Millaista on asua jossain ns. "syrjäseudulla"?

Ihan lepposta.. kaikki tuntee kaikki, tai ainakin niin luulee. Ravintoloita ei oo, ja pari yökerhoa. Elämä hiljentynyt kun yliopisto lopetettiin. Ei ole enää paljon nuoria eikä vaihtareita..



Eli hieman tylsää, mut ihan ok näin perheelliselle :)

Ei ne sushiravintolat tai ex tempore -käynnit Tukholmassa ole kuitenkaan mitenkään välttämättöämiä asioita.



Olen asunut muutamalla pienellä paikkakunnalla Suomessa, Helsingissä sekä kahdesti ulkomailla. Kaikissa paikoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt asun pienellä paikkakunnalla haja-asutusalueella.

Minä ostin alle kolmikymppisenä talon syrjäseudulta, kun oli kaipuu päästä rauhaan ja yksinäisyyteen. Mutta kyllä se parin vuoden päästä alkoi kyllästyttää se liiallinen rauha ja yksinäisyys, kun ei ollut mitään tekemistä.

pienen maalaiskunnan keskustassa. 25 kilsan päässä on kaupunki, mutta se on maalaistyylinen eli vaikka kauppakeskus löytyy, niin pienemmät valikoimat kaupoissa on kuin isommassa kaupungissa ja jos jotain oikeaa merkkituotetta haluat ostaa, niin ei löydy. Yleensä kaikissa tuotteissa on vielä "maalaislisä". Monesti kannattaa ajaa 80 kilsaa edes takaisin isompaan kaupunkiin ja ostaa useampi tuote kerralla, niin halvemmaksi tulee.

Jos haluat lähteä viettämään iltaa, niin vaihtoehtona on paikallinen räkälä tai piiiitkä taksimatka tai oma auto. Laivalle pääsee suht helposti ja äkkilähdöilläkin, mutta lähinnä omalla autolla.

Mä olen viimeiset 10 vuotta haaveillut muutosta Helsingin keskustaan.

vaikka sitten asuisi New Yorkissa.

Minä ostin alle kolmikymppisenä talon syrjäseudulta, kun oli kaipuu päästä rauhaan ja yksinäisyyteen. Mutta kyllä se parin vuoden päästä alkoi kyllästyttää se liiallinen rauha ja yksinäisyys, kun ei ollut mitään tekemistä.

Mielikuvituksen puutetta, jos ei ole mitään tekemistä! Täällä kun on ihan tavallisissa töissäkin tarpeeksi, etenkin jos on jotain kissaa suurempia elukoita.

Minä en tunne mitään tarvetta pistäytyä extempore Stockmanilla, Tukholmassa tai sushiravintolassa - jossa en ole muuten käynyt vielä koskaan.

Sen sijaan voin tehdä kotona postimyyntiostoksia vaikka Stockmanilta, valmistaa itse paljon sellaista, jota siellä ei ole myynnissä ja pyydystää itse "sushini".

Syrjäseudulla asuminen - ja tarkoitan nyt sellaista paikkaa, jossa ei näy naapurin valot eikä taivaalle heijastu lähimmän taajaman katuvalot - vaatii kyllä omatoimisuutta ja itsenäisyyttä. Ei täällä soiteta jokaisesta viemärintukkeutumisesta putkimiehelle, sulakkeen palamisesta sähköliikkeeseen eikä kaikista koneitten rikkoutumisista korjausfirmaan.

Itse tehdään niin paljon kuin suinkin mahdollista, ja turha meille on kertoa, että laki kieltää omat rempat.

Olen asunut isommassakin kaupungissa, enkä siellä viihtynyt kun en hyödyntänyt niitä "sushiravintoloita", teatteria ym. enempää kuin nytkään. Yhtä yksinäinen voi olla keskellä suurta kaupunkia.

Mielikuvituksen puutetta, jos ei ole mitään tekemistä! Täällä kun on ihan tavallisissa töissäkin tarpeeksi, etenkin jos on jotain kissaa suurempia elukoita.

