Mies pulassa vaimonsa kanssa

Ehkä vaimosi ei enää rakasta sinua, koska on vuosien mittaan saanut kokea, minkä arvoinen oikeasti olet ihmisenä.

Eivät kaikki ilmaise rakkauttaan samalla tavoin. Sinun pitäisi ap ottaa selvää, miten vaimosi ilmaisee rakkauttaan. Sinä odotat ilmeisesti sanoja? Tarkasti millaisia sanoja vaimosi pitäisi sinulle sanoa, että olisit tyytyväinen? Jos hänelle puhe ei ole rakkaudessa tärkeää, hänen pitää opetella ne sanat pystyäkseen pitämään sinut tyytyväisenä. Olen esimerkiksi sanonut omalle miehelleni, että jos hän sanoo vähintään joka toinen viikko minua kauniiksi niin se riittää avioliittomme pitämiseen voimassa :D



Jotkut ilmaisevat rakkautta teoilla. Ehkä vaimosi on sellainen? Hän lajittelee sukkasi joka viikko silkasta rakkaudesta, mutta sinä et huomaa sitä ollenkaan vaan ihmettelet, miksei hän välitä sinusta? Tai sitten hän rakastaa sinua laittautumalla kauniiksi sinun silmillesi. Oletko huomannut katsella häntä ja osoittaa, että arvostat hänen vaivannäköään?



Keskustelkaa siitä, mikä teille kummallekin kertoo, että rakastaa ja tulee rakastetuksi. Voi olla, että yllätytte.

syy voi olla raudanpuute. Minä aina lähden siitä kun rupeaa väsyttämään ja helpotus on yleensä selvä kun kaivan retaferit esiin. Mulla on aika runsaat menkat.

paitsi, etten taida olla sun vaimo :D (lasten iät ei täsmää).



Mulle olis paljon se, jos lasten kanssa pulkkamäessä mies ottais välillä kädestä kiinni, hassuttelis. Kotona kaappais kainaloon iltatelkkua katsellessa. Kävelis ohi tiskejä laittaessa ja koskis/antais suukon ihan tavallisessa arjessa. Ottais joskus ja suutelis kunnolla...



Toki niitä kahden keskisiä hetkiä kaipaa, mutta niitä on niin vähän, joten se järjestetty leffailta tms. on tosi teennäistä.

paitsi, etten taida olla sun vaimo :D (lasten iät ei täsmää).

Mulle olis paljon se, jos lasten kanssa pulkkamäessä mies ottais välillä kädestä kiinni, hassuttelis. Kotona kaappais kainaloon iltatelkkua katsellessa. Kävelis ohi tiskejä laittaessa ja koskis/antais suukon ihan tavallisessa arjessa. Ottais joskus ja suutelis kunnolla...

Toki niitä kahden keskisiä hetkiä kaipaa, mutta niitä on niin vähän, joten se järjestetty leffailta tms. on tosi teennäistä.

Tämä on just se pointti. Ihan pienet arjen teot, lyhyt halaus joka ei tarkoita sitä että tämä on ennakkovaroitus illan panosessiosta. Ihan vaan halaus siksi että välittää, ei siksi että laskee sen avulla seksiä irtoavan helpommin.

Miehet, tiedän että tätä on teille melko turha selittää mutta tälla lailla nainen pidetään lämpimänä. Ei jollain kerran vuodessa järjestetyllä teennäisellä romantiikalla. Olen yrittänyt turhaa selittää tätä omalle miehelleni jo vuosia, ei se tule ikinä tajuamaan sitä mikä vika siinä on, että halaus tulee vain silloin kun on suoraan seksi mielessä. Ja sitten ajattelen että voi vittu nyt sentään miten läpinäkyvää "kiintymystä" ja vitutus on just tosi seksikäs olotila.

Olet oikeassa. Kyllä, meillä(kin) minä olen se halukkaampi osapuoli, mutta en kyllä missään tapauksessa katso että vaimo on olemassa siksi että saisin omat haluni tyydytettyä.



Ja kyllä, halailen, otan kainaloon, pussaan ja kehun, minähän rakastan vaimoani. Ja pidän häntä kauniina ja mun omana muruna. Pyrin myös olemaan tikahduttamatta häntä tähän rakkauteen.



