Millaista on asua jossain ns. "syrjäseudulla"?

... että täällä maalla monella nuorella ei ole halua tai mahdollisuutta harrastaa mitään ja sitten lähdetään just jonkun 18-vuotiaan matkaan, haetaan viinaa ja juodaan sitä jossain...:(. Lisäksi monet vanhemmat eivät tunnu välittävän?? Mielestäni ehkä kaupungeissa on enemmän mahdollisuuksia tehdä muita juttuja. Me asumme maalla ja poikamme on enemmän kiinnostunut toisinlaisista harrastuksista. Tykkää luonnosta, perhosista ja linnuista. Ei ole yhtään liikunnallinen. Ei täällä hänelle mitään mahdollisuuksia ole mihinkään. Pitäisi sitten viedä johonkin naapurikuntaan...

niitä pitää lähteä muualle katselemaan :-)

[quote author="Vierailija" time="13.12.2012 klo 14:48"]

Vietin 19 ensimmäistä elinvuottani noin 7500 ihmisen kaupungissa Länsi-Suomessa. En menisi takaisin.

Kotipaikkakuntani henkistä tilaa karakterisoivat parhaiten termit ankeus, negatiivisuus, kateellisuus, päihderiippuvuus, tylsyys ja kyllästyneisyys. Nuoret halusivat pois tältä työttömyyden riivaamalta entiseltä teollisuuspaikkakunnalta, itsemurhaluvut olivat maan huipputasolla. Iloisia ihmisiä ei kylällä näkynyt, kaikesta löydettiin aina jotain negatiivista väen vänkäämälläkin.

Harrastemahdollisuuksia olivat oikeastaan autourheilu, jääkiekko ja ryyppääminen. Kun mikään näistä ei oikein kiinnostanut, niin vähän hukassa olin paikkakunnan meiningeistä. Teini-ikäni olikin jatkuvaa ryyppyporukoiden välttelyä, monet ikätoverini vetivät koomakännejä ja yksi menehtyikin moiseen touhuun. Kuulemani mukaan kotikaupungistani on nyttemmin tullut oman alueensa huumerikollisuuden pesäke, valitettavasti en kyllä yhtään ihmettele.

Koetin muuttaa asioita ja olin mukana perustamassa kylälle roolipelikerhoa joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen, siitä hyvästä jouduin naljailun kohteeksi loppuiäkseni ja sain melkein turpaani kahdesti. Ilmapiiri oli sellainen, että nuori mies ei todellakaana saanut harrastaa mitään kulttuuriin viittaavaakaan, silloin olit heti paikallisilmaisun mukaan "homo" ja tuollainen käytös piti hakata sinusta irti.

Elämäni onnellisin päivä oli se, kun armeijan jälkeen pääsin muuttamaan pois tuosta p***lävestä. Eli mitään pikkukaupunki-idylliä en itse voi omiin kokemuksiini perustuen koskaan ymmärtää. Isossa kaupungissa on teineille kaikki määrättömästi paremmin, koska nuorisolla on niin paljon enemmän tekemistä eikä tuhoisiin ryyppyporukkoihin ole pakko ajautua. Samalla myös erilaisia ihmisiä suvaitaan paremmin eikä kirjallisuutta harrastavaa välttämättä haluta vetää turpaan.

Tämä siis varoituksena teille, jotka suunnittelette muuttoa pikkupaikkakunnalle ja lasten kasvatusta siellä.

[/quote]hmm jotenkin tulee mieleen Harjavalta.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2012 klo 15:03"]

