Eron jälkeen

Itselläni erosta pari vuotta ja olen ollut jo uudessa suhteessakin yli vuoden. Erosin myös petturipuolista, ero oli odottamaton ja äkillinen.



Puolen vuoden jälkeen helpotti hiukan ja kuvittelin jo olevani "voiton puolella". Mutta kyllä elämä on edelleen vuoristorataa ja pahaolo yllättää edelleen ja kyyneleitä kuluu. Vanhat asiat ja tapahtumat eron aikoihin kiertävät päässä, samoin tiedot exän uudesta elämästä. Ajatteliminen siis jatkuu, mutta onneksi ne ajat kun ei ajattele lisääntyvät. Ja vaikka kuinka haluaisi unohtaa, ei prosessia voi nopeuttaa. Varmasti tässä menee vielä ainakin vuosi (pelkään että enemmänkin). Uskon että tänä vuonna kuivia päiviä (itkuttomia) on jo märkiä enemmän. Ensin viha antoi voimaa, mutta kun se väheni tuli ikävä, joka se on rankempaa kuin vihaaminen.



Mutta voimia! Elämä jatkuu. Pysähdy miettimään kaikkea hyvää elämässä. Löydät sitäkin.

onpa sulla ap rankka tilanne. =( Olen tosi pahoillani puolestasi, kuulostaa jo näin ulkopuoliselta todella isoksi palaksi purtavaksi. En valitettavasti voi tarjota kohtalotoverin neuvoja, mutta valtavasti sympatiaa ainakin. Sinun täytyy vaan olla todella vahva ja jaksaa eteenpäin, aina siihen asti, kun voit todeta, että aika todellakin paransi haavat, tai ainakin laastaroi ne.



Mieheltä varsin munaton temppu. Muista ystävä, että niin pohjalla kuin oletkin, niin sinä et ole tehnyt väärin eikä tämä ole rangaistus sinulle mistään. Joka päivä miljoonat ihmiset potevat jäätävää sydänsurua, nyt on ne päivät, kun ne ovat sinulla käsillä. Joka päivä myös miljoonat ihmiset ovat onnellisia - ne ajat ovat sinulle varmuudella vielä edessä. =)



Voimia ja halauksia ohikselta.