Mutta haluaisin vähän vastakaikua.

helpointa on alata puhumaan kun toinen on hiljaa eikä odota että puhuisi jostain ja väsymys vaan on sellainen että sitä vaan on väsynyt eikä enää kaipaa toista siihen vierelle vaan haluaa mennä sänkyyn yksikseen nukkumaan. pitäishän sun kaheksan vuotta naimisissa olleena tietää että joskus tulee ns. kylmempiä kausia jolloin ei vaan jaksa toista! terkuin. 11v parisuhteessa

Olet oikeassa. Kyllä, meillä(kin) minä olen se halukkaampi osapuoli, mutta en kyllä missään tapauksessa katso että vaimo on olemassa siksi että saisin omat haluni tyydytettyä.

Ja kyllä, halailen, otan kainaloon, pussaan ja kehun, minähän rakastan vaimoani. Ja pidän häntä kauniina ja mun omana muruna. Pyrin myös olemaan tikahduttamatta häntä tähän rakkauteen.

Mutta haluaisin vähän vastakaikua.

minusta kannattaisi ottaa käsittelyyn tuo väsymys. Jos lepo ja elämän järjestely stressittömämmäksi ei auta, niin sitten lääkäriin.

paitsi, etten taida olla sun vaimo :D (lasten iät ei täsmää). Mulle olis paljon se, jos lasten kanssa pulkkamäessä mies ottais välillä kädestä kiinni, hassuttelis. Kotona kaappais kainaloon iltatelkkua katsellessa. Kävelis ohi tiskejä laittaessa ja koskis/antais suukon ihan tavallisessa arjessa. Ottais joskus ja suutelis kunnolla... Toki niitä kahden keskisiä hetkiä kaipaa, mutta niitä on niin vähän, joten se järjestetty leffailta tms. on tosi teennäistä.

Tämä on just se pointti. Ihan pienet arjen teot, lyhyt halaus joka ei tarkoita sitä että tämä on ennakkovaroitus illan panosessiosta. Ihan vaan halaus siksi että välittää, ei siksi että laskee sen avulla seksiä irtoavan helpommin. Miehet, tiedän että tätä on teille melko turha selittää mutta tälla lailla nainen pidetään lämpimänä. Ei jollain kerran vuodessa järjestetyllä teennäisellä romantiikalla. Olen yrittänyt turhaa selittää tätä omalle miehelleni jo vuosia, ei se tule ikinä tajuamaan sitä mikä vika siinä on, että halaus tulee vain silloin kun on suoraan seksi mielessä. Ja sitten ajattelen että voi vittu nyt sentään miten läpinäkyvää "kiintymystä" ja vitutus on just tosi seksikäs olotila.

Että, jos esim. tuo kukkia, ensinmäiset sanat naisen suusta on, että mitä sulla on mielessä tai mitä pahaa olet tehnyt tai tekemässä.

Tai, jos arjessa annat niitä suukkoja yms. heti tulee korville...tai jos sohvalla koittaa vetää kainaloon, heti ollaan kimittämässä.

Teet ruokaa, käyt töissä, vietät laatuaikaa perheen ja vaimon kanssa, etkä käy vieraissa, huolehdit kodista ja lapsista. Ihan olet tasavertaisesti kumppanina arkeana ja silti te naiset olette tyytymättömiä.

Koittakaa jo päättä mitä haluatte.

paitsi, etten taida olla sun vaimo :D (lasten iät ei täsmää).

Mulle olis paljon se, jos lasten kanssa pulkkamäessä mies ottais välillä kädestä kiinni, hassuttelis. Kotona kaappais kainaloon iltatelkkua katsellessa. Kävelis ohi tiskejä laittaessa ja koskis/antais suukon ihan tavallisessa arjessa. Ottais joskus ja suutelis kunnolla...

Toki niitä kahden keskisiä hetkiä kaipaa, mutta niitä on niin vähän, joten se järjestetty leffailta tms. on tosi teennäistä.

AP:n tarina vähän kuin meillä, mutta vaimoni ei kyllä jaksaisi mitään hassuttelua pulkkamäessä. AP:hen sentään on erona, että kilpirauhaskoe on jo tehty ja yhteistä viikonloppua ei ole oikein järjestettävissä. Vai ostopalveluillako te hankitte lapsellenne hoitajan viikonloppu-risteilyn ajaksi, jos sukulaisia ei ole saatavilla?

