Antaisitteko anteeksi miehelle? Oli luonut deittinettiin profiilin, saanut vastauksia ja

mutta epäilen, että mun anteeksianto olisi aika vaikeaa. Minkä ihmeen takia testata viehätysvoimaansa, kun mä olen hänen? En ymmärrä tuollaista ollenkaan enkä luottaisi mieheen pitkään aikaan, jos koskaan.

tositarkoituksella ja uuden asunnoon heti samantien.

ja en todellakaan haluaisi tavata niitä urpoja jotka siellä liikkuu, mutta kiva kun sai kehuja kuinka kaunis on jne. Olin siellä vajaan viikon, sitten poistin profiilin.



En katsoisi asiaa noin jyrkästi.

...yritin sanoa, että minusta moraali ei ole löyhentynyt. Samaa paskaa se oli ennenkin.

mutta ajattelen, että moraali on ainakin jonkin verran löyhentynyt. Parista syystä:

Nainen pelkäsi ennen pillereitä raskautta yli kaiken. Naisten kasvatus oli tiukempaa. Syyllisyys on tehokasta.

Uskonnolla oli suurempi merkitys, eli kun ajattelee Jumalan näkevän, niin vähän miettii mitä tekee. Kun ajattelee, ettei kukaan kuitenkaan saa tietää, niin voi tehdä mitä tahansa.

Kolmanneksi ihmiset ovat olleet ruodussa aiemmin. Oli yksi hyväksytty tapa toimia. Nykyään on vallalla arvo, että jos minusta tuntuu hyvältä, niin se on oikein. Aikaisemmin ajateltiin, että omalla itsella ja omilla tarpeilla ja tunnoilla ei ole väliä.

Mutta joo, ei ne pettämiset mikään uusi ilmiö ole.

mutta epäilen, että mun anteeksianto olisi aika vaikeaa. Minkä ihmeen takia testata viehätysvoimaansa, kun mä olen hänen? En ymmärrä tuollaista ollenkaan enkä luottaisi mieheen pitkään aikaan, jos koskaan.

Olin itse samassa tilanteessa kolme vuotta sitten. Mies jäi ensin kiinni treffi-ilmoituksesta, jonka sinkkukaverini oli nähnyt deittipalstalla.



Miehellä oli ilmoituksessa ronskisti oma kuvansa, lisäksi äitinsä koiran kuva, jostain vaan napatut kuvat jostain hienosta veneestä ja autosta. Nämä oli tietysti kaikki hänen siinä ilmoituksessa.



Samat selitykset sain kuulla, miten oli vaan ajankulua ja ihan hän halusi kuikuilla, millaisia ihmisiä siellä palstoilla liikku, jne. En uskonut pätkääkään.



Aloin itsekin tehdä feikkiprofiileja eri deittipalstoille. Pikkuhiljaa paljastui, että miehellä oli profiileja siellä sun täällä, oli laittanut niitä sitten kiinnijäämisen jälkeen kuvattomiksi. Mutta oli kopioinut saman ilmoitukstekstin kaikkiin, joten oli helppo tunnistaa. Myös nimimerkki oli aina jotain samanoloista. Ilmoitus kuvineen löytyi myös alastonsuomesta.



Mies lupasi lopettaa kaiken. Minä harkitsin jo eroa. Lopulta, kun nukkumaan mennessä nostin miehen housut lattialta, siellä olikin taskussa salainen kännykkä, joka oli täynnä naisten viestejä. Yksi nainen luuli, että mies seurustelee hänen kanssaan. Olivat tapailleet 1,5 vuotta, nainen asui toisessa kaupungissa. Soitin tälle naiselle.



Siitäpä lensi mies pihalle kuin leppäkeihäs. Elimme vuoden erossa. Mies kiersi kaikkialla parkumassa, minkä töpin oli tehnyt ja miten kaipaa minua takaisin.



Tuona aikana juoksin treffeillä, minkä kerkesin. Lopputulos: miehet on enemmän tai vähemmän yhtä paskoja valehtelijoita ellei pahempia, kuin tuo mieheni. Niin törkeitä vaimon/tyttöystävänpettäjiä tuli vastaan, että oman miehen touhut olleet kohta enää mitään siinä rinnalla.



