Lue keskustelun säännöt.
Unikouluasiantuntijat, neuvoja otetaan vastaan kiitos! :/
13.12.2012 |
Eli meillä on n. 10 kk vanha tyttö joka on jo puolisen vuotta käynyt nukkumaan yhdeksän pintaan, joskus yli joskus vähän ali mutta yleensä aika helposti nukahtanut viimeistään siihen iltatuttipulloon. Toki jo tuostakin (pullosta) pitäis päästä eroon mutta nyt viikon ajan muksu valvonut puoleen yöhön kun ei vaan malta (?) nukahtaa, edes siihen pulloon vaan on ehkä juuri nukahtamaisillaan ja sitten kuin vieteri pompsahtaa ylös.
No eilen otin asian ihan hoitaakseni, nukuin itse päiväunet että jaksaisin ja kymmeneltä sitten (yhdeksältä sai maidon, ei nukahtanut) vein muksun sänkyyn, unirätti ja tutti mukana. Lapsi alkoi huutamaan (kirkumaan) tosi kovaa ja silittelin selkää, kylkeä, peppua, mahaa, mikä milloinkin oli esillä (pyöri ja hyöri) ja sitten lapsi alkoi työntämään jo mun käsiä pois ja huusi jo niin kovaa että otin lapsen syliin. Ei kuitenkaan rauhoittunut syliinkään (ei ole ollut oikein ikinä mikään sylivauva) vaan työnsi itseään pois sylistä ja sätki ja huusi... onneksi itse pysyin rauhallisena, hyssyttelin ja silittelin selkää.
mies hermostui olohuoneessa ja tuli jo sanomaan että anna olla, tuo se lattialle rauhoittumaan mutta en antanut periksi, teinkö oikein?
Lapsi huusi sylissä ehkä 20 min ja nukahti sitten syliin (ois ehkä pitäny laskea sänkyyn nukahtamaan?) ja laitoin sitten sänkyyn ja meinas taas herätä mutta unirätti kainaloon niin sammahti sitten siihen. Oli hiestä nihkeä kun huusi ja heilui niin kovaa ja vähän jäi outo fiilis että teinkö nyt oikein?
Kiitos ihan superpaljon jos joku auttaa ihan ekaa kertaa unikoulua kokeilevaa! :)
Niin ja päiväuniakin olen yrittänyt fiksailla että neljän jälkeen ei enää nukuta mutta esim. eilen heräs kolmelta parin tunnin päiväunilta mutta ei silti auttanu siihen että nukahtais helpommin... :/
Kommentit (8)
tuon tunteen kun epäilee, että onko tämä nyt hyväksi jne. Niin paljon erilaista tietoa tulee nykyään..
Itse ajattelin, että hyvin nukutut yöt ovat koko perheen etu. Myös vauvan.
Tuossa iässä on kaikki liikkeellelähdöt yms. niin ajankohtaisia, että lasten on vaikea rauhoittua, uusia taitoja pitäisi olla koko ajan oppimassa :)
Mä antaisin neuvoksi, että jos mahdollista, anna jonkun muun hoitaa tuo alkuvaihe. Joko miehen tai mieluiten isovanhempien. Jos se ei ole mahdollista, niin tosiaan päiväunien aikaistus, paljon ohjelmaa ja huomiota päivisin, tuhti iltapala ja sitten kerrot koko ajan lapselle, miten homma illalla hoidetaan. Tuon ikäinen ymmärtää tosi paljon jo vaikka ei itse juttelekaan.
Nukutusvaiheessa vaan pysyt rauhallisena ja et ala seurustella. Et sano muuta kuin, että nyt on yö, nyt nukutaan. Ja tarvittaessa: ymmärrän, että sinua harmittaa, mutta kaikki on hyvin, nyt nukutaan, tms.
Ja voit myös tinkiä jostain säännöistä. Jos mielestäsi ei ole huono juttu että lapsi nukahataa syliin, niin anna nukahtaa siihen tms. Teet niin kuin teidän perheelle parhaiten sopii.
Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee sujumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole ikinä varsinaista unikoulua harrastanut, mutta toki kaikenlaiset unipulmat on kolmen lapsen kanssa tullut koluttua.
Meillä eivät ole oikein tykänneet tuossa tilanteessa olla sylissä, kun väsymys on jo kova. Olen usein tehnyt niin, että lapsi on sängyssään ja minä vieressä lattialla, ja pidän kättä pinnojen välistä sängyssä. Olen siis siinä konkreettisesti läsnä, mutta en kuormita stressaantunutta lasta.
