Ote Piitun päiväkirjasta:
" Vanhempani lähtevät ravintolasta taksilla asunnolle, mutta minä jatkan vielä parlamentin yöistuntoon puhumaan. Puheenvuoroni europpalaisesta sähköisen viestinnän politiikasta on täysistunnossa kello 23.45. Kollegani Reino Paasilinna käy istuntosalissa taputtamassa olalle ja toteaa, etteivät nämä aikataulut ole oikein äitiyslomalaiselle sopivia. Tottahan se on, että tähän aikaan illasta/yöstä olisin jo aika valmis lähtemään asunnolle nukkumaan itsekin."
Miten ihmeessä Piitu kuvittelee olevansa politiikalle niin korvaamaton, ettei edes muutaman kuukauden äitiyslomaa viitsi pitää?!
Korvaamattomampi hän olisi omille lapsilleen..
Ei paljoa vietä aikaa " Otiksen" kanssa, kuten päiväkirjaa seuraamalla käy ilmi. " Ellis" raukka veljensä tavoin saa tottua muutaman viikon ikäisestä ravaamaan ympäri Eurooppaa. Ei ole pienten lasten elämää moinen :(.
Kommentit (79)
Oma vauva kuukauden ikäinen, enkä aio vuosikausia hänen kanssaan istua kotona, mutta tällä hetkellä karmaisee ajatuskin, että lähtisin ravaamaan töissä ja lentelemään ulkomailla ilman vauvaani. Mä en halua hirveästi vahtia ja kritisoida muiden elämää, mutta en vain kykene tajuamaan, miten joku äiti voi asettaa työt pienen vauvan edelle.
Piitu ilmiselvästi ajattelee olevansa ennen kaikkea poliitikko, ei äiti, kuten moni tervepäinen juuri synnyttänyt nainen ajattelisi. Lapset ovat ilmeisesti vain " mauste" Piitun omaan elämään, jotain, jonka voi hoitaa " siinä sivussa" . Ja jos/kun tulee jotain tärkeämpää, nämä voi laittaa syrjään ja porhaltaa hoitamaan tärkeämpiä tehtäviä.
Piitun politiikka on aina ollut heikoimpien ylijyräämistä ja nyt hän tekee tämän saman omille lapsilleen. Kamala eukko!
PUOLI tuntia keskellä yötä. No haloo, onpa kauheaa.
Piitusta tuli mieleen, että yrittääköhän nyt vähän liikaa, miksi repiä itseään tuolla lailla. Tietysti jos tuntuu, että jaksaa niin mikä ettei. Mutta voi palaa loppuun helposti tuollaisella tyylillä ja se nyt ei ainakaan ole lapsille eduksi. Tuskin lapsilla mitään hätää on hoitajan hoivassa, mutta äidiltä jää kokematta moni asia.
En tajua, miten nuori ihminen ja tuore äiti voi kuvitella olevansa jossain EU:ssa niin korvaamaton, että omat lapset kannattaa sen takia heivata muiden hoidettaviksi muutaman viion iästä lähtien.
Siperia opettaa..
" Jussi on tosiaan ollut tällä viikolla päivät töissä. Minä olen saanut rauhassa tehdä omia juttujani, sillä sekä minun että Jussin vanhemmat ovat olleet lomalla ja hoitaneet joka päivä ainakin osan aikaa lapsia. Sillä välin minä olen päivystänyt Cafe Niinistöllä pressakampanjan merkeissä, käynyt alennusmyynneissä ja pelannut joka päivä Nalli-Sportissa tunnin tennistä ystäväni Jonnan kanssa. Tennis sujuu päivä päivältä paremmin, vaikka etenkin syötössä riittää vielä hiomista vaikka kuinka. Ennenkaikkea pelaaminen on tosi kivaa, kun koko ajan oppii lisää.
Huomenna lähden iltapäiväksi kiertueelle Oulun läänin eteläiseen osaan eli käymme Sauli-tiimin kanssa Reisjärvellä, Nivalassa ja Ylivieskassa. Nivalassa on tarkoitus käydä myös katsomassa kummipoikaani, kahdeksanvuotiasta Mikkoa, jota en ole nähnyt sitten viime kesän."
Hei kaikki av:t,
En ole taas aikoihin ehtinyt täällä keskustelupalstalla käymään. Ja kun tänään sitten ehdin, totesin, etten taida vastaisuudessa enää tulla.
Tottakai pahoitin mieleni taas näistä kirjoitteluista. Vaikka monenlaista tässä on joutunut niiden seitsemän vuoden aikana kestämään, jotka olen julkisuudessa työni takia ollut. Tämä av vaan on yksi kaikkein masokistisimpia paikkoja, minne voin tulla itseäni kiduttamaan...
Tiedoksi kaikille niille, jotka ovat koko joulukuun ajan jaksaneet tätä ketjua seurata:
A. Lapseni voivat oikein hyvin. Heidän hyvinvointinsa menee minulla niin kuin varmasti kaikilla äideillä kaiken muun edelle. Piste.
B. Välillä olen väsynyt, niin kuin te muutkin. En tavoittele täydellisyyttä, vaan yritän hoitaa oman tehtäväni niin äitinä, puolisona kuin meppinä mahdollisimman hyvin. Teen virheitä ja voi olla, että joskus elämässäni tulee olo, että jotkut nyt tekemäni ratkaisut olivat vääriä. Nyt ne kuitenkin ovat lasteni ja perheeni kannalta parhaita, mihin kykenen.