Yhtään kunnollista miestä en tuon vuoden aikana kohdannut. Jos ei ollut pettäjä, oli muuten sellainen löysä tyyppi, joka mielummin elelee yhteiskunnan varoilla ja harrastaa kuin etsii työtä.



Lopulta halusin yrittää uskoa ex-miestä. Olemme nyt uudelleen yhdessä. Tapahtunut hiertää välejämme, mutta toivon miehen oppineen läksynsä. Toisaalta en usko, että on mitään oppinut ja etteikö tuo voisi tapahtua uudelleen.



Mutta tuon vuoden treffailun jälkeen totesin, ettei ne muut ole sen luotettavampia. Tämä mies sentään haluaa olla kanssani, ne muut halusivat vain seksiä. Jos mies nyt sotkee suhteemme, niin katsotaan sitten, mitä teen. Tuleeko lopullinen ero vai alanko elää ihan samalla tavalla kuin hänkin.



Periaatteessa meillä menee nyt aika mukavasti. Olemme molemmat alkaneet panostaa suhteeseen ja kotiin, meillä on enemmän yhteisiä harrastuksia, jne. Mutta kyyninen minusta on tullut. Mutta tuosta voi päästä ohi. Minustakin tuntui 3 vuotta todella paskalta. Nyt olen jollain tasolla päässyt asiasta yli - olen eri ihminen, kuin tätä ennen, en enää niin ystävällinen ja sinisilmäinen. Olen selkeästi omahyväisempi enkä enää ajattele niin paljon muita kuin ennen vaan teen juuri oman mieleni mukaan. Filantroopista on tullut misantrooppi. Ennen välitin ympäristöstä, jne, nykyisin ei voisi vähempää enää kiinnostaa joku kierrättäminen ja hiilijalanjälki.



Eli Siperia opettaa. Voitte päästä tuosta yli, jos molemmat haluatte. Paska maku jää suuhun joka tapauksessa eikä elämäsi etkä sinä ihmisenä enää ole sama kuin ennen. Mutta yli voi päästä ja ainakin jonkin aikaa teillä voi olla yhteistä matkaa.



Itse en enää usko siihen, että olisi kenenkään kanssa yhdessä lopun elämääni. Mies haluaa uskoa, että me olisimme. Minusta on tullut kyyninen. En usko ihmisiin enää. Enkä edes välitä. Elän tässä hetkessä, nyt on hyvä näin. Huomenna kaikki voi muuttua ja pohja mennä alta. Mutta sellaista se elämä on. Mihinkään tai kehenkään ei voi luottaa.

