Lue keskustelun säännöt.
Vaimon erikoinen käytös
14.12.2012 |
Millä helvetillä ton paremman puoliskon sais vähän rentoutuun kotona & töissä. Vetää hirveitä kilareita ihmeellisistä asioista millä ei ole mitään merkitystä normaalin elämän kannalta.
Lisäksi jos joku asia ei mene juuri niin kuin on suunniteltu niin jaksettaan joka päivä 3x vähintään kaivaa asia esiin ja päivitellä ja haukkua kuinka paska päätös on tullut tehtyä vaikka ei itse ole asian eteen tehnyt mitään, paitsi märissyt jo etukäteen. Mitään rakentavaa ehdotusta en ole saanut vaikka olen mielipidettä kysynyt että tehtäiskö vaikka noin tai näin. Sitten teen yksin päätöksen niin se on joka tapauksessa sitten paska. Ihan kuin se olisi jo etukäteen päätetty.
Lisäksi vielä vaahtoaminen ja kyräily kaikesta aivan absurdista, kuten esimerkiksi tiskauksen laadusta tms.
Meikässäkin toki on vikaa kun en ole niitä reippaimpia kotitöiden tekijöitä, mutta mielestäni hoidan 80% käytännön asioista (laskut yms) ja pidän yllä huushollin kahta autoa sekä teen ruoat ja olen ainoa joka käy kaupassa.
Naaras imuroi ja siivoaa ja tekee itselleen ruokaa silloin kun minun tekemäni ei kelpaa.
Lisäksi vielä erityisen mukavana piirteenä sellainen pieni ongelma että vaimoke on aika tempperamenttistä sorttia ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuu hänelle olevan luokkaa "maailma kaatuu niskaan".
Sitten jos en itse kiroa ja huuda ja päivittele ja suurin piirtein itke jokaista vastoinkäymistä, olen tunteeton ja ajattelematon eikä minua kuulemma haittaa mikään vaikka menis kuinka päin persettä. Itse en jaksa murehtia tuollaisia vaan jos joku on sattunut eikä sille jälkeen päin mahda mitään, niin mielestäni ihan turha sitä murehtia ja surra moneen kertaan vielä jälkeen päin.
En juurikaan itse jaksa ikinä nostaa pultteja mistään aiheesta, mutta jossakin kohtaa se kamelin selkä katkeaa ja siinä vaiheessa en välttämättä ota tuota kritiikkiä kovin kauniisti vastaan. En ole kuin kerran 7v suhteen aikana räjähtänyt kunnolla, mutta kohta tulee kyllä uusi purkaus jos ei tuo pikkuhiljaa ala rauhottumaan.
Tulipas vuodatus...
Kommentit (26)
No ei kyllä lohduta, tuo on alkanut vasta viimeaikoina, eikä millään suostu kertomaan että mistä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi tää sun tapaus nyt on?
Vinkki, älä kirjoittele tänne sun "naaraasta" vaan keskustele sen kanssa ihan kasvotusten.
joten kyllästyminen sinuun purkautuu tällä tavalla.
No ei kyllä lohduta, tuo on alkanut vasta viimeaikoina, eikä millään suostu kertomaan että mistä johtuu.
Jos tarjoamasi apu ei kelpaa, vaimon tarvitsee itse kypsyä siihen vaiheeseen että jonkun apu kelpaa. Mielestäni sinä voit kuitenkin jo nyt laittaa rajaa käytökselle, koska tuo kuulostaa aika manipuloivalta ja arvaamattomalta. Älä suostu hyppäämään vaimon kiukuttelun mukaan, vaan edellytä asioista sopimista. Jos vaimoa kiukuttaa työnjako perheessä, pitäkää aiheesta palaveri ja havainnollistakaa toisillenne mitkä koette omiksi alueiksenne ja missä kumpikin toivoo toiselta enemmän osallistumista.
Minusta kuulostaa, että vaimolla on stressiä, syyllisyyttä, ahdistusta tai masennusta, jonka purkaa alkeellisella tavalla sinuun, kiukuttelemalla kuin lapsi. Ikävää, jos hän ei halua keskustella siitä mikä painaa. Tarjoa sitä mahdollisuutta vielä kerran, ota oikein aikaa teille yhdessä. Jos vaimo ei vieläkään suostu, pyydä että hakee sitten ammattiapua.
Sillä nyt ei ole väliä olemmeko naimisissa vaiko emme.
Keskusteltu on kyllä useampaan kertaan ja on joka kerta myöntänyt olevansa hieman kärkäs ilmaisemaan oman mielipiteensä. Ollut päivän tai pari ihan tyytyväinen ja sitten aloittanut taas.
