uusi akateeminen kurkkulaulu -tapa puhua

Oletteko huomanneet, että on kehittynyt uusi puhetapa?



tätä kuulee erityisesti radiohaastatteluista:



haastateltava, usein akateeminen asiantuntija, "pukkaa" sanat suustaan eräänlaisen "työnnön" tai matalan kurkkuäänen saattelemana.



Tyyli muistuttaa vanhaa dekaania pitämässä virkaanastujaispuhetta katedeerillla.

Ensimmäinen, jolla tuon huomasin, oli naispuolinen yliopiston luennoitsija luentotunnilla. Se ehkä haki sillä ylimääräistä arvokkuttaa sisällöllisesti varsin köyhälle annille ja ukkomainen tapa korostaa sanoja tuntui huvittavan epäsuhtaiselta ottaen huomioon luennoitsijan iän ja sukupuolen.



Tyyliin siis kuuluu sanojen ylihuolellinen ääntäminen ja tosiaan tuo akateeminen "työntö", etupainotteisuus, jolla haetaan pontta sanoille. Siinä on myös sellaista ihme kurkkulaulufiilistä, ihan kuin sanoille haettaisiin jylyä palleasta saakka. Vaikea selittää tällai kirjoittamalla, mutta tunnistaa ton jutun, tietää ehkä mistä puhun.



Mitä enemmän mä sitä kuulen, sen allergisemmaksi mä sille tulen, etenkin kun tuntuu että se on levinnyt joka paikkaan.



Onko tosiaan kukaan muu huomannut?