Lue keskustelun säännöt.
Voiko 4v lapsen kasvattaa araksi? Mies sitä mieltä, että teen niin.
16.12.2012 |
Meillä on ujo ja arka 4v esikoispoika. Hän ei tykkää olla missään ilman vanhempien seuraa, itkee helposti, haluaa olla paljon sylissä ja ujostelee vieraita lapsia. Melko lällytkin lastenohjelmat (tyyliin pikkukakkonen tai galaksi) saattavat olla hänestä joskus tosi pelottavia. Vieraille aikuisille hän saattaa kyllä mennä rohkeastikin juttelemaan ja 4v neuvolassa jäi ongelmitta tekemään tehtäviä kahdestaan hoitajan kanssa. Yöllä hän näkee painajaisia ja nukun hänen vieressään. Päiväkodissa ollaan sitä mieltä, että poika on keskimääräistä herkempi. Mitään harrastuksia hänellä ei nyt ole, koska kaikissa harrastuksissa mitä aiemmin on yhdessä tehty (uinti, futis, temppuliikunta) olisi pitänyt jo nyt 4v alkaen olla ilman vanhempia, eikä poika uskalla. Joten olemme sitten käyneet keskenämme uimassa ja muuta, ilman mitään järjestettyä toimintaa.
Mies on sitä mieltä, että olen aivan liian ylisuojelevainen ja että poikaa pitäisi karaista enemmän, mm. laittaa hänet jonnekin sukulaisille yökylään (ei ole vielä ollut, koska sanoo ettei uskalla), johonkin harrastukseen missä ollaan yksin ja muutenkin opettaa pärjäämään. Jos jatkan tällä tavalla, pojasta tulee kuulemma liian herkkis eikä hän tule pärjäämään vaan joutuu kiusatuksi. Itse olen sitä mieltä, että vastaan vain pojan tarpeisiin ja että hänellä on vielä useampia vuosia aikaa rohkaistua. Siinä kyllä mies taitaa olla oikeassa, että pitäisi opettaa poika nukkumaan ilman minua.
Mitä mieltä olette, teenkö nyt karhunpalveluksen pojalle kun olen "ylisuojeleva"? Vai onko hän vain sen luontoinen ja tarvitsee vähän enemmän turvaa kuin muut tuon ikäiset? Meillä on kaksi nuorempaa lasta, joten ei oikein ole kunnollisia vertailukohtia. Nämä nuoremmat kuitenkin tuntuvat jo nyt parivuotiaina rohkeammilta kuin esikoinen tuossa iässä oli.
Kommentit (55)
mutta sepustuksesi kuulostavat järkeviltä. Olis niin kiva, jos miehet yleisemmin innostuisivat lukemaan vaikkapa temperamentista... En kyllä näkisi haittaa siitä, ettei harrasta vielä yksin tai yökyläile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vahvistaa ujoutta ja arkuutta. Onko se kenties esikoisesi tapa saada huomiota?
Jatkuvat painajaiset kuullostaa huolestuttavalta, olisiko aika mennä perheterapian selvittämään miten lapsi oppisi pois ujoudestaan ja toisaalta ehkä selviäisi miksi hänelle kaikki on niin pelottavaa ja ahdistavaa. Toivottavasti taustalla ei ole hyväksikäyttöä tms.
että takertuu sinuun? Yleensä äidin vaisto kertoo mikä on oikein, ja lapsen "karaisu" pitää tehdä pienin askelin. Antaa pieniä rohkeuskokemuksia. Tosiasia on, että 2 v kuluttua alkaa esikoulu ja sitten koulu, joissa vaaditaan pärjäämistä ilman vanhempia. Ilmeisesti tuttu paikka kuitenkin on lapselle turvallinen, esim. päiväkoti. Jos sielläkään oleminen ei onnistuisi, olisin huolissani.