Joskus varasin sellaisen hyvissä ajoin, siis oikein ikkunallisessa hytissä parivuoteella, kun kerrankin olisi mahdollisuus viettää kahdenkeskistä aikaa. Lapsi laitettiin mummolaan hoitoon ja mitenkäs kävikään...Minulle iski yllättäen lähtöaamuna menkat, ei tullut parivuoteelle suunniteltua käyttöä ja miehen kanssa joimme sitten aivan liikaa, kun miestä ei huvittanut tanssiminen. Seuraavana aamuna olin elämäni krapulassa ja olin kaikkea muuta kuin romanttisella tuulella oksennettuani puoli aamua vessassa:D Muistan siis ikuisesti tuon lemmenloman.

[/quote]

Tämä on just se pointti. Ihan pienet arjen teot, lyhyt halaus joka ei tarkoita sitä että tämä on ennakkovaroitus illan panosessiosta.

[/quote]

Teillä on AP hyvä tilanne että saatte ilmeisesti lapset hoitoon yön yli (mummolaan?). Meillä on tilanne jossa ei ole ollenkaan tukiverkkoja, isovanhemmat kyllä elossa mutta kummatkaan ei suostu hoitamaan edes minuuttia päiväsaikaan saati että yön yli. Eivät ole koskaan auttaneet lastenhoidossa hetkeäkään ja muuta sukua ei ole. Koska yksi lapsistamme on erityislapsi niin emme voi jättää MLL hoitajallekaan, joten olemme jo seitsemän vuotta olleet ilman kertaakaan parisuhdeaikaa, siis sellaista aikaa että olisimme kahden ilman lapsia jossain.



Koska parisuhdeaikamahdollisuutta kahden ei ole ollenkaan niin silloin on pakko opetella hoitamaan sitä parisuhdetta arjessa. Ja usko pois, tämä toimii ihan hyvin näinkin. (en siis kiistä ettenkö haluaisi kahdenkeskistä aikaa, tottakai haluaisin ja suon sen ilman muuta kaikille muille joilla on siihen mahdollisuus).



Arjessa puhuminen ja keskusteleminen ei toimi niin että sanot toiselle "nyt keskustellaan tai itket ja keskustelet". Vaan se alkaa toimimaan niin että kyselet alkuun puolison päivästä (mitä tapahtunut jne), sitten kyselet mielipidettä jostain, sitten vaikka kyselet jotain menneestä (miten se asia silloin kaksi vuotta sitten meni jne).



Ja tiedän, kuulostaa tyhmältä ja keinotekoiselta, ja sitä se voi olla ALKUUN. Mutta keskusteluyhteys on sellainen että se pitää ensin avata, aktivoida, ennenkuin voi mennä puhumaan mitään syvällistä parisuhteen tilasta ja tulevaisuudesta.



Minun mielestäni lemmenloma ei teidän tilannetta ratkaise tai paranna (kivaa se toki voi olla molemmille). Ratkaisu on vaan se kommunikaation lisääminen ja ennenkaikkea se että vaimosi kokee olevansa MERKITYKSELLINEN. Eli sinua pitää kiinnostaa vaimon elämä, päivien kulku, tunnetilat, mieltymykset, toiveet ja unelmat. Jos nainen kokee että sinua ei kiinnosta, vastineeksi tulee tylyyttä.



Ymmärrän että ap ajattelee vaimonsa parasta mutta uskon että olet tahtomattasi ollut "tyly", siis vaimon näkökulmasta. Ei miehet tajua aina tällaisia asioita.



Kun saatte keskusteluyhteyden avattua niin homma toimii, ja saatte hoidettua parisuhdetta arjessa. On se pienimuotoinen romantiikkakin toki tärkeää, mutta kyllä sen päivittäisen arjen on sujuttavat molemminpuolin tyydyttävästi. Jos meillä ei homma omassa perheessä toimisi, niin oltaisiin jo erottu. Sen verran rankkaa on ison perheen pyörittäminen ilman mitään apua tai tukiverkkoa. Mutta se onnistuu kun puolisoilla on saumaton yhteistyö ja sitoutuminen tähän raskaaseen elämänvaiheeseen.



Hyvää jatkoa ap:lle!

Koittakaa jo päättä mitä haluatte.

yhtä kollektiivista vastausta siihen, mitä naiset haluavat. Jokainen on oma yksilönsä.

Meillä mies kyllä tekee ruokaa ja osallistuu muutenkin kotitöihin, mutta odottaa siitä kiitosta, pitää itseään jalomielisenä, kun auttaa minua.

Mies tuo kukkia ja suukottelee, mutta jos kerron jotakin omista toiveistani, hän tekee jotakin muuta, koska vaikka olen selvin sanoin sanonut, mitä haluaisin, hän on päätellyt, että jokin muu olisi kuitenkin parempi.

