Halveksutko rikollisia, jotka pakenevat pahaa tekoaan tulemalla uskoon?
Kommentit (29)
Käsittääkseni moni heistä pikemminkin kohtaa pahan tekonsa ja syyllisyytensä uskoontulemisen yhteydessä, esim. ilmoittautuvat itse poliisille, yrittävät sovittaa tekonsa.
Ihmisten halveksuminen yleensäkin on minusta kyseenalaista.
ja sitten vielä väittää että on saanut syntinsä anteeksi!!
Raamatussa luvataan, että jokainen joka uskoo Jeesukseen saa syntinsä anteeksi, vaikka ne olisivat kuinka mustat.
Uskoontulo muuttaa ihmisen täysin toiseksi, jos se on aitoa.
Raamatussa luvataan, että jokainen joka uskoo Jeesukseen saa syntinsä anteeksi, vaikka ne olisivat kuinka mustat.
Uskoontulo muuttaa ihmisen täysin toiseksi, jos se on aitoa.
Mikäs sen parempaa. En ymmärrä miksi jotain risoo se, että joku kokee saaneensa anteeksi ja voi siltä pohjalta alkaa alusta. Ei se ettei anna anteeksi, anna kenellekään mitään. Sehän vain sitoo katkeruuteen.
ja minä asennoidun samalla tavalla. Kristuksessa ihminen on uusi luomus.
Maallisen lain edessä ihminen vastaa teoistaan ja tekojen seurauksista ihmiset ja lähimmäiset kärsivät täällä ajassa, mutta sydämensä antaminen Jeesuksen hallintavaltaan on parasta, mitä ihmiselle tapahtua.
Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa sinulle!
ja minä asennoidun samalla tavalla. Kristuksessa ihminen on uusi luomus.
Maallisen lain edessä ihminen vastaa teoistaan ja tekojen seurauksista ihmiset ja lähimmäiset kärsivät täällä ajassa, mutta sydämensä antaminen Jeesuksen hallintavaltaan on parasta, mitä ihmiselle tapahtua.
Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa sinulle!
Näin juuri!
Mikäs sen parempaa. En ymmärrä miksi jotain risoo se, että joku kokee saaneensa anteeksi ja voi siltä pohjalta alkaa alusta. Ei se ettei anna anteeksi, anna kenellekään mitään. Sehän vain sitoo katkeruuteen.
t.ateisti
Samaa paskaa se ihminen on sisältä, vaikka tulisi mihin uskoon. Kyllä se on jumalasta tiennyt silloinkin kun on rikoksensa tehnyt.
Samaa paskaa se ihminen on sisältä, vaikka tulisi mihin uskoon. Kyllä se on jumalasta tiennyt silloinkin kun on rikoksensa tehnyt.
Sitten kun oppii tuntemaan sydämessään, asiat muutuvat radikaalisti.
Mä en muutenkaan ymmärrä sitä ajatusmallia, että ihmiselle ei koskaan anneta anteeksi, jos on tehnyt rikoksia. Sen ymmärrän, jos kyseessä jokin ihmiseen kohdistuva rikos, että uhri tai uhrin läheiset eivät anna anteeksi, mutta tuntemattomien kohdalla en tajua.
Miettikää nyt hetki kumpaa te oikeasti haluatte: että rikolliset parantaa tapansa, tulee osaksi yhteiskuntaa, tekevät töitä ja maksavat veronsa ja elävät ihmisinä muiden ihmisten keskellä
vai että rikolliset jatkavat rikoksien tekemistä, koska yhteiskunnassa ei ole heille tilaa edes parannuksen tehneinä. Ja uhrina voit olla sinä tai perheenjäsenesi.
Kumpi oikeasti on parempi vaihtoehto?
katuu sydämessään pahaa tekoaan. Se ei lyhennä maallista tuomiota mitenkään eikä tarkoita, että uhri antaisi hänelle anteeksi, joten siitä ei ole "ulkoista" hyötyä rikolliselle. Siitä on vain sisäistä hyötyä, rikollinen katuu ja on tunnontuskissa. Jos hän kokee kuitenkin saavansa sielussaan anteeksi ja ymmärtää, että hänen on sovitettava tekonsa maallisenkin oikeuden edessä, sehän on vain hyvä asia. Uskoon tuleminen voi myös auttaa häntä pääsemään uuteen elämään ja pois rikoksen polulta. Tämä on mielestäni ihan hyvä asia.