Kun poika oli 2v, sairastuin äkillisesti ja jouduin sairaalaan tosi huonossa kunnossa, olin siellä makaamassa pari viikkoa. Poika oli siihen asti ollut kotihoidossa ja joutui yhtäkkiä sekalaisten, kaukaakin avuksi matkustaneiden sukulaisten hoitamaksi, kun mies ei pystynyt jäämään kokonaan töistä pois silloin. Se vaikutti poikaan, hän oli tosi takertuva kuukausia sen jälkeen. Mutta siitähän on nyt jo pitkä aika.
Päiväkodissa pärjää kyllä onneksi aika kivasti! Hoitajat eivät ole huolissaan. Vaikka on siellä arka ja hiljainen, mutta silti leikkii muiden lasten kanssa ja viihtyy suht hyvin.
juuri samalla tavalla kuin sinä kasvatat poikaasi. On eri asia olla ylisuojeleva kuin herkkä lapsen tarpeille. Rohkaisu on ONNISTUMISEN KOKEMUKSET ovat lapselle hyvin tärkeitä.
Naapurin tyttö on paapottu ja ylisuojeltu. Pelkää omaa varjoaankin. Ekalla luokalla kiusattu, koska ei uskalla tehdä mitään tai solmia ystävyyssuhteita ja vieläkin kaipaa äidin suojelua.
Kultainen keskitie on paras ja miehelläsi on luultavasti aivan oikea näkemys aiheeseen. Rohkaiskaa sitä ja älkääkä menkö kaikkiin juttuihin mukaan.
vahvistaa ujoutta ja arkuutta. Onko se kenties esikoisesi tapa saada huomiota?
Jatkuvat painajaiset kuullostaa huolestuttavalta, olisiko aika mennä perheterapian selvittämään miten lapsi oppisi pois ujoudestaan ja toisaalta ehkä selviäisi miksi hänelle kaikki on niin pelottavaa ja ahdistavaa. Toivottavasti taustalla ei ole hyväksikäyttöä tms.
Meillä on 2v kaksoset ja esikoinen on heidän synnyttyään joutunut luovuttamaan suuren osan ajastaan minun kanssani, mikä aiheutti valtavaa, pitkään kestänyttä mustasukkaisuutta. Tietysti yritän olla pojan kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta aikaa ei vaan riitä yhtä paljon kuin silloin, kun hän oli ainoa lapsi.
Mitään hyväksikäyttöä ei kyllä varmasti ole ollut. Perheterapia kuulostaa jotenkin ekstreemiltä? Eikös tuon ikäiset yleensäkin näe painajaisia helposti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelästyminen ja stressi ovat paitsi psyykkisiä, myös fyysisiä kokemuksia. Ne saavat aikaan stressihormonien erittymisen ja jatkossa samantyyppinen kokemus tai pelko siitä laukaisee voimakkaita tunteita ja tuntemuksia. Näinhän käy ahdistuneille aikuisillekin.
Mitä jos yrittäisitte auttaa lasta tunnistamaan ja tulkitsemaan tunteitaan ja opettaa, etteivät ne ole vaarallisia. Ahdistusta ja pelkoa voi oppia hallitsemaan ja nujertamaan sen ihan järjen avulla. Sitä lapsella tietysti ei ole aikuisen tavoin, mutta samalla tavalla kuin voi taskulampulla näyttää ettei sängyn alla ole mörköä, voi yhdessä miettiä onko oikeasti vaarallista ja pelottavaa jäädä jonnekin hetkeksi ilman äitiä. MItä siellä voisi tapahtua oikeasti? Voisiko lasta palkita pienistä pärjäämiskokemuksista?
Lastenpsykiatri voi auttaa pelkotiloista kärsivää lasta. Kaverini lapsi oli pelästynyt hirveästi jotain kauhuelokuvaa ja se johti kuukausien pelkotiloihin, lapsi ei uskaltanut nukkua, mennä alakertaan yksin jne. Lastenpsykiatrin kanssa he piirsivät sen mörön jota lapsi pelkäsi ja sitten repivät ja tuhosivat sen. Kuulemma se oli kännekohta joka johti lapsen "tokenemiseen".
