Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät anna lastensa ikinä levätä?
16.12.2012 |
Esimerkkinä tuttava. Kaksi lasta ja molemmat suunnilleen suoraan kohdusta vauvauintiin ja muskariin. Nyt ovat koululaisia ja jos sattuu ilta ettei ole harrastusta, menevät museoon, kirjastoon tms.
Ajattelin että lapset saisivat edes lomalla levätä mutta ei! Hikikarpalot otsalla kuuntelin kuinka nyt ehtivät sinnetännetuonne kun harrastuksista ja koulusta on joululoma.
Miten lapsi selviää tuollaisesta? :(
Kommentit (29)
Vanhemmat hokee kuinka lapsista kasvaa organisointikykyisiä ja liikunnallisia ja kaikin puolin parempia kansalaisia. Uskallan väittää että nuoren mt-ongelmat tulee räjähtämään täysin uusiin mittasuhteisiin kun nämä vauvasta asti elämäänsä suorittaneet väsyy tai alkaa kyseenalaistaa elämäänsä. Tai ehkä ne ei ehdi tehdä sitäkään
EIkö jo nyt ole suurella osalla lukiolaisista stressi ja työuupumisoireita? Koulusta on tullut täysin toissijainen toiminto lapsille, tärkeintä on menestyä harrastuksessaan ( ja aina parempi jos on tosi hyvä tosi monessa harrastuksessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat hokee kuinka lapsista kasvaa organisointikykyisiä ja liikunnallisia ja kaikin puolin parempia kansalaisia. Uskallan väittää että nuoren mt-ongelmat tulee räjähtämään täysin uusiin mittasuhteisiin kun nämä vauvasta asti elämäänsä suorittaneet väsyy tai alkaa kyseenalaistaa elämäänsä. Tai ehkä ne ei ehdi tehdä sitäkään
EIkö jo nyt ole suurella osalla lukiolaisista stressi ja työuupumisoireita? Koulusta on tullut täysin toissijainen toiminto lapsille, tärkeintä on menestyä harrastuksessaan ( ja aina parempi jos on tosi hyvä tosi monessa harrastuksessa)
Oma lapseni on viihtynyt aina ihmisten ympärillä vauvasta asti. Tykkää kun on actioniä. Ikää 4,5v ja kolme tuntia ohjattua harrastusta viikossa. Lisäksi käydään paljon uimassa ja laskettelemassa.
Leikitään myös pihalla kavereiden kanssa. Kyllä meillä myös löhöillään ja vietetään aikaa perheen kesken.
Kun lapsen hakee tarhasta hän kysyy usein "Mihin tänään mennään?" Jos vastaus on ettei mihinkään tulee kiukkua. Eli lapsi viihtyy muiden ihmisten parissa. Aika uusi ilmiö suomalaisessa kulttuurissa se jatkuva lepäääminen on.
tai juttele aktiivikilpaurheiluharrastajien vanhempien kanssa. Aivan päätöntä menoa ( esim. taitoluistelu ja telinevoimistelu ovat lajeista pahimpia; 5-7-vuotiaat treenaa kymmeniä tunteja viikossa) ja yli 10-vuotias ei voi lajia enää edes aloittaa; ei ole olemassa mitään "vain harrastus" ryhmiä. Parhaat nostetaan valmennusryhmiin ja huonommat pudotetaan pois
tai juttele aktiivikilpaurheiluharrastajien vanhempien kanssa. Aivan päätöntä menoa ( esim. taitoluistelu ja telinevoimistelu ovat lajeista pahimpia; 5-7-vuotiaat treenaa kymmeniä tunteja viikossa) ja yli 10-vuotias ei voi lajia enää edes aloittaa; ei ole olemassa mitään "vain harrastus" ryhmiä. Parhaat nostetaan valmennusryhmiin ja huonommat pudotetaan pois
kanssa, eikä missään lajeista kyllä vanhemmat ole vähätelleet koulun merkitystä. Eivät myöskään levon. Mutta eivät myöskaan lapsen omaa halua kilpailla ja menestyä.
Ei se kaikille sovi, eikä kaikilta onnistu. Eikä tarvitsekaan. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on viihtynyt aina ihmisten ympärillä vauvasta asti. Tykkää kun on actioniä. Ikää 4,5v ja kolme tuntia ohjattua harrastusta viikossa. Lisäksi käydään paljon uimassa ja laskettelemassa.
Leikitään myös pihalla kavereiden kanssa. Kyllä meillä myös löhöillään ja vietetään aikaa perheen kesken.
Kun lapsen hakee tarhasta hän kysyy usein "Mihin tänään mennään?" Jos vastaus on ettei mihinkään tulee kiukkua. Eli lapsi viihtyy muiden ihmisten parissa. Aika uusi ilmiö suomalaisessa kulttuurissa se jatkuva lepäääminen on.