Vietin 19 ensimmäistä elinvuottani noin 7500 ihmisen kaupungissa Länsi-Suomessa. En menisi takaisin. Kotipaikkakuntani henkistä tilaa karakterisoivat parhaiten termit ankeus, negatiivisuus, kateellisuus, päihderiippuvuus, tylsyys ja kyllästyneisyys. Nuoret halusivat pois tältä työttömyyden riivaamalta entiseltä teollisuuspaikkakunnalta, itsemurhaluvut olivat maan huipputasolla. Iloisia ihmisiä ei kylällä näkynyt, kaikesta löydettiin aina jotain negatiivista väen vänkäämälläkin. Harrastemahdollisuuksia olivat oikeastaan autourheilu, jääkiekko ja ryyppääminen. Kun mikään näistä ei oikein kiinnostanut, niin vähän hukassa olin paikkakunnan meiningeistä. Teini-ikäni olikin jatkuvaa ryyppyporukoiden välttelyä, monet ikätoverini vetivät koomakännejä ja yksi menehtyikin moiseen touhuun. Kuulemani mukaan kotikaupungistani on nyttemmin tullut oman alueensa huumerikollisuuden pesäke, valitettavasti en kyllä yhtään ihmettele. Koetin muuttaa asioita ja olin mukana perustamassa kylälle roolipelikerhoa joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen, siitä hyvästä jouduin naljailun kohteeksi loppuiäkseni ja sain melkein turpaani kahdesti. Ilmapiiri oli sellainen, että nuori mies ei todellakaana saanut harrastaa mitään kulttuuriin viittaavaakaan, silloin olit heti paikallisilmaisun mukaan "homo" ja tuollainen käytös piti hakata sinusta irti. Elämäni onnellisin päivä oli se, kun armeijan jälkeen pääsin muuttamaan pois tuosta p***lävestä. Eli mitään pikkukaupunki-idylliä en itse voi omiin kokemuksiini perustuen koskaan ymmärtää. Isossa kaupungissa on teineille kaikki määrättömästi paremmin, koska nuorisolla on niin paljon enemmän tekemistä eikä tuhoisiin ryyppyporukkoihin ole pakko ajautua. Samalla myös erilaisia ihmisiä suvaitaan paremmin eikä kirjallisuutta harrastavaa välttämättä haluta vetää turpaan. Tämä siis varoituksena teille, jotka suunnittelette muuttoa pikkupaikkakunnalle ja lasten kasvatusta siellä.

Meidän pikkupaikkkaunnalla on teatterikerho, jossa on mukana myös poikia, ja paljon. Eiköhän tuo kertomasi ole enemmänkin omaa alhaisen itsetunnon tuomaa kokemusta eikä niinkään todellisuutta.

Teidän paikkakunta on varmaan hurri alueella? meidän kylällä jos joku poika/mies menisi moiseen niin homoks se leimattas... mut ei täällä ole mitään teatterikerhoa

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:46"]

Asuin nuoruuteni 2000 asukkaan pikkukunnassa. Lähimpään kaupunkiin oli 35 km. Pidin kyllä siellä asumisesta, koska minulla oli kavereita, ihan ok harrastuksia ja sain moponkin 15-vuotiaana, jolla pääsin liikkumaan. Nuoruus oli siis mukavaa aikaa. Silti en haluaisi kasvattaa lapsiani vastaavassa paikassa, sillä erilaisuutta ei kyllä kotikylässäni sallittu. Itse olin ns. normaali nuori, ok näköinen, ok vaatteet, normaalin hyvä koulussa. Mutta auta armias jos olisit vaikka menestynyt liian hyvin koulussa, ollut liian taiteellinen tmv, olisi sinut tuomitti heti. Kesämökin tosin voisin kotikunnastani ottaa, se on kaunista seutua!

[/quote]

Ihan kuin minun kynästäni, asukasmäärä ja välimatkakin täsmää :D Pelottavaa!

Muutimme Tampereelle pieneltä paikkakunnalta ja kyllä tämä nuorille on turvallisempaa. Täällä ei nuoret juo, vaan harrastavat monenlaista ja opiskelevat tosissaan. Maalla on vaarana myös huumeidenkäyttö, mitä ei täällä kaupungissa ole näkynyt. Syrjäseuduilla tupakoidaan myös, koska asenteet sen sallivat. Tampereella en ole nähnyt nuorison tupakoivan. Mitä nyt joskus joku satunnainen, mutta saattaa mennä kuukausia, ennen kuin täällä kaupungissa näkee nuorta tupakka suussa ja päissään.

Paskaa

[quote author="Vierailija" time="13.12.2012 klo 11:04"]

Olen asunut syrjäseudulla ja helsingissä. Helsingissäkin rauhallisella alueella.

