Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos lapset eivät ihan oikeasti syö nirsouttaan?
13.12.2012 |
Meillä on kolme lasta. Esikoinen söisi kaiken, joka kelpaa syötäväksi. Ruokahalu on pohjaton, ollut aina ja valittaa usein nälkäänsä. Paino on normaalipainon ja ylipainon rajamailla. Annetaan tosi harvoin herkkuja ja tavallista ruokaakin rajoitetaan, koulussa vetelee sitten lautaskaupalla kun ei valvota.
Kaksi seuraavaa ovat äärettömän nirsoja, hekin jo koululaisia. Molemmat normaalipainon ja alipainon rajalla, toinen ehkä jo vähän alipainoinenkin. Ruoka ei maistu, ei millään. Makaronilaatikkoa syövät, mutta vain pienen annoksen. Sitten ovat "täynnä". Koulussa opettajan mukaan syövät aika hyvin, kotona ihan älyttömän harvoin syövät oikein mitään. Enkä liioittele. Aamulla voivat ottaa yhden paahtoleivän, ei mitään päälle. Välipalaksi puolikas banaani, jos sitäkään. Päivällisellä voivat ihan hyvin ottaa yhden riisinjyvän ja pyöritellä sitä suussa, eivätkä syö muuta. En voi niellä niiden puolesta! Uhkailut ei auta, eikä aika, ei mikään. Iltapalalla taas joku puolikas ruispala, jonka päälle saa korkeintaan laittaa rasvaa, ei mitään muuta.
Joka paikassa toitotetaan (koulu, lääkäri, sukulaiset..) ettei Suomessa kukaan nälkään kuole. ja syövät, kun on nälkä. Menee hermo. Ne ei syö! Ovat tosi laihoja, mitkään vaatteet eivät pysy päällä, kolmasluokkalaiselle tytölle olen ostanut vauvojen caprihousuja shortseiksi. Ekaluokkalainen poika näyttää 90-luvun hopparilta extraslimeissä farkuissaan.
Onko jollain muulla oikeasti nirsoja lapsia, jotka eivät todellakaan syö?
Näille kahdelle ei maistu edes herkut, en voi millään suklaallakaan lihottaa. Kai ne pysyvät jollain pyhällä hengellä elossa, kun ei ruokaa mene.
Kommentit (48)
Sillä siltä se kuulostaa: lapset eivät tee tahtosi mukaan ja sinä et saa edes pakottamalla heitä nielemään.
Aika usein elämä helpottuu, kun hyväksyy sen, että kaikki eivät koko ajan syö. Ehkä teilläkin kaikki olisivat onnellisempia, jos et tekisi ruuasta isoa numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani on 135 ja painaa 32 kg. Ja on hoikka.
Jos teet hyvältä maistuvaa ja terveellistä perus kotiruokaa, eikä lapsille kelpaa syödä sitä kun ruoka aika ois niin sitten vaan roskikseen tai vessanpöntöstä alas ja sanot et päätöksespä teit, ruoka aika meni jo ja piste...
Kun tulee niin sietämätön nälkä että mahaan pistää, niin luulis että syövät sitä mitä on tarjolla. Pakosti. Ei sitä kipua kestä.
Sitten voit pitää myös luennon siitä että miten hyvin meillä on asiat kun on ruokaa ja näyttää kuvia jostakin afrikan lapsista jotka joutuu elämään nälässä.
Jos ei rupea noista yksinkertaisista nikseistä huolimatta ruoka maistumaan, laputat lapset lääkärille. Koska ei tuo enää sitten kovin tervettä ja normaalia ole että lapsi ei syö ja paino laskee! sitten alkaa olla kyse syömishäiriöstä ja kerroppa lapsilles sitten myös et siinä vaiheessa kun kunto menee nii huonoks nii sit joutuu sairaalaan pakko hoitoon ja kiva tippaki isketään käteen...
Tuo sairaalaan joutuminen ja tipan pisto käteen on saanu meillä lapsen ainaki peloteltua syömään kunnolla. :)
Pääasia, että paino nousee. Koitan olla tekemättä asiasta numeroa, ettei syöminen ala ahdistaa.
Jos teet hyvältä maistuvaa ja terveellistä perus kotiruokaa, eikä lapsille kelpaa syödä sitä kun ruoka aika ois niin sitten vaan roskikseen tai vessanpöntöstä alas ja sanot et päätöksespä teit, ruoka aika meni jo ja piste...
Kun tulee niin sietämätön nälkä että mahaan pistää, niin luulis että syövät sitä mitä on tarjolla. Pakosti. Ei sitä kipua kestä.
Sitten voit pitää myös luennon siitä että miten hyvin meillä on asiat kun on ruokaa ja näyttää kuvia jostakin afrikan lapsista jotka joutuu elämään nälässä.