Lapsen ensimmäinen kysymys mihin tänään mennään. Vastaa että kotiin, makaat äidin kainalossa, äiti vaikka lukee sulle tai vaan jutellaan ja silitellään.
Ja sekin on aika sairasta että puhut jatkuvasta lepäämisestä jos ap peräänkuuluttaa lapsille normaalia vapaa-aikaa.
Taitoluistelun parissa toimivana valmentajana voin paljastaa ettei taitoluistelijan urapolussa 5-vuotias treenaa kymmentä tuntia viikossa. Muistaakseni suositus olisi max 2-3 jäätä ja pari oheiskertaa. Ohjeisharkatkin on usein yhdistetty jääkertoihon ja ne ovat leikkiä.
Ainakin meidän seurassa 10-vuotiaat otetaan avosylin vastaan. Kilparyhmiin, ainakaan yksinluisteluun ei ole mahiksia. Toisaalta lajissa on nykyään taitajat-sarja, jossa voi kilpailla vähemmälläkin taidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotilapsi, joka kärsii stressistä, jota näennäisesti pyritään purkamaan aktiviteettien avulla.
Kuka ei kestä lapsen kiukkua - äiti vai lapsi?
Itsepähän olette lapsenne tuollaiseksi opettaneet. Rauhoittuminen kyllä olisi avainsana lapsenne kohdalla, samoin turhautumien hyväksyminen ja tylsistyminen. Elämä ei voi olla jatkuvaa liitämistä ja elämystä, vaan on suuri saavutus oppia nauttimaan arjesta ja etenkin kodista.
Oma lapseni on viihtynyt aina ihmisten ympärillä vauvasta asti. Tykkää kun on actioniä. Ikää 4,5v ja kolme tuntia ohjattua harrastusta viikossa. Lisäksi käydään paljon uimassa ja laskettelemassa.
Leikitään myös pihalla kavereiden kanssa. Kyllä meillä myös löhöillään ja vietetään aikaa perheen kesken.
Kun lapsen hakee tarhasta hän kysyy usein "Mihin tänään mennään?" Jos vastaus on ettei mihinkään tulee kiukkua. Eli lapsi viihtyy muiden ihmisten parissa. Aika uusi ilmiö suomalaisessa kulttuurissa se jatkuva lepäääminen on.
Meillä luetaan kirjoja kaikussa joka päivä. Ja kuten sanoin useimpia päivinä ollaan kotona ja käydään pihalla puuhaamassa.
Lapset vain ovat erilaisia ja heidän energiamääränsä ovat erilaisia. Meillä on lähdetty energisen lapsen tarpeista.
Itse en ymmärrä miten joissain perheissä se vähintään 2h liikuntaa alle kouluikäisillä ei toteudu. Meillä lapsi hyppii yhdellä jalalla ympäri kämppää jollei ulkoile ja harrasta päivittäin. Aika paljon ohajatuista liikuntatarjonnasta on muuten lapsen ikätarpeisiin mietittyä ammattimaisesti nykyään. Eli ne on kivoja paikkoja liikkua leikiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin meidänkin lapset tekee ulkoilun lisäksi. Sellainen on normaalia. Sen sijaan ei ole normaalia että lapsi reagoi kiukuttelulla jos ei juosta johonkin joka ilta.
Mistä tulee se käsitys, ettei harrastavissa kodeissa vietettäisi aikaa kotona?
Meillä tehdään ehkä vähemmän töitä ja ollaan vähemmän tarhassa.
Perheet ovat erilaisia ja lapset ovat erilaisia. Omani kyllä relaa ja keskittyy jos saa puuhailla tarpeeksi. On ollut sellainen aina. Jo vauvana lapsella kaatui seinät päälle jollei käyty pariin päivään jossain ihmettelemässä maailmanmenoa. Toisille taas kotirutiinit ovat todella tärkeitä.
En tiedä miten tämä toimisi jos meillä olisi useampi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään tarvitse olla kiinni sohvassa, koti on elämistä varten.
Tervetuloa tutustumaan harrastuksiin! Niissä käy paljon tavallisia perheitä, jotka tuntuvat elävän onnellista elämää.
Jotkut nyt vain ovat menevämpiä tyyppejä kuin toiset. Kaikki eivät koe koulua rankkana vankilana josta pitää lomalla palautua leväten. Jotkut lapset hyppivät seinille ilman jotain fyysistä tekemistä. Ehkäpä sinun mielestä näitä fyysisesti aktiivisia reippaita lapsia pitäisi estää liikkumasta ja harrastamasta, että kerkeisivät istua kotisohvalla enemmän. Veikkaan että nyt järkytyt, mutta joissain perheissä ei edes ole televisiota, jota katsoa(!).