Mies valittaa, että kaikki tehdään aina, niin kuin minä haluan, mutta kun hänen pitäisi huolehtia jostakin, hän tulee kysymään minulta, miten asiat pitäisi tehdä, ja suuttuu, jos sanon, että hän saa itse päättää.

Kiitti kaikille, tähän asiaan on tullut monia hyviä juttuja joita voin kokeilla.



Kyllä me mennään lomalle, sen näkee sitten tuleeko siitä lemmenloma vai vaan kahdenkeskistä aikaa ilman "arjen velvoitteita" että saa vaan olla ja nauttia. Ei tarvi siivota eikä kokkailla (vaikka tykkäänkin kokkaamisesta).



En pakota keskustelua, lähdetään nyt kuitenkin nauttimaan keskinäisestä ajasta. Ja menkat alkaa jos siltä tuntuu.



Palkattu lastenhoitaja (tuttu neiti) tulee hoitamaan lapsia.



Ja tuosta tylyydestä ja merkityksellisyydestä, menee nyt kyllä ihan niin päin että minua kohtaa noita juttuja ei osoiteta, minä kysyn töistä, fiiliksistä, suunnitelmista ja muusta.

Olisitkohan saanut osaksesi olla parisuhteessa se osapuoli, joka rakastaa enemmän. Ja jota vastaavasti rakastetaan vähemmän, tarvitaan vähemmän, arvostetaan vähemmän - ja korvataan helpommin toisella, paremmalla.

Mutta minä käyttäydyin juuri niinkuin vaimosi tilanteessa, jossa olin ahdistunut, kyllästynyt ja onneton siinä suhteessa. Lopulta sain sanottua että haluan erota. Ehkä kannattaisi ottaa härkää sarvista ja varmistaa vaimolta, ettei tässä nyt ole kyse siitä, että hän on rakastunut toiseen tai muusta syystä haluaa jatkaa elämäänsä ilman sinua?

31, joo, ajattele, hoitajan voi palkata...

Tällä suunnalla tekee n. 30 euroa tunti, 24 tuntia 2 vrk ajaksi jos risteilylle lähtee ja viikonloppuna ekstraa päälle, niin tonnin tienoolla se kustannus on.

Ja suosittelet tekemään sen kerran kuussa että parisuhde kukoistaa? Kaksivuotiasta ei ole vielä niin valtavan kivaa jättää vieraan hoidettavaksi pidemmäksi aikaa.

31

Kyllä se siitä taas sitten lähtee!



T: 11cm mies

Minä olen aina väsynyt, ollut jo vuosia, ja jokin aikaa sitten todettiin fibromyalgia. Ex-mies vähätteli ongelmaani, ja sanoi juuri niin että eihän AINA voi olla väsynyt. No kyllä vaan voi, aina ja koko ajan.



Ex-mies halusi puhua ja painosti minuakin, vaikka en ole sellaista sorttia. Se oli ärsyttävää. Lisäksi hän halusi puhua vain OMISTA asioistaan, jos itse yritin kertoa kuinka esim. töissä on raskasta ja yt:t meneillään meni heti kuuntelu pois päältä. Mutta kun minäminäminäminäminä. Jonkin ajan kuluttua tajusin mikä on homman nimi ja lakkasin yrittämästä.

Tuosta väsymyksestä viimeksi eilen keskustelin. Ja ärtymystä siitä tuli. Yritin kauniisti sanoa että oikeesti vois olla ihan paikallaan käydä tsekkauttamassa ensin hemoglobiini ja sitten jos ne on ok, jotain muuta syytä hakea sille jatkuvalle väsymykselle. Sanoin ihan suoraan että olen huolissani siitä että jos kaikki ei olekaan ok. Vastaus oli että "ei mulla mitään oo".



Tuotakin olen jo ehtinyt varmistaa että onko tässä takana nyt jotain muuta (toinen mies, halu erota, rakkauden puute etc.) josta vois olla syyksi tälle. Ei kuulemma ole.



Ei olla menossa risteilylle mutta omaa aikaa on järkätty.



Ehkä hän nyt sitten kaipaa vaan itekseen olemista about kaiken liikenevän ajan. Sopii mulle kunhan tilanne ei jatkuis enää toista vuotta. En mäkään loputtomasti halua kokea olevani pelkästään antavana osapuolena ilman mitään vastakaikua.



aloittaja