Nimenomaan suurin kysymysmerkki on että miksi tuo nyt juuri viimeaikoina on yhtäkkiä alkanut. Tässä on tosiaan 7 vuotta jo pidetty yhtä ilman mitään ihmeellisiän ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi tää sun tapaus nyt on?
Vinkki, älä kirjoittele tänne sun "naaraasta" vaan keskustele sen kanssa ihan kasvotusten.
Kuinka usein tänne ovatkaan naiset avautuneet jossakin vastaavassa ongelmassa, niin kyllä empatiaa riittää - eikä tylysti vaan käsketä juttelemaan sen puolison kanssa (vaikka se usein viisasta olisikin).
Miesparka! En osaa antaa sinulle yhtään neuvoa, mutta tunnustan häpeäväni syvästi koko naissukupuolen puolesta. Vaikkei se mitään auta.
Voimia!
Seiskan viestiin vastaten, tuo on ihan hyvä idea kyllä. Kohta alkavat keinot loppua muuten. Jotenkin tuntuu että hän kuvittelee muiden elämän olevan täydellistä ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Meidän elämä on kuitenkin kohtalaisen helppoa kun ei ole muksuja, molemmat tienaa ja oma kämppäkin löytyy. Pari fiksua autoakin on ja aina olen yrittänyt kuunnella jos jotakin ongelmia hänellä on. Elämän peruspilarit kuitenkin hyvin pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat merkki jostain, jos ei miehestä, niin kyllä juttelisin sen kaa.
jos töissä menee huonosti. Huonot välit muihin työntekijöihin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että hän kyllä stressaa työasioista. Toisaalta ovat monasti sellaisia hänestä riippumattomia asioita joiden stressaamista en oikein ymmärrä, sillä itse olen juurikin sellainen kuitenkin melko positiivinen pääasiasiassa vaikka ongelmia olisikin. Aina niistä on selvitty ennenkin joten turha murehtia, parhaansa kun tekee niin kaikki on OK.
Oletko varma, ettei hän ole vaikkapa mokannut töissään pahasti? YT-uhka mahdollisesti? Toinen minkä keksin on, että hän on ihastunut toiseen mieheen? Kolmas vaihtoehto voisi olla, että vaimosi on kyllästynyt teidän yhteiseen elämään ja omaan elämäänsä siinä samassa. Ei siis koe saavansa "tyydytystä" arjestaan.
Tuohon tiskauksen laadusta nipottamiseen kommentoin. Mun mies EI osaa tiskata. Siis oikeasti, ei ollenkaan. Astiat on aivan täysin käyttökelvottomia ja joudun tiskaamaan ne uudelleen. Aina kun tästä mainitsen, mies toteaa että mun "pitäis olla kiitollinen, että hän ylipäätänsä osallistuu". Samoin miehen perhe on sitä mieltä, että nipotan turhasta kun "sehän on kiva, että matti yleensä tiskaa". Huoh. En tosin tiedä, onko teillä tilanne sama mutta oikeasti se "miestaso" jossain asioissa on todella raivostuttavaa. Et varmaan tykkäisi, jos vaimosi siivoaisi auton huonosti tai vaikkapa tankkaisi dieseliä bensakoneeseen tms. joka tarkoittaisi, että sinun pitää se työ tehdä uudelleen?
Ja pliis, älä kutsu vaimoasi naaraaksi. Ehkäpä tuo asenteesi on se syy, miksi vaimoa ketuttaa:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaimosi käytös on outoa ja viittaa siihen että hänellä on henkilökohtaisia ongelmia. Masennusta esim. Kannattaa hakea apua. Suurin osa naisista tekee suurimman osan perheensä yhteisistä töistä oman palkkatyönsä lisäksi ja silti selviää, joten teidän tilanteenne on erittäin poikkeuksellinen.
Varmaankin liioittelin hieman, sillä kyllä hän pyykkää ja käyttää koiraakin ulkona usein. Että taitaapi aikalailla 50/50 mennä nuo hommat. Eniten tuossa varmaankin ärsyttää se että todennäköisesti vaikka tekisin kuinka paljon kotihommia tahansa, niin aina "en tee mitään", tai ainakaan mitään hyödyllistä.
Noh, aika näyttääpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko teillä luvassa yhteinen joululoma? Saisitte ensin muutaman päivän levähtää ja kerätä voimia. Ehkä naaraskin olisi sitten paremmalla tuulella? ;) Sitten voisi olla hyvä hetki ihan asiallisesti sivuta sitä, mikä kummallakin elämässä mättää.
Kotityöt nyt vaan täytyy parisuhteessa pystyä jakamaan jokseenkin reilusti. Ehkä voisitte yrittää vaikka listata kummankin "vastuualueita", ja miettiä pitäisikö niitä jakaa jotenkin reilummin. Toki jos tiskatuista astioista näkee, mitä niistä on viimeksi syöty, joku laadunparannusohjelma voisi olla paikoillaan. ;) Tai sit urakoitsijan vaihto...
