Kotiäidit: sanotteko te lapsianne työksenne??

Minä sanon kyllä toisinaan että tämä kotiäitiys on tällähetkellä mun duuni,sori jos tämä työ sana loukkaa jotakuta tai saa ymmälleen :)

Näistä aloituksista missä haetaan aina sitä jonkun muun äidin lyttäämistä tällä kertaa sanavalinnan takia en ymmärrä kyllä yhtään.

Ajattele ap niin että sulla on asiat siis todella hyvin kun kerkeät tälläisiä miettiä täähän on kuitenkin aikamoista liirumlaarumia koko aloitus.

lasten hoitoa ja kotitöitä, joita teen ympärivuorokautisesti ainakin päivystysluontisesti. Miksi en sanoisi, koska täyttä työtähän tämä on.



Voisin palkata myös jonkun muun tekemään nuo lapsiin liittyvät duunit, mutta silti minä olisin edelleen lasten äiti. Sitä ei voi ulkoistaa. Ymmärrätkö eron?

Kuolemaan saakka äitejä ollaan. Mutta on siinä lievästi eroa jos joku pitää elämää työnä. Voisihan siivoamisen teettää tai ostaa ruokaa ravintolasta!



Ainostaan elän hetken ilman työtä. Nyt elämään kuuluu lapset ja kotityöt, näin kun lapsia olen saanut. Sama kuin työssä käyvän ihmisen viikonloppu tai vapaat.



19

Ja mun mielestä siinä ei ole mitään vikaa. Jonkun mielestä ilmeisesti sanalla "työ" on ikävä ja negatiivinen kaiku, jonkun toisen mielestä taas ei.

Jotkut päivät on rankkoja kun on uhmaikäinen ja koliikkivauva samassa talossa, mutta tämä on silti rentoa elämää. Työ on pakkopullaa, tämä ei, tämä on ihanaa.

työksi ja eipä moista tilannetta tullut mieleen. Tällä hetkellä olen kotona ilman mitään tukia 3-vuotiaan kanssa ja esikoinen on päiväkodin eskarissa puolipäiväisenä. Vaikka rankkoja aikoja on ollut kahden suuritarpeisen lapsen kanssa niin milloinkaan ei ole tullut mieleen kutsua kotona olemista työksi vaikka teen suurimman osan kotitöistäkin.

ja kyllä työstä käy. Enkä ole tahallani tehnyt lapsia pienillä ikäeroilla, vaan sattuipa tulemaan kaksoset. Vihaan kotitöitä, mutta kun olen työtön luuseri, niin pakko mun on kotityöt tehdä ja lapset hoitaa kotona. Lapset on jo pian neljä, ja tykkäisivät mennä päiväkotiin, ja minä haluaisin mennä töihin olemaan aikuisten kanssa. Minulla päivät menee usein niin että en puhu kenenkään muun aikuisen kanssa, kuin ehkä 18 tyttäreni joka asuu jo omillaan, ja mieheni kanssa pikaisesti kun hän tulee töistä. Sukulaiset ja vähäiset ystävät ovat töissä, eivätkä ehdi paljon minulle soitella, asuvatkin suurin osa niin kaukana että ei ole varaa matkustella kylään, eikä kyllä ole kaikkien muiden töiden takia oikein aikaakaan.

Onhan se kiva olla lastensa kanssa, mutta en minä tätä mitenkään vuosien lomailuna pidä. Jos olisi rahaa palkata siivooja ja kokki, ja joku muu kävisi kaupassa kuin aina minä, niin ehkä sitten, jos sitä vaan vähän leikkisi lasten kanssa.

Äitiys on taakka muutenkin, kertaakaan lasten syntymän jälkeen ei olla miehen kanssa oltu kahdestaan. Kun odotin kaksosia viimeisilläni, meillä oli viides hääpäivä, ja mies oli töissä, sanoi että juhlitaan sitten myöhemmin, mennään vaikka syömään... no kohta on yhdeksäs hääpäivä, eikä olla käyty syömässä vieläkään.

Vastuu lapsista on mun harteilla koko ajan, huolehdin lähes kaikesta meidän perheessä, koko ajan on nuo kaksi minun vastuullani, vaikka lähden joskus harrastukseen, niin silti minun on pitänyt huolehtia että kotona on ruuat ym. valmiina. Ei mies lasten kanssa kauppaan lähde, eikä osaa tehdä ruokaa.

Miksi täällä kaikki hokee että kotiTYÖt on vaan elämää, kyllä työ on työtä, vaikka miten kuuluu pakollisena elämään.

Niin kauan kun tiskaaminen ei ole vapaa-ajan harrastus, sanon sitä työksi.

Kotityökin on työtä. Palkatonkin työ on työtä. Lasten hoitaminen on työtä. Työ voi olla kivaakin.

Parasta kun hoitovapaalla olevat äidit laittaa facebookkiin että



"Työskentelee Kotiäitinä yrityksessä Koti"



ja sitten ollaan niiiiin työllistettyjä sen yhden pirpanan kanssa kun mies käy töissä ja rakentaa taloa töidensä jälkeen tälle "työtä" tekevälle äidille ja olettavat että kyllä valtion ja puolison tulee heitä elättää koska he tekevät elämän tärkeintä työtä: Äitiyttä.

Itselläni kolme lasta, lapset hoidan kotona ja teen töitä siinä sivussa, hemmetin rankkaa välillä on mutta silti en kutsu lapsia työkseni vaan elämänilokseni.



Kotityöt ovat kotitöitä, eivät TYÖTÄ. Ei kotihoidontukea makseta siitä että pesee pyykit ja imuroi vaan siitä että on mahdollista pitää lapsi kotona vähän pidempään kuin vanhempainpäivärahan ajan. Kotihoidontuki ei ole palkka.

kun huomasin tuttavani laittaneen tietoihinsa facebookissa työskeltelevänsä kotiäitinä ja vaimona yrityksessä koti..



Että se vaimona oleminenkin on työtä!! :D

niitä lapsia pitää hommata, jos niitä pitää "työnä"