Mulla ei ollut minkäänlaisia elukoita paitsi hiiriä ja rottia nurkissa ;-) eikä ollut mikään maatila missä olisi töitä. Vain pieni alunperin aikanaan kesämökiksi rakennettu 50 neliön tölli ja iso tontti joka rajoittui naapurin isännän peltoihin ja toiselta puolelta metsään.

Työkseni tein IT-alan töitä pääosin etänä, mutta pari kertaa viikossa kävin myös kaupungissa autolla konttorilla.

Minä en tunne mitään tarvetta pistäytyä extempore Stockmanilla, Tukholmassa tai sushiravintolassa - jossa en ole muuten käynyt vielä koskaan.

Sen sijaan voin tehdä kotona postimyyntiostoksia vaikka Stockmanilta, valmistaa itse paljon sellaista, jota siellä ei ole myynnissä ja pyydystää itse "sushini".

Joo minä olin alunperinkin ehkä vääränlainen tuonne. Olen kaupungissa syntynyt ja aina asunut ennen, joten en olisi edes osannut tehdä mitään varsinaisia töitä tyyliin kalastus, minkään viljeleminen tms. Minun osaamiseni oli enemmänkin tyyliä miten kuluttaa aikaa trendikkäissä baareissa ja kahviloissa ja ostoskeskuksissa.

Töissä loppuunpalaminen minut ajoi "maaseudun rauhaan", ja kyllä se rauha auttoi toipumaan, mutta sitten kun uupumus helpotti huomasinkin että on minulle kyllä vähän liian yksinäistä elämää tämä.

Olen asunut isommassakin kaupungissa, enkä siellä viihtynyt kun en hyödyntänyt niitä "sushiravintoloita", teatteria ym. enempää kuin nytkään. Yhtä yksinäinen voi olla keskellä suurta kaupunkia.

Voi olla yhtä yksinäinen, mutta useimmiten siellä se on oma valinta. Koska ympärillä on mahdollisuuksia tavata ihmisiä koko ajan. Minä asun nykyisin Helsingissä ja en ole kyllä ollenkaan enää niin yksinäinen kuin siellä mummonmökissäni. Tykkään kyllä kovin kun voin mennä liikuntaharrastuksiin joissa tapaan muita, syödä hyvissä ravintoloissa, hakea halutessani yöseuraa baarista.

Ainoa seuransaantiväline on netti ja täällähän on tällaista.



Töissä väsyttää käydä matkan vuoksi. Kaikki menemiset pitää suunnittelemalla suunnitella matkan vuoksi.



Viemärin tukkeutumisesta soitan kyllä putkimiehelle, en osaa itse sille mitään tehdä. Sulake nyt tietysti on helppo vaihtaa, mutta paljon muutapa en itse osaakaan.



Kaipaan ihmisiä, virikkeitä, helppoutta lähteä ja tulla.

Olen asunut syrjäseudulla ja helsingissä. Helsingissäkin rauhallisella alueella.



Syrjäisemmillä paikoilla ei ole hirveesti varaa valita kaveriporukoita. Lähes aina siellä viina ja tupakka pyörii nuorten keskuudessa. Kaupungissa se ei ole niin "yleistä". Helsingissä ite ainakin vaihdoin kaveriporukkaa, kun päihteet alkoi maistua muille. Lisäksi täällä pääsi nuorena itse harrastuksiin ja sai käydä vaikka joka päivä. Itse kävin tallilla 4krt/viikko. Maalla ei ollut nuorille niin paljon tekemistä, joten aikaa kulutettiin mm. Juomalla. Näin on varmaan edelleen, miehen veljen juttuja kuunnellen (18v)

eli ero on lähinnä siinä, ettei ole palveluja eikä seuraa.

Syrjäisemmillä paikoilla ei ole hirveesti varaa valita kaveriporukoita.

asutaan eikä naapurin valot näy meille.. hiekkatie kulkee ohi. Meillä on ihana uusi kyläkoulu ja vireä kylä! Kaupunkiin pääsee tästä 15 minuutissa.

Lapset voivat liikkua pihalla vapaasti ja tekemistä on. Harrastuksiin pitää toki viedä, mutta ei kovin kauas ja kimppakyytejä löytyy!