Jos ei rupea noista yksinkertaisista nikseistä huolimatta ruoka maistumaan, laputat lapset lääkärille. Koska ei tuo enää sitten kovin tervettä ja normaalia ole että lapsi ei syö ja paino laskee! sitten alkaa olla kyse syömishäiriöstä ja kerroppa lapsilles sitten myös et siinä vaiheessa kun kunto menee nii huonoks nii sit joutuu sairaalaan pakko hoitoon ja kiva tippaki isketään käteen...
Tuo sairaalaan joutuminen ja tipan pisto käteen on saanu meillä lapsen ainaki peloteltua syömään kunnolla. :)
yhtenä vuonna maistunut moneen päivään mikään laatikko tai kinkku, kaupat olivat kiinni jne.
Ei auta. Ei maistu ruoka. Lääkärit ovat vain sanoneet noita samoja hokemia, ettei kukaan Suomessa nälkään kuole ja kyllä se nälkä sitten joskus tulee.
Mutta kun ei oikeasti tule! Niillä ei ole koskaan nälkä, siis noilla kahdella. Se esikoinen söisi kaikkien kolmen ruoat helposti.
Olen ihan epätoivoinen ja pelkään, että nuo kaksi nääntyvät nälkään. Pakko on olla jotain vikaa jossain, jos ei ruoka maistu. Ekaluokkalainen nukkuu joka päivä päiväunet koulun jälkeen, kun ei jaksa olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötän ihan mitä tahansa ruokaa, joka maistuu Pääasia, että paino nousee. Koitan olla tekemättä asiasta numeroa, ettei syöminen ala ahdistaa.
Makaronilaatikko on ainut, jota syövät edes pienen lautasellisen. Muita ruokia vain näykkivät ja nielaisevat pari riisinjyvää tms. Kokonaista perunaa eivät ole ikinä syöneet kerralla. Vauvasta lähtien ruoan kanssa ollut jatkuvaa kamppailua.
Pakko on ruoasta tehdä jonkinlainen numero, muuten eivät tulisi edes ruokapöytään päivän aikana.
ap
Eikä suhtautuminen ole vieläkään syömiseen muuttunut.
Luulis jo että lääkärillä rupeis tässä vaiheessa hälyttämään jatko toimiin.
Mutta jos ei...
Niin ei tuo homma noin voi jatkua, terveyshän tossa menee jos ei syö monipuolisesti ja saa niitä kaikkia tarpeellisia ravintoaineita (mitä tosiaan saa siitä et lapselle syöttää vaan niitä muutamia ruoka-aineita mitä se haluaa itse syödä.) niin sitten vaikka yksityiseltä puolelta jos on helpompi kun ei tarvii niin pitkään jonotella niin lähdette tätä asiaa hoitamaan eteenpäin ja seuraava ratkasu on varmaan sitten se et lapsi laitetaan semmoseen laitokseen jossa valvotaan anoreetikko potilaiden ja muiden syömishäiriö potilaiden ruokailua. Et siellä ne pistää kyllä syömään ja sitä ruokailua todellakin valvotaan ja lautasmallit katsotaan asianmukaisesti.
Ap varmaan tiedät itekkin et pidemmän päälle näin ei voi jatkua. Tuo on pakosti sit se seuraava ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötän ihan mitä tahansa ruokaa, joka maistuu Pääasia, että paino nousee. Koitan olla tekemättä asiasta numeroa, ettei syöminen ala ahdistaa.
Makaronilaatikko on ainut, jota syövät edes pienen lautasellisen. Muita ruokia vain näykkivät ja nielaisevat pari riisinjyvää tms. Kokonaista perunaa eivät ole ikinä syöneet kerralla. Vauvasta lähtien ruoan kanssa ollut jatkuvaa kamppailua.
Pakko on ruoasta tehdä jonkinlainen numero, muuten eivät tulisi edes ruokapöytään päivän aikana.
ap
Vie lääkäriin!
Nyt kuitenkin olen jo ihan hyvässä lihassa. Älä turhaan hermoile. Teet hyvää ja monipuolista ruokaa ja se riittäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä suhtautuminen ole vieläkään syömiseen muuttunut. Luulis jo että lääkärillä rupeis tässä vaiheessa hälyttämään jatko toimiin. Mutta jos ei... Niin ei tuo homma noin voi jatkua, terveyshän tossa menee jos ei syö monipuolisesti ja saa niitä kaikkia tarpeellisia ravintoaineita (mitä tosiaan saa siitä et lapselle syöttää vaan niitä muutamia ruoka-aineita mitä se haluaa itse syödä.) niin sitten vaikka yksityiseltä puolelta jos on helpompi kun ei tarvii niin pitkään jonotella niin lähdette tätä asiaa hoitamaan eteenpäin ja seuraava ratkasu on varmaan sitten se et lapsi laitetaan semmoseen laitokseen jossa valvotaan anoreetikko potilaiden ja muiden syömishäiriö potilaiden ruokailua. Et siellä ne pistää kyllä syömään ja sitä ruokailua todellakin valvotaan ja lautasmallit katsotaan asianmukaisesti. Ap varmaan tiedät itekkin et pidemmän päälle näin ei voi jatkua. Tuo on pakosti sit se seuraava ratkaisu.