Toisen ihmisen uskoon tuleminen tai tulemattomuus ei ole minulta henkilökohtaisesti mitenkään pois, joten minua ei sinänsä liikuta, tuleeko joku rikollinen uskoon. Noin yleensä, jos jokin asia auttaa rikollisen kaidalle polulle, se on hyvä asia. Oli se sitten lapsen syntymä tai työpaikan saaminen tai uskoon tuleminen tai mikä tahansa, hyvä juttu minusta.
Mitään muuta oikeutusta olemiselleen kun ei enää ole. Siksi ne, jotka eivät tule uskoon (eli kohtaavat hirveät tekonsa), tappavat itsensä.
Samaa paskaa se ihminen on sisältä, vaikka tulisi mihin uskoon. Kyllä se on jumalasta tiennyt silloinkin kun on rikoksensa tehnyt.
Eihän sitä tekoa voi mitenkään paeta. Se on tehty eikä sitä tekemättömäksi saa. Uskoontulo ei myöskään poista oikeuslaitoksen määräämää rangaistusta, joten siinäkään mielessä teon seurauksia ei voi paeta.
Uskoontulo voi auttaa varmaan siinä, ettei jää loppuiäksi märehtimään mielessään sitä tekoa. Ja tämä on minusta pelkästään hyvä asia. Miten asia olisi parempi, jos yksi ihminen jättäisi elämänsä elämättä katumuksen ja syyllisyyden märehtimisen takia -märehtimisen, joka ei oikeasti auta yhtään rikoksen uhreja eikä ketään muutakaan? Vain estää tätä ihmistä, joka on rikokseen syyllistynyt, tarttumaan elämään ja tekemään siitä parempaa. Hänelläkin on mahdollisuus tulevaisuudessa tehdä HYVÄÄ, jos vaan alkaa elää eikä juutu menneeseen mielessään.
En ole silti ateistikaan.
En voi vaan ymmärtää tuollaista, koska mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi vastata ihan itse omista teoistaan.
Toihan on kuitenkin kristinuskon pääperiaate.
En mä nyt varsinaisesti halveksu.
Ajattelen vaan, että ne vaihtavat entiset riippuvaisuutensa toiseen riippuvaisuuteen, koska eivät pysty ottamaan vastuuta ihan itse.
Siitähän tossa kristinuskoontulemisessa on kyse.
Vai kukapa vankilakundi olisi ikinä pelastunut, löytämällä vaikkapa hindulaisuuden, wiccan, buddhalaisuuden tai asatrun?
Ei kukaan. Koska näissä uskonnoissa ei luvata kenellekään pelastusta ilmaiseksi, eikä yleensäkään yhtään mitään, jos ei itse tee mitään oman itsensä eteen.
otetaan pelisäännöt jostain muualta kun itse ei hallita omaa elämää. Rikollisille tämä käy varmaan hyvin. Annetaan elämä jumalan käsiin kun omissa se ei pysy
En ole silti ateistikaan.
En voi vaan ymmärtää tuollaista, koska mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi vastata ihan itse omista teoistaan.
Toihan on kuitenkin kristinuskon pääperiaate.
En mä nyt varsinaisesti halveksu.
Ajattelen vaan, että ne vaihtavat entiset riippuvaisuutensa toiseen riippuvaisuuteen, koska eivät pysty ottamaan vastuuta ihan itse.Siitähän tossa kristinuskoontulemisessa on kyse.
Vai kukapa vankilakundi olisi ikinä pelastunut, löytämällä vaikkapa hindulaisuuden, wiccan, buddhalaisuuden tai asatrun?
Ei kukaan. Koska näissä uskonnoissa ei luvata kenellekään pelastusta ilmaiseksi, eikä yleensäkään yhtään mitään, jos ei itse tee mitään oman itsensä eteen.