Lapsesi käytännössä menetti sinut 2-vuotiaana ja hänen maailmansa kääntyi päälaelleen kun talo täyttyi huolissaan olevista sukulaisista. Sen jälkeen mukaan kuvioon tulivat kaksoset, jotka varmasti vaativat oman aikansa.
Kai tuo pelotti ja hämmensi vanhempaa lasta eikä hänellä ilmeisesti ollut keinoja käsitellä näitä isoja muutoksia. Ainut tapa reagoida ja saada vanhemmilta huomiota heti oli pelätessä. Ja kierre on valmis.
Jo muutama käsittelykerta terapeutin kanssa voisi antaa teille kaikille eväitä parempaan arkeen; mitä ihmeen "extremeä" se olisi ??? Miksi haluat että lapsesi voi huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, etten ymmärrä tuota vieressä nukuttamista ollenkaan. Kaikki tuntemani perheet, joissa lapsella on ongelmia jossain itsenäisyyteen liittyvässä jutussa, ovat juuri näitä vieressä nukuttajia. Yksi kaverini vahtii kuin haukka 3-vuotiaansa reaktioita ja heti, jos lapsi ei esim. naura hassulle piirretylle, alkaa kovaan ääneen voivottelemaan kuinka telkkarista tulee liian pelottavaa ohjelmaa ja mami nyt sitten sulkee telkkarin...lopputulos on takertuva, pelokas ja tyytymätön lapsi joka koko ajan kitisee jotain.
kuulostaa siltä, että tarvitsette terapiaa koko perhe. Mies syyttää sua paapomisesta, susta paapominen on loistava tapa ja teillä on poika, joka ei tule pärjäämään poikajengissä. Pojat on parin vuoden kuluttua aika raisuja, ja jos teidän pojallanne ei ole siihen tarvittavia keinoja, pahimmassa tapauksessa siitä tulee kiusattu rassukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vaimo oli nukkunut lasten vieressä kolme vuotta. Tuli siihen tulokseen, että se ei ole avioliitto.
Pakko sanoa, etten ymmärrä tuota vieressä nukuttamista ollenkaan. Kaikki tuntemani perheet, joissa lapsella on ongelmia jossain itsenäisyyteen liittyvässä jutussa, ovat juuri näitä vieressä nukuttajia. Yksi kaverini vahtii kuin haukka 3-vuotiaansa reaktioita ja heti, jos lapsi ei esim. naura hassulle piirretylle, alkaa kovaan ääneen voivottelemaan kuinka telkkarista tulee liian pelottavaa ohjelmaa ja mami nyt sitten sulkee telkkarin...lopputulos on takertuva, pelokas ja tyytymätön lapsi joka koko ajan kitisee jotain.
Jos vanhempi on koko ajan huolissaan lapsesta ja sen pärjäämisestä, se lapsikin on huolissaan siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenohjelmat on tosiaan usein jänniä, Galaksissa on sellaisia ohjelmia, että minä aikuinenkin pelkään. :)
Äidin sairastumista ja eroa äidistä 2-vuotiaana en vähättele.
Herkkyydessä on voimaa.
T. nro 2
En vaan ole ajatellut, että sille olisi tarvetta, kun päiväkodissa ja neuvolassa ei olla huolissaan asiasta, enkä minäkään ole ollut erityisen huolissani. Kun olen ajatellut, että 4v on vielä kovin pieni lapsi, eikä tarvitse olla vielä rohkea siinä iässä. Nyt kyllä alan vähän huolestua, kun on tullut näin paljon viestejä, että on liiallista paapomista. Tuntuu vain niin ikävältä ajatukselta laittaa poika karaistumaan yksinään itku kurkussa! Ehkä olen itsekin vähän takertuva, muihin lapsiin minulla ei ole tällaista aivan yhtä voimakasta suojelutarvetta. Kamalaa jos nyt pilaan pojan elämän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pikkuveli olikin yllättäen aluksi omassa harrastuksessaan kiinni äidin kaulassa, vaikka isonveljen kanssa on aina suuna päänä menossa.