Ihan turha valehdella lapsille, että joutuvat pakkosyötetyiksi. Ruokailua valvotaan, mutta kukaan ei pakota, ei esitä mahdottomia vaatimuksia jne.
Nirso lapsi syö jotain hengenpitimikseen, nuo kaksi selviävät ilman ruokaakin. Mitä enemmän heitä pakottaa, sitä vähemmän tulevat syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän tuo voi johtua? Oot varmaan ap pohtinutkin tätä, mutta onko sulla mitään ajatuksia?
Mulla on tuttavapiirissä yksi lapsi, joka syö tosi huonosti, ei kyllä noin huonosti. Hänellä on ollut aika autoritaarinen kasvatus, olen miettinyt, voisiko ruualla pelaaminen johtua siitä.
Minusta kyllä kannattaisi ottaa yhteyttä ruumiillista puolta hoitavan lääkärin lisäksi myös johonkin henkistä puolta hoitavaan tasoon esim. kasvatusneuvolaan.
Eikä suhtautuminen ole vieläkään syömiseen muuttunut.
Luulis jo että lääkärillä rupeis tässä vaiheessa hälyttämään jatko toimiin.
Mutta jos ei...
Niin ei tuo homma noin voi jatkua, terveyshän tossa menee jos ei syö monipuolisesti ja saa niitä kaikkia tarpeellisia ravintoaineita (mitä tosiaan saa siitä et lapselle syöttää vaan niitä muutamia ruoka-aineita mitä se haluaa itse syödä.) niin sitten vaikka yksityiseltä puolelta jos on helpompi kun ei tarvii niin pitkään jonotella niin lähdette tätä asiaa hoitamaan eteenpäin ja seuraava ratkasu on varmaan sitten se et lapsi laitetaan semmoseen laitokseen jossa valvotaan anoreetikko potilaiden ja muiden syömishäiriö potilaiden ruokailua. Et siellä ne pistää kyllä syömään ja sitä ruokailua todellakin valvotaan ja lautasmallit katsotaan asianmukaisesti.
Ap varmaan tiedät itekkin et pidemmän päälle näin ei voi jatkua. Tuo on pakosti sit se seuraava ratkaisu.
ja alan olla epätoivoinen. Saan joka paikasta samat neuvot, eikä mikään auta. Ei auta ruokailuvälien harventaminen, ei auta pelkkä makaronilaatikon antaminen (kyllästyvät kahdessa päivässä ja taas syömättä), eivät syö edes tavallisia lasten herkkuja (hampurilaiset, pizzat, ranskalaiset, jäätelöt..) Eivät ole koskaan syöneet mitään kyläpaikassa, vain kotona ja koulussa.
Meillä ei ole varaa yksityisiin lääkäreihin. Julkiselta puolelta ei tunnuta saavan apua. Ja kun on tuo yksi lapsi, jolla täysin päinvastainen ongelma, lääkäreiden mukaan lapset ovat vain yksilöitä - joillekin ruoka maistuu ja joillekin ei. Ja että jossain vaiheessa sitten alkavat paremmin syödä. Milloin? Tarpeeksi ajoissa ennen nälkiintymistäkö? Ovat kuitenkin jo 9v ja 7v, ei mitään uhmaikäisiä taaperoita.
Antaisin ihan mitä tahansa, että ne söisivät. Söisin niiden puolesta, mutten voi. Ja myönnän, että olen istunut joskus viisi tuntia ruokapöydässä, jotta söisivät edes yhden herneen. Söivät ja oksensivat sen yhden herneen.
Eli teilläkään ei ole kokemusta nirsoista lapsista?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko työelämässä? Ovatko lapset olleet kotihoidossa? Onko vanhemmilla mielenterveysongelmia? Olitteko te vanhemmat lapsena pienikokoisia?
Laitetaan kuolemaan?
Tuskin. Sitten varmaan joutuu vuodeosastolle taas nenämahaletkuun että tippaan.
Mutta kyllä se tosi on, et kyllä niitä anoreetikkoja pikkasen painostetaan siihen syömiseen. Et ei se homma lähde muuten rullaamaan.