Olin itse samassa tilanteessa kolme vuotta sitten. Mies jäi ensin kiinni treffi-ilmoituksesta, jonka sinkkukaverini oli nähnyt deittipalstalla. Miehellä oli ilmoituksessa ronskisti oma kuvansa, lisäksi äitinsä koiran kuva, jostain vaan napatut kuvat jostain hienosta veneestä ja autosta. Nämä oli tietysti kaikki hänen siinä ilmoituksessa. Samat selitykset sain kuulla, miten oli vaan ajankulua ja ihan hän halusi kuikuilla, millaisia ihmisiä siellä palstoilla liikku, jne. En uskonut pätkääkään. Aloin itsekin tehdä feikkiprofiileja eri deittipalstoille. Pikkuhiljaa paljastui, että miehellä oli profiileja siellä sun täällä, oli laittanut niitä sitten kiinnijäämisen jälkeen kuvattomiksi. Mutta oli kopioinut saman ilmoitukstekstin kaikkiin, joten oli helppo tunnistaa. Myös nimimerkki oli aina jotain samanoloista. Ilmoitus kuvineen löytyi myös alastonsuomesta. Mies lupasi lopettaa kaiken. Minä harkitsin jo eroa. Lopulta, kun nukkumaan mennessä nostin miehen housut lattialta, siellä olikin taskussa salainen kännykkä, joka oli täynnä naisten viestejä. Yksi nainen luuli, että mies seurustelee hänen kanssaan. Olivat tapailleet 1,5 vuotta, nainen asui toisessa kaupungissa. Soitin tälle naiselle. Siitäpä lensi mies pihalle kuin leppäkeihäs. Elimme vuoden erossa. Mies kiersi kaikkialla parkumassa, minkä töpin oli tehnyt ja miten kaipaa minua takaisin. Tuona aikana juoksin treffeillä, minkä kerkesin. Lopputulos: miehet on enemmän tai vähemmän yhtä paskoja valehtelijoita ellei pahempia, kuin tuo mieheni. Niin törkeitä vaimon/tyttöystävänpettäjiä tuli vastaan, että oman miehen touhut olleet kohta enää mitään siinä rinnalla. Yhtään kunnollista miestä en tuon vuoden aikana kohdannut. Jos ei ollut pettäjä, oli muuten sellainen löysä tyyppi, joka mielummin elelee yhteiskunnan varoilla ja harrastaa kuin etsii työtä. Lopulta halusin yrittää uskoa ex-miestä. Olemme nyt uudelleen yhdessä. Tapahtunut hiertää välejämme, mutta toivon miehen oppineen läksynsä. Toisaalta en usko, että on mitään oppinut ja etteikö tuo voisi tapahtua uudelleen. Mutta tuon vuoden treffailun jälkeen totesin, ettei ne muut ole sen luotettavampia. Tämä mies sentään haluaa olla kanssani, ne muut halusivat vain seksiä. Jos mies nyt sotkee suhteemme, niin katsotaan sitten, mitä teen. Tuleeko lopullinen ero vai alanko elää ihan samalla tavalla kuin hänkin. Periaatteessa meillä menee nyt aika mukavasti. Olemme molemmat alkaneet panostaa suhteeseen ja kotiin, meillä on enemmän yhteisiä harrastuksia, jne. Mutta kyyninen minusta on tullut. Mutta tuosta voi päästä ohi. Minustakin tuntui 3 vuotta todella paskalta. Nyt olen jollain tasolla päässyt asiasta yli - olen eri ihminen, kuin tätä ennen, en enää niin ystävällinen ja sinisilmäinen. Olen selkeästi omahyväisempi enkä enää ajattele niin paljon muita kuin ennen vaan teen juuri oman mieleni mukaan. Filantroopista on tullut misantrooppi. Ennen välitin ympäristöstä, jne, nykyisin ei voisi vähempää enää kiinnostaa joku kierrättäminen ja hiilijalanjälki. Eli Siperia opettaa. Voitte päästä tuosta yli, jos molemmat haluatte. Paska maku jää suuhun joka tapauksessa eikä elämäsi etkä sinä ihmisenä enää ole sama kuin ennen. Mutta yli voi päästä ja ainakin jonkin aikaa teillä voi olla yhteistä matkaa. Itse en enää usko siihen, että olisi kenenkään kanssa yhdessä lopun elämääni. Mies haluaa uskoa, että me olisimme. Minusta on tullut kyyninen. En usko ihmisiin enää. Enkä edes välitä. Elän tässä hetkessä, nyt on hyvä näin. Huomenna kaikki voi muuttua ja pohja mennä alta. Mutta sellaista se elämä on. Mihinkään tai kehenkään ei voi luottaa.

Mä en vaan haluaisi muuttua, siis tulla kyyniseksi :( Vaikka varmaan pärjäiskin sillä tavalla paremmin tässä maailmassa. Huomasin jo tuosta, kun mies tunnusti sen yhden tapaamisen ("kahvittelun"), mulle tuli oikein fyysisesti huono olo, olo, etten haluakaan kaivella ja tietää lisää iljettäviä yksityiskohtia, pelkään, etten kestä niitä. En halua kuvitella miestäni harrastamassa seksiä jonkun muun kanssa, aktiivisesti yritän torjua ne ajatukset päästäni, vaikka olen 99% varma, että näin on tapahtunut. En vaan halua ajatella sitä!

En haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, johon en voi luottaa, joka ei arvosta minua (selvästikään). Silti rakastan häntä, enkä haluaisi hajottaa pieniltä lapsiltani perhettä. Mutta en myöskään halua katkeroitua. Tässäpä dilemmaa kerrakseen :(

Voi että onkin paha olla!

