasteta koko vapaa-aikaa tai maata kotona koko vapaa-aikaa), niin ongelmia murrosiässä ei ole niillä harrastavilla vaan harrastamattomilla.
Harrastavat ovat yleensä hyviä koulussa, ja vanhemmat painottavat koulutyön tärkeyttä ja arvostavat sitä.
Harrastamattomiin lapsiin harvemmin panostetaan edes vanhempien taholta.
Toisaalta tiedän itsekin opettajia, jotka ovat sitä mieltä, että virikkeitä virikkeitä ja virikkeitä sitä olla pitää ja lasta pitää opettaa kaikessa ja kaiken aikaa. Kaiken ajan pitää olla "laatuaikaa". Taitaa olla opettajien ammattitautia tällainen lapsen valmennusmissio.
Onko tosiaan niin, että ensinnäkin nuoret voi nykyään jakaa kahtia "harrastaviin ja harrastamattomiin", joista harrastava tarkoittaa tässä ketjussa käsiteltyä nuorta, joka elää vapaa-aikansa treenipaikalla? En jotenkin jaksa uskoa. Jos taas harrastavalla tarkoitat lasta, jolla on edes joku harrastus, niin sitten varmaan onkin niin, että paremmin hänellä menee kuin sillä, joka ei harrasta mitään.
Oletko kuitenkin tullut koskaan ajatelleeksi, että nämä valtavasti harrastavat huippuoppilaat ovat kovia suorittajia? Omassa nuoruudessani nämä harrastuksissaan treenaavat kouluhikarit olivat perheistä, joissa vanhemmat olivat varsinaisia orjapiiskureita. Varmaan pääsivät menestyviin ammatteihin, mutta siihenkö meidän kasvattajien tulisi pyrkiä: lapsen luotsaamiseen Korkeaan Tutkintoon? Minulle merkitsee elämässä, myös lasteni kohdalla, paljon enemmän onnellisuus ja henkinen tasapaino kuin maisterin paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin monelle se on mörkö jos lapsi kitisee ettei ole tekemistä?
Useinhan nämä lapset ovat niitä, jotka valittavat aina kotona, ettei ole mitään tekemistä.
Koitin sanoa, että lapset, jotka ovat tottuneet kulkemaan koko hereilläoloaikansa paikasta toiseen ja kokemaan äksöniä äksönin perään, eivät kykene olemaan rauhassa ja keksimään itse tekemistä. Heille yksin- ja rauhassa oleminen on suuri ongelma ja vanhemmat ratkaisevat sen keksimällä lapselle taas nopeasti jotain aivoja kuormittavaa toimintaa.
kävivät uupumiseen asti kaikki muskarit ym. Asuivat itä-helsingissä, mutta kummatkin lapset kävivät toisella puolella kaupunkia tanssipainotteisella luokalla ala-asteen ja yläastekin on joku spesiaali. Ekalla luokalla vanhempi harrasti joka ikinen päivä jotain: kanteleen soittoa, huilun soittoa, balettia, ratsastusta jne. Ekan luokan luokkakuvassa oli mustat pussi silmien alla ja totaalisen uupunut lapsi.
Nyt 10 vuotta myöhemmin vanhempi lapseni on 6-vuotias ja en tiedä onko mulle tuolta jäänyt kauhukuvat, mutta ei harrasta yhtään mitään. Itsekin sanoo, että pikajuoksu tarhan pihalla ja silloin tällöin flamingossa uiminen riittävät hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinhan nämä lapset ovat niitä, jotka valittavat aina kotona, ettei ole mitään tekemistä.
Samaa me kitistiin omassa lapsuudessamme ja vastaus oli joko että ota rätti käteen ja ala siivota tai mene pihalle. Ei 30 vuotta sitten kukaan harrastanut siinä määrin kuin nykyään. Yksi harrastus oli ihan normaalia ja tavallista; ei tälläisia jääkiekko-salibandy-teatteri-kuvataidekerho-tennis treenistä toiseen kiertävää ikiliikkujia vaan ollut
Juuri näin. Aivan älytöntä tää tän päivän touhu, ekaluokkalaisillakin saattaa kaikki arki-illat olla "kiinni". Hohhoijaa...
jotka eivät ole ikinä osanneet olla kotona. Ei yksin eikä kaksin. Aina on pitänyt olla joko kavereita tai menossa jonnekin.
Miten sitä nyt fiksummaksi sitten yhtäkkiä muuttuisi lasten kanssa. Ei mitenkään. Vauvasta saakka lennetään kylillä kaikki vapaa-ajat kun ollaan niin sosiaalista niin sosiaalista.
Mielestäni ihmisellä, joka ei osaa rauhoittua ja olla vaan, on jotain ongelmia itsensä kanssa. Ei kestä ajatuksiaan eikä pärjää itsensä kanssa.
Joskus tuli se Tammisaaren synnäristä kertova ohjelma Sydänääniä. Siinä oli se yks pariskunta, joilla oli heti jotkut opiskelijabileet käynnissä kun äiti vaan kynnelle kykeni. Olikohan äippä vielä kätilöksi opiskeleva... sama meno varmaan jatkunut. Ja sitten ihmetellään, kun on levottomia lapsia koulussa ja päiväkodissa. Päikkärit jää varmaan yksi vuotiaana pois, kun ei mitään rytmiä ja säännöllisyyttä elämässä...