Vaan tuetaan, rohkaistaan, harjoitellaan, sanoitetaan tunteita ja autetaan hankkimaan onnistumisen kokemuksia!
Hae kirjastosta Furmanin muksuoppi!
1. Jos lapsella on ongelmia, muunna ne taidoiksi, jotka hän voi oppia. Muista että taito ei Muksuopissa tarkoita sitä, että osaa olla toimimatta niin kuin ei pitäisi vaan sitä, että osaa sen sijaan toimia niin kuin pitää.
2. Sovi lapsen kanssa minkä taidon hän opettelee. Anna mielellään lapsen osallistua keskusteluun siitä, mitä taitoa hänen olisi hyvä opetella. Lapset tietävät usein itsekin melko hyvin, missä taidossa heillä on parantamisen varaa.
3. Anna lapsen keksiä taidolleen jokin hauska nimi. Jos se on tarpeen, auta lasta tai pyydä hänen tovereitaan auttamaan häntä sopivan nimen keksimisessä.
4. Pyydä lasta valitsemaan itselleen voimaeläin tai muu voimaolento, joka auttaa häntä taidon oppimisessa. Anna lapsen myös kertoa miten hänen voimaeläimensä auttaa häntä. Pyydä lasta piirtämään tai auta häntä etsimään voimaeläimensä kuva, jonka hän voi saada käyttöönsä.
5. Selitä ja pyydä muitakin ihmisiä selittämään lapselle, mitä kaikkea hyötyä hänelle ja myös muille ihmisille olisi siitä, että hän hallitsisi kyseisen taidon. Kun lapsi on kuuluut muiden ihmisten näkemykset taitonsa hyödyistä, anna hänen vielä itse kertoa, mitä hyötyä hänelle tulee olemaan taidon osaamisesta.
6. Auta lasta hankkimaan itselleen useita kannustajia: aikuisia ja lapsia. Koulussa lapset kannattaa jakaa noin neljän oppilaan ryhmiin, joissa ryhmäläiset kannustavat ja auttavat toisiaan oppimaan taitonsa. Kannustajat voivat ilmoittaa suostumuksensa kirjoittamalla nimensä lapsen julisteeseen. Varsinainen kannustaminen tapahtuu siten, että kannustajat tarkkailevat lapsen edistymistä, osoittavat ihailua lapsen edistyessä ja kirjoittavat merkintöjä havaitusta osaamisesta lapsen taitokirjaan.
7. Kerro ja pyydä muitakin lapsen kannustajia kertomaan miksi he uskovat, että lapsi oppii taidon. Kun lapsi on kuullut muilta, miksi he uskovat että hän oppii voit kysyä häneltä itseltäänkin, miksi hän uskoo oppivansa taidon.
8. Suunnittele lapsen kanssa etukäteen miten taidon oppimista juhlistetaan. Kun lapset opettelevat taitoja koulussa tai päiväkodissa, heille voidaan järjestää yhteinen tilaisuus, johon kutsutaan lasten vanhemmat ja jossa juhlistetaan kaikkien lasten oppimista ja edistymistä samalla kertaa.
9. Anna lapsen keksiä jokin leikki tai muu tapa, millä hän voi esittää taitonsa käytännössä. Keskustele lapsen kanssa siitä, kuinka taidon osaava lapsi toimisi ja anna hänen näyttää mitä se käytännössä tarkoittaa. Samalla syntyy jo ajatus siitä, kuinka lapsi voi käytännössä ryhtyä harjoittelemaan taitoaan.
10. Auta lasta julkistamaan taitonsa. Voit pyytää lasta kertomaan muille, mitä taitoa hän opettelee, mutta paras tapa julkistaa taito on antaa lapsen laittaa seinälle juliste, josta ilmenee hänen nimensä, hänen kannustajansa ja mitä taitoa hän sillä hetkellä harjoittelee. Julisteessa voi lisäksi olla hänen voimaeläimensä kuva ja luettelo taidon keskeisimmistä hyödyistä. Julisteen lisäksi lapsella on hyvä olla myös vihko tai taitokirja, jonka hän voi näyttää kannustajilleen ja johon hänen kannustajansa voivat tehdä merkintöjä hänen edistymisestään ja osaamisestaan.