Syrjäisemmillä paikoilla ei ole hirveesti varaa valita kaveriporukoita. Lähes aina siellä viina ja tupakka pyörii nuorten keskuudessa. Kaupungissa se ei ole niin "yleistä". Helsingissä ite ainakin vaihdoin kaveriporukkaa, kun päihteet alkoi maistua muille. Lisäksi täällä pääsi nuorena itse harrastuksiin ja sai käydä vaikka joka päivä. Itse kävin tallilla 4krt/viikko. Maalla ei ollut nuorille niin paljon tekemistä, joten aikaa kulutettiin mm. Juomalla. Näin on varmaan edelleen, miehen veljen juttuja kuunnellen (18v)

Nyt minun kyllä täytyy kysyä, että missä ihmeessä sinä kuvittelet maalaisnuorten juovan yhtenään?
Ei ainakaan siinä paikkakunnan ainoassa baarissa, kun jokainen kyläläinen tuntee ja juoruaa vanhemmille.

Sitä paitsi nuorilla on todella syrjäisimmistä paikoista sen verran matkaa viihteelle, että se vaatii vähän enemmän järjestelyä kuin lähimmälle bussipysäkille kävelyn. Ei sillä, kyllä ne täälläkin onnistuvat kiitettävästi juomaan, jos tahtovat. Täällä on kuitenkin paljon muutakin järkevää tekemistä, mutta kieltämättä toisenlaista kuin isoissa kaupungeissa.

Mä olen syrjäseudulta kotoisin ja voin valaista, että maalla nuoret juo pussikaljaa ja joku amisviiksi voi myös lähteä kuskiksi ajamaan ympyrää lähimpään kaupunkiin ja sen kyydissä voi juoda sitä pussikaljaa.

Juuri noin! ei nuoret missään baarissa käy syrjäkkylillä vaan kännit vedetään jonkun täysi-ikäisen kaverin kämpillä ja myöhemmin humalassa lähetään ajelemaan kylille pillurallia :P

[quote author="Vierailija" time="13.12.2012 klo 01:14"]Jossain ihan maalla tai pienessä kaupungissa, joka ei ole isojen kaupunkien lähellä?


Missä ei ole Stockmannia tai sushiravintolaa eikä niin vaan lähdetä laivalla käymään vaikka Tukholmassa?
[/quote]
Kivaahan täällä on. Minulle rauha on kaikkikaikessa. Takapihan metsä on minun stokkani ja läheinen ranta ja soutuvene ruotsinlaivani.

Asun nykyään kaupungissa, mutta vietin lapsuuteni ja nuoruuteni maalla.

Hyviä puolia: oma rauha, luonto lähellä, puhtaampi ilma/ympäristö, kuluu vähemmän rahaa kun ei lähde ex tempore kauppaan tai ravintolaan tms, pienemmät koulut ja luokat, yhteisöllisyys, helpompi pitää lemmikkieläimiä

Huonoja puolia: harrastusmahdollisuuksien vähyys, pakko omistaa auto että pääsee mihinkään, joka paikkaan pitkä matka, kaikki tuntee kaikki ja juorut leviää

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 14:24"]Asun nykyään kaupungissa, mutta vietin lapsuuteni ja nuoruuteni maalla.

Hyviä puolia: oma rauha, luonto lähellä, puhtaampi ilma/ympäristö, kuluu vähemmän rahaa kun ei lähde ex tempore kauppaan tai ravintolaan tms, pienemmät koulut ja luokat, yhteisöllisyys, helpompi pitää lemmikkieläimiä

Huonoja puolia: harrastusmahdollisuuksien vähyys, pakko omistaa auto että pääsee mihinkään, joka paikkaan pitkä matka, kaikki tuntee kaikki ja juorut leviää
[/quote]
Mua ei kyllä tunne kukaan, enkä minä tunne ketään ja olen asunut pikkukyläni laitamilla jo parikymmentä vuotta. Käyn kaupungissa töissä ja myös asioin siellä. En ole kyläläisten kanssa missään tekemisissä. Jos joku kuitenkin minusta jotain juoruilee, lainkaan minua tuntematta, niin ei todellakaan vois vähempää kiinnostaa.