Totuttelemista on ollut, koska olen itse alunperin kaupungista ja Helsingistä tänne muuttanut. :) Mutta enpä tätä vaihtais mihinkään! Kyllähän sitä Stockalla voi käydä, mutta hetken päästä se pinnallisuus ja ruuhka alkaa ahdistamaan! :D

Olen asunut syrjäseudulla ja helsingissä. Helsingissäkin rauhallisella alueella.

Syrjäisemmillä paikoilla ei ole hirveesti varaa valita kaveriporukoita. Lähes aina siellä viina ja tupakka pyörii nuorten keskuudessa. Kaupungissa se ei ole niin "yleistä". Helsingissä ite ainakin vaihdoin kaveriporukkaa, kun päihteet alkoi maistua muille. Lisäksi täällä pääsi nuorena itse harrastuksiin ja sai käydä vaikka joka päivä. Itse kävin tallilla 4krt/viikko. Maalla ei ollut nuorille niin paljon tekemistä, joten aikaa kulutettiin mm. Juomalla. Näin on varmaan edelleen, miehen veljen juttuja kuunnellen (18v)

Nyt minun kyllä täytyy kysyä, että missä ihmeessä sinä kuvittelet maalaisnuorten juovan yhtenään?

Ei ainakaan siinä paikkakunnan ainoassa baarissa, kun jokainen kyläläinen tuntee ja juoruaa vanhemmille.

Sitä paitsi nuorilla on todella syrjäisimmistä paikoista sen verran matkaa viihteelle, että se vaatii vähän enemmän järjestelyä kuin lähimmälle bussipysäkille kävelyn. Ei sillä, kyllä ne täälläkin onnistuvat kiitettävästi juomaan, jos tahtovat. Täällä on kuitenkin paljon muutakin järkevää tekemistä, mutta kieltämättä toisenlaista kuin isoissa kaupungeissa.

Olen asunut syrjäseudulla ja helsingissä. Helsingissäkin rauhallisella alueella.

Syrjäisemmillä paikoilla ei ole hirveesti varaa valita kaveriporukoita. Lähes aina siellä viina ja tupakka pyörii nuorten keskuudessa. Kaupungissa se ei ole niin "yleistä". Helsingissä ite ainakin vaihdoin kaveriporukkaa, kun päihteet alkoi maistua muille. Lisäksi täällä pääsi nuorena itse harrastuksiin ja sai käydä vaikka joka päivä. Itse kävin tallilla 4krt/viikko. Maalla ei ollut nuorille niin paljon tekemistä, joten aikaa kulutettiin mm. Juomalla. Näin on varmaan edelleen, miehen veljen juttuja kuunnellen (18v)

Nyt minun kyllä täytyy kysyä, että missä ihmeessä sinä kuvittelet maalaisnuorten juovan yhtenään?

Ei ainakaan siinä paikkakunnan ainoassa baarissa, kun jokainen kyläläinen tuntee ja juoruaa vanhemmille.

Sitä paitsi nuorilla on todella syrjäisimmistä paikoista sen verran matkaa viihteelle, että se vaatii vähän enemmän järjestelyä kuin lähimmälle bussipysäkille kävelyn. Ei sillä, kyllä ne täälläkin onnistuvat kiitettävästi juomaan, jos tahtovat. Täällä on kuitenkin paljon muutakin järkevää tekemistä, mutta kieltämättä toisenlaista kuin isoissa kaupungeissa.

Mä olen syrjäseudulta kotoisin ja voin valaista, että maalla nuoret juo pussikaljaa ja joku amisviiksi voi myös lähteä kuskiksi ajamaan ympyrää lähimpään kaupunkiin ja sen kyydissä voi juoda sitä pussikaljaa.

samoin minä olen noista lasten vanavedessä innostunut, joten tämä on juuri oikea paikka asua. Kukaan meistä ei kaipaa isoon kaupunkiin ja tekemistä riittää. Jos asuttaisiin "etelässä" tai ihan missä tahansa isommassa kaupungissa niin aika isot tulot saisi olla, että tällä porukalla voitaisiin harrastaa. Meillä on talli ihan naapurissa.



