Lue keskustelun säännöt.
Miten ton temperamenttisen villikon saa pysymään hengissä?!
12.12.2012 |
Tosi paha olo taas itsellä. Meillä on reilu 2v villikko, aivan järjettömän temperamenttinen vielä, huutaa ja raivoaa kaikesta pitkin päivää. Toisaalta on niitä iloisiakin hetkiä kyllä. Mutta tahtoo tehdä kaiken itse, sellaisenkin mitä ei osaa, ja pistää kapuloita rattaisiin joka asiassa. Kauppareissut yms aikas hirveitä tällä hetkellä, mm. autossa huutaa raivoissaan.
Tänään taas vetäsi päänsä pöytän kulmaan, hirveä mustelma ja lähes auki meni, luojan kiitos ei kokonaan. Mutta pitää nyt varuilta seurata ensi yönä vähän... On niin ahdistus olo, kun jatkuvasti tällaista hulinaa! Varoitellaan, mutta sählää ja juoksee, teloo ja sattuu silti. Nuo pään vammat tuntuu tietysti erityisen ikäviltä, miten se onkin aina pää johon itseään kolhii?!
Nyt on vähän sellaista silmien räpyttelyä ollut jokusen viikon, siis tic-oire-tyyppistä. Liitän tähän kovaan uhmaikään, vai mistähän kyse? Toisaalta esim kerhoissa jne todella iloinen keskittymiskykyinen lapsi. Kotonakin rakentelee vaikka palapelejä hyvin maltilla, eli ei sellaista adhd-tyyppistä mielestäni ole..
Kommentit (13)
en osaa sanoa mitään tic-oireisiin, mutta muuten kuulostaa aivan minun pojaltani pienempänä.
Ja tosiaan tuntuu urotyöltä, että poika on pidetty hengissä siihen asti, että oma järki on kehittynyt. Nyt 8-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vieläpä tyttö! Sano miten tarkasti vahdit lastasi? Tuntuu, ettei uskaltaisi antaa tehdä mitään kun hetikohta sattuu. Muttei tietenkään voi loputtomiin varoa ja rajoittakaan... Toinen juttu kun huutaa ja raivoaa, tahtoo todella pukemisesta lähtien tehdä kaiken itse, mutta taidot ei riittäisi. Vaikea vetää rajoja, kuinka paljon antaa vaan itse yrittää ja tehdä, ja taistella ja ja .. ja milloin taas pistää stoppi ja vaikka miten huutaisi niin pukea vaan tms.
10kk tyttö ja kauhulla odotan tulevaa. Tänäänkin taisi neljä vai viisi kertaa muksahtaa kolinan kera istualtaan selälleen. Osaa kyllä istua, mutta kun alkaa lelun tai muun kanssa hosua niin vissiin unohtuu siinä tohinassa. Niin ja kerran "kompastui" tänään myös kontatessa paksuun mattoon ja kellahti nurin... Huoh! Sanokaa että kyllä pienen pää kestää?!?
Jotta estää pahimmat vahingot..pieniä sattuu vaikka mitä tekis. Mutta helpottaa se,meillä samanlainen. Nyt 3,5 ja voi jo kotona antaa touhuilla eri huoneessakin,toki kuulostella pitää ja tarkistella. Tuo on kyllä uuvuttava vaihe. Meillä ei voinut pitkään kirjaimellisesti selkäänsä kääntää. Mutta sulla on toivoa,kyllä se järki vähitellen kasvaa.
No aika kurjalta tuo sininen paukama päässä näyttää :(( Ja siinä pieni punertava keskellä, että hyvä kun ei mennyt iho rikki. Sitten sitä miettii, mitä pään sisäpuolella on. Luotettava vaan suojelusenkeileihin..! Parhaani teen äitinä ja jatkuvasti huolehdin, mutta tuntuu ettei se riitä mihinkään. Laitan puuroa lautaselle niin toinen jo juoksee jotain kulmaa päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAIKKI pitäisi saada tehdä itse ja raivostuu sitten, kun ei onnistu. Taidot ei tosiaan riitä.
Tuntuu pahalta, kun välillä räjähtelen itsekkin, kun en vaan jaksa yksin. Tätä on kestänyt nyt ainakin puolivuotta ja kokoajan pahenee.
Oli ihanan kiltti ja helppo vauva, mutta kova kiire oli koko ajan oppia uutta.
Nyt tuntuu, ettei keskittymiskykyä riitä mihinkään. Aloittaa kaikenlaista, mutta jättää aina kesken. Esimerkiksi kun haluaa piirtää, niin keskittyy siihen hommaan korkeintaan kymmenenminuuttia ja alkaa sitten vaan levottomasti hyöriä. Tosin palapelejä on alkanut nyt tekemään. ALuksi niidenkin kanssa kyllä rääkyi ja huusi, kun palat ei menny paikalleen.
Huhhuh, myötätuntoja täältä sulle, toivottavasti tää joskus helpottaa.
Kannattaa opettaa tekemään mahdollisimman paljon itse. Jos toinen haluaa opetella, niin sitä kyllä kannattaa rohkaista.