Asuin nuoruuteni 2000 asukkaan pikkukunnassa. Lähimpään kaupunkiin oli 35 km. Pidin kyllä siellä asumisesta, koska minulla oli kavereita, ihan ok harrastuksia ja sain moponkin 15-vuotiaana, jolla pääsin liikkumaan. Nuoruus oli siis mukavaa aikaa. Silti en haluaisi kasvattaa lapsiani vastaavassa paikassa, sillä erilaisuutta ei kyllä kotikylässäni sallittu. Itse olin ns. normaali nuori, ok näköinen, ok vaatteet, normaalin hyvä koulussa. Mutta auta armias jos olisit vaikka menestynyt liian hyvin koulussa, ollut liian taiteellinen tmv, olisi sinut tuomitti heti. Kesämökin tosin voisin kotikunnastani ottaa, se on kaunista seutua!

[quote author="Vierailija" time="13.12.2012 klo 09:49"]

vaikka sitten asuisi New Yorkissa.

[/quote]

Älä vertaa New York Cityä mihinkään Suomen kuppalaan. Suomessa ei ole yhtään kaupunkia. New York City on jotain ainut laatuista jonka pääsee kokemaan vain siellä asuvat. Sitä ei voi sanoin kuvailla. 

Asun vähän yli 7000 asukkaan kunnassa ja lähimpään isoon kaupunkiin on 50km jossa asukkaita on 100 000. Elämä täällä on aika kurjaa, ei opiskelumahdollisuuksia pitää mennä autolla/bussilla isoon kaupunkiin, ei töitä,  painostava ja niskaan hengittävä ilmapiiri ja ihmisten negatiivisuus. Miehenä en voi ostaa esim. kasviksia ilman että joku pian minut nähdessään lepposasti kuittaa "olit sitten rehuja ostanu yks päivä kaupasta mitä vittuuu millanen mies oot?" sama pätee jos ei polta eikä juo hirveästi. Hyviä puolia on se että täällä toisaalta on melko rauhallista ja hyvät lenkkipolut!

Syrjäseudulla missä ei ole Stockmannia :D

Mitä vieraantunut ap on elävästä elämästä? Rohkea junamatka Helsingistä Rovaniemellä voisi avata silmiä :)

Kun asuin Kannonkoskella, asukkaita oli alle 2000, eikä siellä oikein mitään koskaan tapahtunut. Teatteri on amatöörien kesäteatteria, kirkossa kävi muutama ihminen. Ainoassa kapakassa istui samat naamat. Eikä oikein tehnyt mieli siellä näyttäytyä, kun ihmiset heti puhui, että sekin on alkanut juoda. Kunnan työntekijöistä monet kävi töissä muilta paikkakunnilta käsin.
Talvella oli hiljaista, kesällä lomalaisia. Piispala oli kunnassa ainoa "turistimagneetti", joka toi väkeä. Kaunista ja hyvin edullista siellä on asua.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2012 klo 11:41"]Asun Helsingissä. En käy oikeastaan koskaan Stockmannilla tai laivamatkustele, sushiravintolassa en ole käynyt eläessäni. Perheessämme harrastetaan mm. ratsastusta ja talli on kävelymatkan päässä. Se stereotypioista.


Asuin lapsuuteni maalla. Juopottelu, sen pussikaljan, alkoi yläkouluikäisenä. Omien lasteni kaveripiirissä ei tunnuta samalla tavoin juovan, vaikka tietysti siltä ongelmalta ei voi välttyä Helsingissäkään, joten kannattaa täälläkin kaljanjuonnin vaaroista valistaa. Täällä on kuitenkin helpompi valita kaveriporukkansa, jos ei halua kuulua tupakka- ja kaljajengiin. Koulun valinnallakin on merkitystä.


Maalla oli mukavia puolia se, että tunsi kyläläiset. Samalla se oli huonokin puoli. Toi se kuitenkin turvallisuutta ja jonkinlaiset juuret. Silti halusin pian pois, kun kasvoin isoksi. Enkä ole halunnut palata syrjäseudun rauhaan.


Maalla oli hyvät uimarannat. Helsingissä on vain meri ja uimahallit. Se tuntuu ankealta, että pitää lähteä autolla uimarannalle 10 kilometrin päähän. Kaipaan myös puusaunaa kotiini.


Ja maalla on se hyvä puoli, että ei ole ärsyttäviä liikenneruuhkia. Tosin huono puoli taas se, että aina on lähdettävä liikkeelle omalla autolla.
[/quote]

Yleisistä uimarannoista Helsingissä on myös pikkukoski (joki) jossa on myös sauna jne, sekä kuusijärvi (taitaa olla vantaata).