-ap

Mä en vaan haluaisi muuttua, siis tulla kyyniseksi :( Vaikka varmaan pärjäiskin sillä tavalla paremmin tässä maailmassa. Huomasin jo tuosta, kun mies tunnusti sen yhden tapaamisen ("kahvittelun"), mulle tuli oikein fyysisesti huono olo, olo, etten haluakaan kaivella ja tietää lisää iljettäviä yksityiskohtia, pelkään, etten kestä niitä. En halua kuvitella miestäni harrastamassa seksiä jonkun muun kanssa, aktiivisesti yritän torjua ne ajatukset päästäni, vaikka olen 99% varma, että näin on tapahtunut. En vaan halua ajatella sitä!

En haluaisi olla yhdessä ihmisen kanssa, johon en voi luottaa, joka ei arvosta minua (selvästikään). Silti rakastan häntä, enkä haluaisi hajottaa pieniltä lapsiltani perhettä. Mutta en myöskään halua katkeroitua. Tässäpä dilemmaa kerrakseen :(

Voi että onkin paha olla!

-ap

Ihme otus olet, jos tuo, miten mies sinua ja lapsianne on kohdellut, ei vaikuttaisi sinuun mitenkään ihmisenä. Jos voit tuon jälkeen olla niinkuin ennenkin. Minusta mies ei ole tehnyt törkeästi vain sinua kohtaan vaan koko perhettänne kohtaan. Vetänyt lokaan lastennekin elämän.

Itse hajosin täysin, kun tuo miehen pettäminen tuli julki. Lähdin pois kuukaudeksi, otin töistä sairaslomaa. Kävin terapiassa ja kaksi ekaa viikkoa vain paruin ja kiukkusin. En kyennyt edes syömään mitään, laihduin 8 kg. Jos laitoin suuhuni jotain, oksensin sen heti.

Mikään ei ole koskaan sattunut niin paljon. Huusin suoraa huutoa tuskaa ulos. Vuoden ajan asian ajatteleminen oli sietämättömän ahdistavaa. Nyt kolmen vuoden jälkeen koen tapahtunutta kohtaan vain suurta halveksuntaa. Ahdistunut olo on muuttunut kyynisyydeksi.

Ihmettelen itsekin, että kykenen miestä vielä tuon jälkeen rakastamaan. Ehkä 10 vuoden jälkeen, jos mitään uusia vastaavia juttuja ei tapahdu, asia ei enää hierrä, kuten vieläkin joskus.

Mies on muuttunut hellemmäksi ja huomaavaisemmaksi. Sanoo usein rakastavansa ja ennen nukahtamista kuiskaa välillä, että ollaan aina yhdessä. Ehkä niin voi tapahtua.

Mutta maailmassahan voi sattua mitä vaan.

En tiedä, mikä sinun kohdallasi on oikea ratkaisu. Ehkei kannata tehdä mitään hätiköityä. Sano miehelle, että tarvitset nyt harkinta-aikaa. Katso vaikka 3 kk päästä miltä tuntuu, haluatko vielä olla yhdessä vai et. Halusin vain kertoa oman tarinani, jos siitä on jonkinlaista apua.

Terapia voi auttaa avaamaan solmuja. Sekä sinun kohdallasi yksilönä että teidän molempien osalta pari- tai perheterapiana.

Minusta sinun ei tarvitse lapsille näytellä onnellista äitiä. Voit sanoa suoraan, että äidillä on nyt paha mieli ja se johtuu siitä, että isi on loukannut äitiä. Ei tarvi kertoa yksityiskohtia. Mutta kyllä lapset sen vaistoaa, että sinulla ei kaikki hyvin. Jos esität niille jotain ja kerrot satuja, niin vaikuttaa sekin niiden lasten psyykeen negatiivisesti. Et kuitenkaan voi vakuuttavasti olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Itse en antaisi anteeksi, tuollainen mies ei ole luotettava

Tai ylipäänsä kukaan ihminen? Minä en ainakaan enää usko niin. Samanlaisia itsekeskeisiä paskoja on kaikki. Minä mukaan lukien.

Yhdessä ollaan kuitenkin vielä, yritän saada miehestä totuuden irti, jotta asiat saataisiin puitua läpi voidakseni yrittää työntää ne taka-alalle. Valitettavasti tää kakkosnainen ei vaan tunnu kestävän sitä, ettei me erottu, vaan pistää edelleen kapulaa rattaisiin, aika vaikea on silloin päästä asian yli kun yksi sitä vasten kasvoja hieroo. Olen jo päättänyt, että jos hän vielä ottaa yhteyttä, kerron seuraavaksi ottavani yhteyttä hänen mieheensä. Mitäköhän siellä mies tuumisi, kun tietäisi mitä tämä rasittunut kotiäiti touhuaa silloin kun saa ns. omaa aikaa...