Jos lapsi on kova liikkumaan ja kiipeämään, niin kannattaa aktiivisesti opettaa turvallisia kiipeilytapoja ja mahdollisuuksia.
Huono tapa on se, että kovasti vain varoittelee ja kieltää. Toki sillekin on paikkansa, mutta paljon mieluummin kiipeää kiipeilytelineessä, puussa tai puolapuissa kuin kirjahyllyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on vaan tällaista kun haluaisi pukea kaiken itse kauppaan lähdettäessä, haluaisi sitten myös valita mitä laitetaan päälle.. se show on loputon ja aina on rajat vedettävä johonkin ja sitten huutaa ja rääkyy, potkii ja repii vaatteet pois kun suuttuu..huudon kanssa lopulta mentävä. Autossa haluaa itse kiivetä istuimeen, raivostuu jos vahingossakaan auttaa yhtään ja taas pelkkää huutoa. Voi HUOH! Mutta siis pahinta tuo sähläys ja telominen. Vaikka tuo että veti taas päin kovaa kulmaa. Ei sitä voi joka sekunti pitää kädestäkään kiinni.
Miten jatkuvasti vahditte kotona tämän ikäistä? Annatteko leikkiä keskenään isompien sisarusten kanssa, annetteko hetken olla itsekseen kylppärissä tai lastenhuoneessa? Kun on niin nopea, mä laitan ruokaa lautaselle niin tosiaan jo vessassa painelee touhuissaan jne. Mies etenkin antaisi aika vapaasti touhuta, jatkuvasti sanonkin että tämän perässä pitäisi olla koko ajan. Itseä niin uuvuttaa tämä.
Sano miten tarkasti vahdit lastasi?
Pienempänä pidin poikaa todella paljon kädestä, ettei olisi ehtinyt niin usein vaaratilanteisiin. Eikä kannattanut antaa kovin paljon puuhailla itsekseen. Yhdessä sitten käytiin uimassa ja muuten purkamassa energiaa, ja päiväkodissahan ulkoiltiin kaksi kertaa päivässä.
Kerran on tarvinnut tikkejä, ja kaksi haavaa liimattu. Näistä kaikista arvet, mutta onneksi ei kasvojen alueella.
Olen antanut yrittää tosi paljon tehdä itse silloin kun ei ole mikään vaarallinen juttu kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän esikoinen oli tosi rämäpäinen, aina menossa ja kolhi itseään jatkuvasti. Rajoittamisen ja varoittamisen sijaan tuettiin lapsen menemistä, jotta hän oppisi itse omat rajansa. Opetettiin mm. kiipeämään tuolille ja tulemaan sieltä alas, muutenkin kiipeiltiin paljon ja ulkona käveltiin mm. lautojen päällä tasapainoharjoittelua. Hankittiin myös Ikeasta katosta roikkuvat renkaat ja köysitikkaat, joissa on saanut purkaa toimintatarmoaan.
kaatanut hellan päälleen (n.8kk), hypännyt uimahallissa aikuisten altaan syvään päähän koska halusi katsoa osaako uida (n.3v), hypännyt mummolan laiturilta syvään, hyyhmäiseen veteen, koska halusi katsoa joko nyt osaisi uida (n.4v), kiivennyt puuhun n.15 metrin korkeuteen "koska osasi sinne kiivetä"(n.7v), hypännyt uimalassa 3m uimatornista 5v, 5m uimatornista 5v ja 10m uimatornista 6v..Sekä lukemattomia muita huimauksia ja hullutuksia.
Sanoin jo tytön ollessa 3v, että olen äärimmäisen ylpeä itsestäni jos saan hänet pidettyä hengissä 12- vuotiaaksi asti.
Nyt tyttö on sen 12 (jes!!!) ja äärettömän rohkea, reipas ja itsenäinen edelleen. Ainoa ero aikaisempaan on se, että tytölle on tullut järkeä päähän.
Mutta ehdottomasti ikätovereitaan reippaampi, rohkeampi ja itsevarmempi on.. =)
Tsemppiä sinulle! Hyvä siitä sinunkin lapsestasi vielä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et anna lapsen itse opetella pukemista? Tai miksei lapsi voi itse kiivetä turvaistuimeen.
Mä en ylipäätään ymmärrä miksi lapsen halua oppia tekemään järkeviä asioita pitää jotenkin rajoittaa? Varaat niihin tilanteisiin nyt enemmän aikaa ja muutaman kuukauden kuluttua sulla on lapsi, joka pukee itse.
Jos vessa on vaarallinen, niin laita vessan oveen haka korkealle.
Kyllä mä annan omieni leikkiä sisällä melko vapaasti, leikkiminen on tietty eri asia kuin jos on jossain tollon työssä. Siis kannattaa paljon mieluummin opettaa ja tarjota niitä leikkejä kuin vahtia ja kulkea perässä kieltämässä.
Kotiin puolapuut ja vaikka säkkituoli alle, samoin sellainen jumppatramppa voisi olla hyvä kovin fyysiselle lapselle.
Kolme lasta
Kommentoikaa joku. Onko nuo tic-oireet (silmien räpyttely) normaaleja tämän ikäisellä?