Minkälaisia katumusharjoituksia vaatisit tuomion suorittamisen lisäksi rikolliselta? Pitäisikö kadunkulmassa itkeä ja ruoskia itseään, riittäisikö ehkä se? Tai olisiko todella parempi tappaa itsensä, sovitukseksi teosta, jota ei enää saa tekemättömäksi? Vai voisiko sittenkin olla parempi se, että ihminen kokee sisäisen muutoksen ja haluaa elää puhdasta elämää vastedes? Miten muuten hyvän elämän eläminen edes on mahdollista, kuin raastavan syyllisyyden vallasta vapautumalla? Äärimmäisen masentunut ja ahdistunut ihminen tuskin voi olla yhteiskunnassa tuottava ja rakentava jäsen, jollaisia ex-rikollisista kuitenkin toivotaan?
uskoon, koska maailmassa ei olisi murhia ja raiskauksia ja varkauksia ja sotia jos ihmiset olisivat kaikki uskossa. Niinkuin kerroit kysymyksessä niin rikollinen oli rikollinen ennen uskoaan, mutta sen jälkeen ei enää tee rikoksia ja se on hyvä asia koko yhteiskunnalle.
Hyvä jos edes jossain vaiheessa rikollinen katuu tekojaan ja tulee uskoon ja alkaa tekemään hyviätekoja.
En toivo, että ihmiset jatkaisivat ei uskovina ja tekisivät koulusurmia jne. vaan toivon, että surmat loppuisivat ihmisten uskoontulon myötä.
Toivottavasti kaikki ihmiset ymmärtäisivät kirjan jossa kerrotaan miten ihmisten pitäisi elää ja kuinka maailma olisi ihana paikka elää jos täällä vallitsisi rakkaus.
En ole silti ateistikaan.
En voi vaan ymmärtää tuollaista, koska mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi vastata ihan itse omista teoistaan.
Toihan on kuitenkin kristinuskon pääperiaate.
En mä nyt varsinaisesti halveksu.
Ajattelen vaan, että ne vaihtavat entiset riippuvaisuutensa toiseen riippuvaisuuteen, koska eivät pysty ottamaan vastuuta ihan itse.Siitähän tossa kristinuskoontulemisessa on kyse.
Vai kukapa vankilakundi olisi ikinä pelastunut, löytämällä vaikkapa hindulaisuuden, wiccan, buddhalaisuuden tai asatrun?
Ei kukaan. Koska näissä uskonnoissa ei luvata kenellekään pelastusta ilmaiseksi, eikä yleensäkään yhtään mitään, jos ei itse tee mitään oman itsensä eteen.
Minkälaisia katumusharjoituksia vaatisit tuomion suorittamisen lisäksi rikolliselta? Pitäisikö kadunkulmassa itkeä ja ruoskia itseään, riittäisikö ehkä se? Tai olisiko todella parempi tappaa itsensä, sovitukseksi teosta, jota ei enää saa tekemättömäksi? Vai voisiko sittenkin olla parempi se, että ihminen kokee sisäisen muutoksen ja haluaa elää puhdasta elämää vastedes? Miten muuten hyvän elämän eläminen edes on mahdollista, kuin raastavan syyllisyyden vallasta vapautumalla? Äärimmäisen masentunut ja ahdistunut ihminen tuskin voi olla yhteiskunnassa tuottava ja rakentava jäsen, jollaisia ex-rikollisista kuitenkin toivotaan?
Enkä silti tajua, mitä Jeesuksia ihminen tarvitsisi siihen. Miksei voisi tajuta, että minä tosiaan olen tehnyt ihan hiton väärin, mutta kun tajuan että olen tehnyt väärin voin jatkaa eteenpäin, olen tosiaan oppinut siitä.
Enkä tee niin enää ikinä. Ja voisi pyytää anteeksi niiltä joita kohtaan olisi tehnyt väärin, ja kasvaa ihmisenä ja oppia elämästä oikeasti jotakin.
Ottaisi sen vastuun ihan itse.
ei ole minun asiani, kuka tulee tai jättää uskon - ja minkä elämäntilanteen vuoksi.