Mitä sitten taas tulee sukupuolten väliseen kommunikaation.... Miehenhän toivotaan ns. vastoinkäymisten tullessa sanovan, että voi harmi, sepä ikävää, nyt täytyy tuntua tosi kurjalta, auttaisko jos keitän teetä jne. Ajattele sitä enemmän jonakin päivän kuulumisten vaihtamisena ja jatka kertomalla joku päivän kuuluminen työpaikalta. Kannattaa ainakin kokeilla tällaista pientä näkökulman vaihtamista. Rouvat eivät useinkaan kaipaa kanssakauhistelua vaan ennemminkin sitä, että saavat jakaa jonkun kanssa niitä ikävempiä juttuja.
No sekin saattaa vaikuttaa asiaan että olemme samassa työpaikassa, joten välttämättä työasioita ei jaksa enää kotona käydä läpi.
Täytyy varmaan alkaa ryyppäämään ja pieksemään naista säännöllisesti, mitä enemmän mies on kontrollissa suhteesta, sitä paremmin tuntuu lähipiirissä menevän.
Kumpi tää sun tapaus nyt on?
Vinkki, älä kirjoittele tänne sun "naaraasta" vaan keskustele sen kanssa ihan kasvotusten.Kuinka usein tänne ovatkaan naiset avautuneet jossakin vastaavassa ongelmassa, niin kyllä empatiaa riittää - eikä tylysti vaan käsketä juttelemaan sen puolison kanssa (vaikka se usein viisasta olisikin).
Miesparka! En osaa antaa sinulle yhtään neuvoa, mutta tunnustan häpeäväni syvästi koko naissukupuolen puolesta. Vaikkei se mitään auta.
Voimia!
"häpeän koko naissukupuolen puolesta" menikö jo vähän yli...
Mä joka tätä vaimoke asiaa kommentoi olen mies ja roikkunut palstalla vakikirjoittelijana vuosikaudet :D vaimoke = avovaimo, pieni muodollinen seikka tämä.
joka seitsemäs vuosi tulee iso parisuhdekriisi. Teillä taitaa tulla nyt se ensimmäinen!
Puhukaa, että kuka tekee mitä kotitöitä taloudessa. Siinä molempien silmät aukeaa. Toisen tekemää työtä ei huomaa... Omansa vaan...
vaan ihan vilpittömällä tunteella (joka on suru eikä viha) ilmaistuna: "Tuntuuko sinustakin että meillä on molemmilla nykyisin paha olla ja olemme kumpikin tosi ärsyyntyneitä?" tai jotain, "koska olemme viimeksi nauraneet yhdessä". Ja siitä sitten rauhallisesti eteenpäin. Esimerkiksi pohtimalla ääneen, "voisinko minä tehdä jotakin, että sinulla olisi helpompaa, kun näen että olet todella stressaantunut". Sekin varmaan auttaisi, jos saisitte omissa päissänne vähän asiaa ajateltua eri kantilta kuin nyt, vaikka keskustelutasolla ei pitkälle edettäisikään. Kumpikin varmaan ajattelee, että syy siihen omaan pahaan oloon on toisessa. Jos toinen olisi erilainen, niin minäkin olisin onnellisempi (tai me molemmat olisimme onnellisempia).
Enkä sano, että sinä olisit yhtä ärsyttävä ja ikävää seuraa kuin mitä kerrot vaimosi olevan. Mutta jos vaimokin ajattelee, että hän kilahtelee sinulle syystä, hän saattaa pystyä havahtumaan paremmin, jos otat itse sen ensimmäisen askeleen hänen suuntaan ja vieläpä reilusti kompromissin rajan yli. Esimerkiksi niin, että myönnät avoimesti jonkin asian sinussa ja sinun tekemisissä, jonka olet ajatellut että ehkä ärsyttää häntä, ja kysyt vilpittömästi, että voisitko tehdä sen toisin ja auttaisiko se häntä voimaan paremmin. Parisuhteessa te olette samassa veneessä. Siis jos hänellä on vielä halua parisuhdetta ratkoa, niin vilpitön lähestyminen, jolla osoittaa ettei pelaa mitään parisuhdepeliä tai pidä mitään roolia, vaan on aito tunteva ja välittävä ihminen, luultavasti auttaa asiassa paljon pidemmälle kuin tiukka neuvotteluasenne tyylillä "jos sä teet X niin mä voin sitten tehdä Y tai Z, mut en W"
Tollasiahan ne on valtaosa vaimoista, jos yhtään lohduttaa.