Itse olen kokenut hyväksi keinoksi, tietysti riippuu lapsesta :)
vielä vähän isompanakin ja olis hyvä, jos isä voisi laittaa nukkumaan. Tuolta "viralliset" ohjeet tassutteluun. Kannattaa olla johdonmukainen, niin homma alkaa pelittää parissa illassa/yössä
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/koti…
Nukahtaminen oli vaikeaa, koska uusia taitoja tuli niin kovaa tahtia ja vauva alkoi olla tietoisempi oppimastaan. Illalla tuli sitten huutoa, kun lapsi oli umpiväsynyt, mutta jotenkin ylivirittynyt. Minä kanssa ensin taputtelin ja lauleskelin ja otin syliin ja pistin takaisin sänkyyn jne., kunnes mies sanoi, että "mitäs jos annettaisiin lapsen olla rauhassa ja katsotaan, mitä tapahtuu".
Kappas, seuraavina iltoina vauva sitten pienen huutokonsertin jälkeen nukahtikin itsekseen. Ja ei, ei ollut kyse mistään "huudattamisesta" vaan kun tuntui, että se mun taputtelu sun muu vaan ärsytti lasta lisää, niin kokeiltiin sitten muuta. Tulkittiin asia niin, että vauva tarvitsi sen itkunsa purkaakseen mielensä ja päästäkseen nukahtamisrauhaan.
Tuo lapsi on aina ollut tosi dramaattisesti reagoiva tyyppi ja herkkä ulkoisille ärsykkeille. Eli ne mun "rauhoittelut" kävi varmaan tosi paljon sen hermoille loppujen lopuksi. Kun toinen yritti nukahtaa ja minä sitten tungin siihen ties mitä ärsykettä, koskettelua, ääntä (mun kuvitelmissani rahoittavan unilaulun hyräilyä ja lepertelyä) ja nostin syliin sun muuta. Se varmaan aina havahdutti ja virkisti vauvan uudestaan ja hermo meni, kun toisaalta lapsi oli yliväsynyt.
Eli kannattaa koettaa todella tutkailla, mistä se itku kertoo. Aina ei ole kyse "eroahdistuksesta" tms. Ja lapset on tosi erilaisia juuri tuossa ärsykeherkkyydessä. Se, mikä toista lasta rauhoittaa, saattaakin toiselle olla hermostuttava ärsyke.
Erittäin hyvä pointti edellisessä kommentissa! Kun toinen lapsi on samanlainen, hänen on vaikea rauhoittua uneen, ja parhaiten se onnistuu, kun hänelle ei tarjoa mitään virikkeitä nukahtamistilanteessa, edes silittelyä.Kannattaa olla nyt muutama ilta johdonmukainen, sitten se helpottaa. Nyt on vielä paljon iisimpää muuttaa nukahtamistapaa kuin puolen vuoden päästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ainakin ärsyttäisi unta hakiessa että joku tulisi siihen lääppimään. Jos lapsi nousee seisomaan, laita takaisin makuulle sanomatta sanaakaan. Jos lapsi sietää, voin taputtaa selän tai pepun päältä peiton päältä samassa rytmissä tai pitää kädestä kiinni.
vastauksista, sian paljon ajattelemisen aihetta. Tosiaan lapsi nyt kovasti harjoittelee jo kävelyä ja tuetta seisomista että varmasti sekin tuo oman lisänsä tähän. Lapsi ei kuitenkaan rauhoitu sänkyyn yksin sekunniksikaan vaan alkaa ihan välittömästi huutamaan kun hänet sinne laskee, maitopullon ajan on yleensä hiljaa ja jos ei siihen nukahda niin huuto alkaa. :/ Siksi mietinkin onko lapsella jo jotain traumoja tuosta sängystä :D
Johdonmukaisuutta mäkin olen hakenut tuolla että en anna periksi, huutakoon kunhan olen kokoajan läsnä enkä "anna periksi" ja ala leikkimään, kun mies ois heti luovuttamassa kun lapsi vähän itkee, sekin on yritetty että annettu olla vain illalla rauhassa esim. lattialla mutta siinä tapauksessa me oltais nukkumassa ehkä kello yksi jos silloinkaan. Lapsi harjoittelee siis kovasti kaikkai temppuja, kävelyä ja seisomista, taputtelee, keksii ihan mitä vaan vaikka mitään ärsykkeitä (leluja, televisiota) ei ole.
Mies on tosi hermoheikko eli hänellä ei kyllä pinna kestä tuota unikoulua eli se on mun pakko hoitaa kun ei isovanhempiakaan ole "käytettävissä".
ap
lapsesi käytös ei viittaa mitenkään siihen että olisi vaikea nukahtaa vaan tuossa iässä lapsella on useasti kova eroahdistus vanhemmastaan ja hän on jo hyvin tietoinen että yö on tulossa ja joutuu olemaan pitkän aikaa äitistä erossa, joten hän reakoi siihen myös "rimpuilemalla" sylissä huudon ohella. ohi menevä vaihe,kestää 1vk-1kk. muistakaa iltaruutinit pitää samanlaisina . iltapuuro, hampaiden pesu, hygienian hoito pesu/kosteuspyyhe kasvot kainalot, yökkärin vaihto,lelujen keräys, iltasatu sopii vallan mainiosti 10kk vauvalle.