Aika ei tule pitkäksi. Televisiota meillä ei ole, kun kukaan ei ehtisi sitä kumminkaan katsoa.



Toinen koko perheen juttu on koirat ja niidenkin kanssa harrastellaan. Myös retkeily ja moni muu asia on täällä niin paljon helpompaa kuin jossain kaupungissa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen käynyt isommassa kaupungissa reilun 100km päässä (Tampereella) ainoastaan silloin, kun ollut jotain asiaa sairaalaan. Niin ja Särkänniemessä ollaan muutaman kerran käyty.



Mitään ei meidän perhe kaupungeista kaipaa. Itse asuin pääkaupunkiseudulla opiskellessani ja silloin tuntui, että hajoan jos en pian pääse pois jonnekin, missä voin elää sitä oikeaa omaa elämääni. Kyllä maaseudulla elämä on niin paljon mukavampaa.

tästä on 7 kilomertiä kirkonkylään ja 20 kilometriä lähimpään kaupunkiin, joka ei ole kovin suuri. Sushiravintola sieltä kyllä löytyy, mutta Stockmannia ei.



Tosin sitten tuolla kirkonkylässä on useampiakin kahviloita - vaikka ei niiden trendikkyys ole kauehan olennainen tekijä tässä ympäristössä. Tästä meiltä ei kulje mitään julkista liikennevälinettä sen enempää kaupunkiin kuin kirkollekaan, paitsi "kyläbussi" joka kiertää hakemassa ja viemässä mummot ja kotiäidit kotiovelta kirkolle kerran viikossa. Toisaalta tämmöinen vielä terve ihminen nyt vaikka pyöräilee tuon 7 kilometriä ilman sen isompia vaikeuksia.



Yöravintolaelämä täällä on aika vähäistä. Siellä kaupungissa on muutama yökerho, kirkonkylässä yksi karmea hotelliräkälä ja kesäaikaan pari tanssilavaa (yksi isompi ja toinen pienehkö). kaikista on käytännössä tultava taksilla kotiin. Mut eipä tuota yöelämää tässä vaiheessa elämäänsä enää niin kaipaakaan.



Harrastus- ja tekemismahdollisuuksia täällä kyllä on, vaikka en minäkään viljele kuin paria omenapuuta ja marjapuskaa. TÄällä on nimittääin ihan kotikylällä, kirkonkylästä puhumattakaan tosi aktiivisia harrastuspiirejä ja kerhoja. Osa niistä on organisoitunut paikalliseen kansalaisopistoon, osa taas kyläyhdistyksiin ja jokunen joko kunnankirjaston tai seurakunnan yhteyteen. Nämä siis järjestävät kaikenlaista lukupiiriä ja elokuvailtaa, veneretkeilyä ja keskustelukerhoa. Omalla kylällä kylätoimikunta järjestää myös myyjäisiä ja talkootapahtumia ja kesällä tansseja, joissa siis idea ei tietenkään ole se, että myydään tai haravoidaan, vaan tavataan ihmisiä ja juorutaan ja juodaan kahvia.



Aikaisemmin mä muuten asuin Tampereella, eikä sieltäkään lähdetty extempore Ruotsinlaivalle. Roomaan kyllä pääsi ryanairilla aika nopealla päätöksellä, mutta laivalle pääsy edellytti jo huomattavaa etukäteissuunnittelua sisämaankaupungista.

Täällä on asukkaita noin 1500, vai olisiko enää sitäkään. Matkaa kirkonkylälle on 20 km, lähimpään kaupunkiin 60 km, tosin ei sekään suuri ole. Asutaan hiukan taajaman ulkopuolella, mukavasti omassa rauhassa, naapureita ei ole aivan lähellä.



Tässä kylällä on kaksi ruokakauppaa, peruskoulu, apteekki, kapakka, leipomo-lounasravintola, huoltoasema ja kioski. Lääkäriin täytyy mennä kirkonkylälle. Jos mitään erikoisempaa tarvitsee, täytyy lähteä kaupunkiin. Busseja kirkonkylälle ja kaupunkiin taitaa mennä kaksi päivässä molempiin suuntiin. Auto on aika ehdoton. Työpaikat meillä molemmilla on tuolla kirkonkylällä.