Laitetaan kuolemaan? Tuskin. Sitten varmaan joutuu vuodeosastolle taas nenämahaletkuun että tippaan. Mutta kyllä se tosi on, et kyllä niitä anoreetikkoja pikkasen painostetaan siihen syömiseen. Et ei se homma lähde muuten rullaamaan.
jos et ymmärrä, kanssasi on turha jatkaa keskustelua.
Mun 8-vuotias on selvästi alipainoinen ja oikein mikään ei maistu. On äärettömän nirso ja ollut aina ja mä luulen, että tässä on taustalla jotain aistiherkkyyttäkin siinä suhteessa, että jotkut ruoat tuntuvat pahoilta suussa.
Tytär taas söisi kaiken, mitä jääkaapista löytyy, joten ei ole ruoan puutteesta kiinni.
Me käytiin lastenlääkärissä ja lääkäri sanoi, että joka päivä pitäisi ainakin n. 25 grammaa proteiinia saada menemään. Ja meidän vanhempina pitää ottaa sellainen linja, että kerromme pojalle kuinka paljon hänen pitää kullakin aterialla syödä. Kuulemma jotkut lapset eivät osaa kuunnella kehoaan vaan missaavat ne nälän merkit. Ollaan nyt saatu poika syömään vähän paremmin muistuttamalla häntä syömisestä. Mutta paino ei kyllä ole vieläkään noussut.
Eikä suhtautuminen ole vieläkään syömiseen muuttunut. Luulis jo että lääkärillä rupeis tässä vaiheessa hälyttämään jatko toimiin. Mutta jos ei... Niin ei tuo homma noin voi jatkua, terveyshän tossa menee jos ei syö monipuolisesti ja saa niitä kaikkia tarpeellisia ravintoaineita (mitä tosiaan saa siitä et lapselle syöttää vaan niitä muutamia ruoka-aineita mitä se haluaa itse syödä.) niin sitten vaikka yksityiseltä puolelta jos on helpompi kun ei tarvii niin pitkään jonotella niin lähdette tätä asiaa hoitamaan eteenpäin ja seuraava ratkasu on varmaan sitten se et lapsi laitetaan semmoseen laitokseen jossa valvotaan anoreetikko potilaiden ja muiden syömishäiriö potilaiden ruokailua. Et siellä ne pistää kyllä syömään ja sitä ruokailua todellakin valvotaan ja lautasmallit katsotaan asianmukaisesti. Ap varmaan tiedät itekkin et pidemmän päälle näin ei voi jatkua. Tuo on pakosti sit se seuraava ratkaisu.
ja alan olla epätoivoinen. Saan joka paikasta samat neuvot, eikä mikään auta. Ei auta ruokailuvälien harventaminen, ei auta pelkkä makaronilaatikon antaminen (kyllästyvät kahdessa päivässä ja taas syömättä), eivät syö edes tavallisia lasten herkkuja (hampurilaiset, pizzat, ranskalaiset, jäätelöt..) Eivät ole koskaan syöneet mitään kyläpaikassa, vain kotona ja koulussa. Meillä ei ole varaa yksityisiin lääkäreihin. Julkiselta puolelta ei tunnuta saavan apua. Ja kun on tuo yksi lapsi, jolla täysin päinvastainen ongelma, lääkäreiden mukaan lapset ovat vain yksilöitä - joillekin ruoka maistuu ja joillekin ei. Ja että jossain vaiheessa sitten alkavat paremmin syödä. Milloin? Tarpeeksi ajoissa ennen nälkiintymistäkö? Ovat kuitenkin jo 9v ja 7v, ei mitään uhmaikäisiä taaperoita. Antaisin ihan mitä tahansa, että ne söisivät. Söisin niiden puolesta, mutten voi. Ja myönnän, että olen istunut joskus viisi tuntia ruokapöydässä, jotta söisivät edes yhden herneen. Söivät ja oksensivat sen yhden herneen. Eli teilläkään ei ole kokemusta nirsoista lapsista? ap
Minulla on kokemusta äideistä, jotka osaavat aiheuttaa lapsilleen erittäin vakavia syömisongelmia aivan kuten sinä. Jo tuo "istua 5 tuntia vieressä, jotta lapsi söisi herneen" kertoo siitä, että kyse ei ole lapsen ongelmasta lainkaan vaan äidistä, jolla on sairas suhde sekä ruokaan että lapsiinsa.
Lapset syövät koulussa, asia siltä osin OK. Lapset eivät syö äidin kanssa, joten teillä paras ratkaisu olisi se, että et olisi syömistilanteissa mukana lainkaan.
ja ekaluokkalainen poika 123cm ja painaa 17 kiloa.
ap