11. Anna lapsen harjoitella taitoaan siten, että hän saa näyttää muille miten hyvin hän osaa taitonsa samalla kun muut ihailevat hänen osaamistaan. Tätä tarkoitusta varten voit kehittää lapsen kanssa jonkin leikin tai harjoituksen, jonka avulla hän voi esittää osaamistaan. Toinen vaihtoehto on, että sovit lapsen kanssa, että hänen kannustajansa tarkkailevat häntä ja tekevät hänen taitokirjaansa merkintöjä aina kun he huomaavat, että hän osaa.
12. Taitojen oppiminen ei ole helppoa. Keskustele sen vuoksi lapsen kanssa siitä, mitä tehdään jos sattuu käymään niin, että hän joskus 'unohtaa' taitonsa ja toimii juuri sillä tavalla, jolla hänen ei pitäisi toimia. Paras tapa varautua näihin tilanteisiin on antaa lapsen kertoa, miten hän toivoo muiden muistuttavan häntä noissa tilanteissa.
13. Lapsen oppimista juhlistettaessa hänelle annetaan myös julkinen tunnustus opitusta taidosta tai edistymisestä. Samassa yhteydessä lapselta kysytään miten muut ovat auttaneet häntä oppimaan ja hänen tehtävänsä on kertoa, miten itse kukin on häntä taidon oppimisessa kannustanut, tukenut tai auttanut. Auta lasta myös keksimään miten hän voi välittää kiitoksensa niille, jotka eivät ole tilaisuudessa läsnä.
14. Rohkaise lasta opettamaan oppimansa taito toisillekin lapsille ja jos se ei ole mahdollista, tarjoa lapselle mahdollsuus opettaa oppimansa taito jollekulle aikuiselle.
15. Mieti lapsen kanssa minkä taidon hän voisi opetella seuraavaksi.
Ehkä sinulla ja pojallasi on samoja temperamenttipiirteitä ja siksi ymmärrät lastasi. Se, että on arka leikki-ikäisenä, ei tarkoita, että olisi arka myöhemmin. Sosiaaliset taidot ja reippaus mennä ihmisten sekaan hölöttämään ovat myöskin eri asioita.
Ehkä sinulla ja pojallasi on samoja temperamenttipiirteitä ja siksi ymmärrät lastasi. Se, että on arka leikki-ikäisenä, ei tarkoita, että olisi arka myöhemmin. Sosiaaliset taidot ja reippaus mennä ihmisten sekaan hölöttämään ovat myöskin eri asioita.
Miestä kiusattiin koulussa eikä hänellä lapsena ollut yhtään kaveria ja siksi hän varmaan on huolissaan pojasta. Minä pärjäsin ujoudesta huolimatta ihan hyvin, oli muutama hyvä koulukaveri, pientä kiusaamista oli muttei pahempaa.
ap
ja mun isäni on käyttänyt kauheasti aikaa rohkaisuun ja kielsi äitiäni suojelemasta. Nyt veljeni on ylenmäärin rohkea.
Rohkaise, älä paapo ja suojele!
meillä lapsi pelkäsi olla yksin kotona, ja oppi puolessa vuodessa olemaan yksin kotona. Kolmasluokkalaisena...
että takertuu sinuun? Yleensä äidin vaisto kertoo mikä on oikein, ja lapsen "karaisu" pitää tehdä pienin askelin. Antaa pieniä rohkeuskokemuksia. Tosiasia on, että 2 v kuluttua alkaa esikoulu ja sitten koulu, joissa vaaditaan pärjäämistä ilman vanhempia. Ilmeisesti tuttu paikka kuitenkin on lapselle turvallinen, esim. päiväkoti. Jos sielläkään oleminen ei onnistuisi, olisin huolissani.