Palveluiden vähyyden lisäksi täällä on pienet piirit. Kaikki tuntevat kaikki, mitään ei voi tehdä muiden tietämättä. Juoruilua ja pahanpuhumista, kateutta. Toisaalta täällä on kuitenkin sellainen luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiri, pyörät säilyvät kylällä lukitsematta ja vastaavaa.



Parasta täällä on luonnon läheisyys, hiljaisuus ja rauha. Vaikka välillä tuntuu siltä, että tukahdun tänne, että täällä ei ole mitään, on tämä rauhallisuus minulle silti aivan olennaista. Olen kasvanut vieläkin syrjemmässä ja tottunut siis tähän aivan lapsesta. Olen asunnut suurehkossa kaupungissa muutaman vuoden, mutta ei se ollut minun juttuni, täällä on parempi olla.

Asun Helsingissä. En käy oikeastaan koskaan Stockmannilla tai laivamatkustele, sushiravintolassa en ole käynyt eläessäni. Perheessämme harrastetaan mm. ratsastusta ja talli on kävelymatkan päässä. Se stereotypioista.



Asuin lapsuuteni maalla. Juopottelu, sen pussikaljan, alkoi yläkouluikäisenä. Omien lasteni kaveripiirissä ei tunnuta samalla tavoin juovan, vaikka tietysti siltä ongelmalta ei voi välttyä Helsingissäkään, joten kannattaa täälläkin kaljanjuonnin vaaroista valistaa. Täällä on kuitenkin helpompi valita kaveriporukkansa, jos ei halua kuulua tupakka- ja kaljajengiin. Koulun valinnallakin on merkitystä.



Maalla oli mukavia puolia se, että tunsi kyläläiset. Samalla se oli huonokin puoli. Toi se kuitenkin turvallisuutta ja jonkinlaiset juuret. Silti halusin pian pois, kun kasvoin isoksi. Enkä ole halunnut palata syrjäseudun rauhaan.



Maalla oli hyvät uimarannat. Helsingissä on vain meri ja uimahallit. Se tuntuu ankealta, että pitää lähteä autolla uimarannalle 10 kilometrin päähän. Kaipaan myös puusaunaa kotiini.



Ja maalla on se hyvä puoli, että ei ole ärsyttäviä liikenneruuhkia. Tosin huono puoli taas se, että aina on lähdettävä liikkeelle omalla autolla.

Aikaisemmin mä muuten asuin Tampereella, eikä sieltäkään lähdetty extempore Ruotsinlaivalle. Roomaan kyllä pääsi ryanairilla aika nopealla päätöksellä, mutta laivalle pääsy edellytti jo huomattavaa etukäteissuunnittelua sisämaankaupungista.

Ap on varmaan turkulainen, kun asuu siinä toisessa kaupungissa, josta pääsee ruotsinlaivalle.

Mä asun maalla, täältä on 5 km lähimmän kaupungin keskustaan. Kaupungissa on n. 50 000 asukasta. Helsinkiin täältä pääsee omalla autolla tunnissa, lähimmän kaupungin keskustasta junalla n. 45 minuutissa. Ruotsinlaivalle pääsee siis reilussa tunnissa. Stockmannille mä pääsen avaamalla selaimeen uuden ikkunan. :) En siis kuulu kohderyhmään.

Olen asunut nuorena myös oikealla syrjäseudulla, josta oli 10 km lähimpään kirkonkylään ja 50 km lähimpään kaupunkiin, joka oli huonojen liikenneyhteyksien päässä oleva n. 30 000 asukkaan kaupunki. Oli aivan helvetin tylsää. Juotiin kaljaa, urheilullisemmat kävi hiihtämässä. Piirit oli pienet ja kaikki tunsi toisensa. Ahdasmielistä, nurkkakuntaista, pelättiin kaikkea outoa ja tuntematonta. Ei ollut mukavaa, mutta on sinne ikätovereita jäänyt ja palannutkin, joten ilmeisesti jotkut viihtyvät.