Pakko kysyä, oletko ap ylipainoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin ilman jokapäiväistä monen tunnin harrastamista ei voisi terve/ omata normaalin painon. Kun se aikuisen paino varsinkin riippuu 95% siitä mitä syö eikä siitä harrastaako liikuntaa vai ei. LIikunta on hyvä juttu ja jokaisen täytyisi liikkuua päivittäin, mutta se voi tulla fyysisestä työstä, arkilikunnasta ihan yhtä hyvin kuin ohjatusta treenistä.
Ja surullista on sekin että osalle vanhemmista lapsen kiukku ja tylsistyminen on kamalaakin kamalampi tilanne ja koko ajan pitää olla ohjatusti ja suunnitellusti jotain tekemistä tai koko perheellä "kaatuu seinät päälle" Ja sitten toisissa ketjuissa ihmetellään kun väsyttää ja työuupumus kolkuttaa ovella tai tuskaillaan syömishäiriöisen teinin kanssa elämistä.
Harrastamisesta on tullut nykyajan uskonto. Ja ihan samalla lailla "vääräuskoisia" haukutaan kuin joskus ennen. Varmasti jokainen nauttii jos on 1-3 mieleistä harrastusta elämässä mutta kun nykyään lapsilla on 3-5 ja perheen joka lapsella oma paletti ja siihen päälle aikuisten omat harrastukset.
Mutta nykyään in ihmisiä jotka eivät osaa rauhoittua. Virikkeitä tarvitaan jatkuvasti. Ei tuosta hyvää seuraa.
6 ohjattua iltaa viikossa ja se yksi vapaailta on määrätty muuten, mitä saa illala tehdä.
Tänä syksynä ja talvena ei ole ollut yhtään iltaa, että saisi leikkiä kavereiden kanssa. On tipahtanut kaveriporukasta jo kokonaan ulos. Ja loppujenlopuksi on aika keskinkertainen voimistelijana, joten aivan hullua juoksuttaa joka ilta harrastuksissa.
Toinen, mikä kauhistutti, oli kaverin lukiolaispoika, joka romahti henkisesti paineissa. Pelasi jääkiekkoa ja lukiossakin olisi pitänyt loistaa. Tulevaisuud on ohi jo lukion toisella kun yritti itsaria ja on nyt masennuslääkkeillä. Ei vain poikarukka jaksanut.
Nämä on siis kokemuksia vähän isommista lapsista ja nuorista, miten voi käydä kun vanhemmat on hulluna niiden harrastusten kanssa.
Mistä tulee se käsitys, ettei harrastavissa kodeissa vietettäisi aikaa kotona?
Meillä tehdään ehkä vähemmän töitä ja ollaan vähemmän tarhassa.
Perheet ovat erilaisia ja lapset ovat erilaisia. Omani kyllä relaa ja keskittyy jos saa puuhailla tarpeeksi. On ollut sellainen aina. Jo vauvana lapsella kaatui seinät päälle jollei käyty pariin päivään jossain ihmettelemässä maailmanmenoa. Toisille taas kotirutiinit ovat todella tärkeitä.
En tiedä miten tämä toimisi jos meillä olisi useampi lapsi.
Olen yläkoulun opettaja, ja jos nyt puhutaan kuitenkin kohtuullisuudesta (ei harrasteta koko vapaa-aikaa tai maata kotona koko vapaa-aikaa), niin ongelmia murrosiässä ei ole niillä harrastavilla vaan harrastamattomilla.
Harrastavat ovat yleensä hyviä koulussa, ja vanhemmat painottavat koulutyön tärkeyttä ja arvostavat sitä.
Harrastamattomiin lapsiin harvemmin panostetaan edes vanhempien taholta.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta paras harrastus lapselle olisi leikkiä toisten lasten kanssa pihoilla ja urheilukentillä.
Mutta niitä lapsiahan ei enää oikein näy pihoilla, kun kaikki liitävät tukka putkella vanhempien kyyditseminä harrastuksiin.
Harrastukset ovat mielestäni usein liian totista puurtamista ja aikuisten ehdoilla tapahtuvia.
Se on liian päämäärätietoista ja ruokkii vanhempien intohimoa tehdä omasta lapsesta huippu-urheilija tai huippujotain.
Ihmiset aloittavat tämän harrastusruljanssin jo hirvittävän aikaisian, ei ole epätavallista, että jo 3-vuotiaita kuskataan suorittamaan jotakin.
Muistan joskus lukeneeni, että Jorma Uotinen meni ensimmäisen kerran balettiin n. 15-vuotiaana. Miettikääpä sitä.
En vastusta sitä, että harrastetaan, mutta usein tämä aloitetaan liian varhain ja täydellisesti aikuisten ehdoilla.
osa lapsista keskittyy "liikaa" harrastamiseen vai onko se vaan kateellisten ja laiskojen päähänpinttymä. Jos lapsi on harratuksestaan innoissaan, miksi pitäisi rajoittaa treenimääriä?
karsinnat tulossa, joten kukaan ei uskalla olla treeneistä poiskaan, vaikka kaikki ovat umpiväsyneitä.