Ymmärrän sinua ap todella hyvin. Myös nämä fyysisetreaktiot ovat tuttuja. Eräänä iltana mies katsoi televisiota ja minä päätin lukea sähköpostit, ehdin hihkaista saaneeni viestin, kunnes näin keneltä se on. Henki salpautui hetkeksi ja kädet alkoivat täristä. Piti todella keskittyä, että ymmärsin mitä viestissä luki. Tiesin jo heidän suhteestaan, eikä viesti sisältänyt mitään järkyttävää. Oli vain käsittämätöntä miksi tämä nainen lähestyi minua. Mies siinä samalla kyseli, mitä mitä, kun menin sanattomaksi. Annoin koneen hänelle ja sain sanottua lue itse.



t. Eräs ketjun alkupuolelta.

On joko hyvin nuori tai jäänyt jotain kokematta ennen vakiintumista. Millainen teidän suhde on, jos mies ei saa vahvistusta viehätysvoimalleen sinulta, ap?

15 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen antaisin varmaan anteeksi, mutta alkaisin vakavasti miettiä suhteemme tilaa ja myös miehen elämäntilannetta, että mikä on saanut noin typerehtimään (tapaa työssäänkin kivoja naisia ihan livenä).

Minulla se tilanne, että epäilen miehen tekevä jotakin tällaista. Sulkee koneen nopeasti, ja ruudulla on mielestäniollut juuri auki jokin deittisivusto, jossa on useita naisten kuvia.



Kysyin itse asiassa eien suoraan hakeeko deittiseuraa, mutta kielsi tietysti häkeltyneenä. Tänään klikkasi vahingossa auki jonkin linkkinsä, josta alkoi kuulua huohotusääniä (video). Tokaisin vain "sähän kämmäät nyt ihan alvariinsa".



Olen siis odottamassa vain hetkeä jolloin sotkeutuu valheisiinsa. En ole ihan varma, en voi tuomita mustasukkaisuuden perusteella, mutta melkein vain odotan kohtalokasta virhettä.

Pariin kertaan. Ensimmäisen kerran sanoi, että halusi vain testata omaa viehätysvoimaansa ja vannoi, ettei sitä enää tapahdu.



Puheeksi jäi. Haen nyt eroa, sillä a) en pysty luottamaan häneen b) hän valehtelee.

ihan aktiivistakin viestien vaihtoa ollut muutaman naisen kanssa.

Jos en olis tietokoneiden kans niin taitava (paljon parempi muuten kuin mieheni), ei ois mulle selvinnyt koko juttu.

Nyt mies selittää, ettei ollut aikomuskaan tavata niitä naisia, se oli vaan "leikkiä", oman viehätysvoiman testaamista, ajankulua etc.

Miten reagoisitte? onko kenenkään mies jäänyt kiinni vastaavasta?

että antaisin anteeksi.

Olisin varmaan tyyliin sillä lailla että no testaappa vaa jatkossakin sitä viehätysvoimaasi.

Minuun se ei ainakaan enää tehoa.

Pakkaisin kamani ja häipyisin.

Tottakai mies kiinni jäädessään sepittää vaikka mitä.. Älä ainakaan vähällä päästä häntä.

Kauhean lapsellista ja typerää, mutta oikeasti onhan tuosta aika pitkä matka pettämiseen. Joko luotat mieheen, ettei ole ketään tavannut tai et luota, se on sun valinta. Ehdottaisin sua luottamaan, sen jälkeen voitte yhdessä keskustella ja miettiä mikä suhteessanne mättää siinä määrin, että miehesi ryhtyi testaamaan viehätysvoimaansa. ...ehkä suhteenne kaipaa jännitystä ja vaihtelevuutta? Ehkä sun pitäisi kehua miehesi ulkonäköä ja taitoja enemmän? Ehkä kommunikointinne/luottamuksenne ei pelaa siinä määrin, että mies olisi uskaltanut tuoda tyytymättömyyttään esille sanallisesti?