C. Vanhempani ovat olleet minulle täysin välttämätön tuki ja turva. Ilman heitä en olisi voinut palata edes osittain töihin äitiyslomaan aikana, kuten nyt olen tehnyt. Etenkin isääni arvostan suunnattomasti, sillä hän on isovanhemmista ainoa, joka ei ole enää työelämässä ja siksi hän on kantanut päävastuun Otso-Anteron hoidosta Oulussa ollessamme, kun minä olen keskittynyt kuopukseen.
D. Teidän ei tarvitse pitää mielipiteistäni, persoonastani, tyylistäni tai ylipäätään mistään minuun liittyvästä. Kaikkia ei voi miellyttää. Tärkeintä on, että kuulen lapsiltani, kun he ovat varttuneet toivottavasti tasapainoisiksi aikuisiksi, että olin heille hyvä äiti. He ovat näiden valintojen jury. Jokainen kerta, kun lapseni hymyilevät minulle tai kuiskaavat korvaani jotain ihanaa, tiedän, että tällainen päivä tulee. Tiedän olevani hyvä äiti lapsilleni. En täydellinen, mutta niin ei tässä maailmassa ole kukaan muukaan.
Oikein hyvää alkanutta vuotta vaan teille kaikille!
Piia-Noora Kauppi
PS. Tervetuloa lukemaan päiväkirjaani www.helistin.fi -sivustolle, jos elämäni kiinnostaa. Minulle voi myös laittaa suoraan meiliä osoitteeseen pkauppi@europarl.eu.int tai nettisivujeni kautta (myös nimettömänä - kuten av tyyliin sopii...) www.kauppi.net .
En osallistunut keskusteluun, mutta hävettää teidän puolestanne.
Sinulla on todella itseluottamus kohdallaan, kun tuollaisen ryöpytyksen jälkeen pystyt olemaan asiallinen. Sitä ei todellakaan voi sanoa kaikista noista ihmisistä, jotka ketjuun kirjoittivat.
Kuten itse sanoit; lapsesi ovat tekemisiesi jyry eikä kukaan muu. Vai kolahtiko kalikka sittenkin?
Jos hän oli keskustelusta tietoinen, eli joku oli tästä hänelle kertonut, niin hän toimi ROHKEASTI, että vastasi.
tarkoitus oli siis kirjoittaa, että tiedän ainakin pari piitun hyvää ystävää, jotka palstailevat täällä säännöllisesti. itse en häntä tunne, siis muuta kuin näiden yhteisten ystävien kautta, mutta nämä ystävät ovat kyllä kertoneet, että hän lueskelee kyllä aina välillä täällä eri palstoja. ovat varmaan kertoneet nyt piitulle, että täällä tällä hetkellä tällaiset puheet...
mietityttää silti, että eikö kannattaisi istahtaa alas ja nauttia siitä että on saanut kaksi tervettä ihanaa lasta. Tuolla aikataululla sitä ei ehdi tehdä, kun koko ajan on johonkin kiire. Lapsi on vauva vain hetken aikaa, joten ehkä muutaman kuukauden mittainen äitiysloma olisi voinut olla paikallaan.
Jos tietäisit menettäväsi läheisesi pian, miettisitkö valintojasi ja tekisitkö mitään toisin?
Vierailija:
C. Vanhempani ovat olleet minulle täysin välttämätön tuki ja turva. Ilman heitä en olisi voinut palata edes osittain töihin äitiyslomaan aikana, kuten nyt olen tehnyt.
Oletko mielestäsi todella niin korvaamaton EU:ssa ja työelämässä??? Korvaamattomampi kuin pienelle vauvallesi?
Ja onko sinun mielestäsi todellakin pienten lasten etujen mukaista riepottaa heitä jatkuvasti eri " kotien" , kaupunkien ja jopa maiden välillä?
Piitun päiväkirjaa. Olen urasuuntautunut ja poliittisesti täysin eri linjoilla. En yksinkertaisesti tajua, mistä hän repii energian kaikkeen tuohon, mutta tulee takuulla pääsemään urallaan pitkälle valitsemallaan tyylillä.
En kuitenkaan usko, että epäitsekkyys ajaa ketään poliitikkoa eteenpäin. Kyllä siitä saa aikamoiset kicksit, kun pääsee vaikuttamaan ja pätemään (jo paljon pienemmissäkin kuvioissa kuin EU-parlamentti).
Vierailija:
Oletko mielestäsi todella niin korvaamaton EU:ssa ja työelämässä??? Korvaamattomampi kuin pienelle vauvallesi?En todellakaan kuvittele olevani niin tärkeä ihminen EU:ssa tai työpaikassani. Haluni olla mukana ei johdu tällaisista paineista. Ja toisaalta tiedän olevani korvaamaton vauvalleni ja lapselleni. Mutta en sillä tavalla korvaamaton, ettenkö voisi tehdä muita asioita silloin, kun lapseni eivät minua tarvitse. Eivätkä lapset todellakaan äitiyslomallakaan tarvitse äitiään normaalitilanteeessa 24 h vuorokaudessa, vaan kyllä esim. lapsen nukkuessa voin vallan hyvin tehdä työhommia, niin ettei siitä kärsi kukaan ainakaan meidän perheessämme. Huom! Olen siis edelleen äitiyslomalla, mikä osaltani tarkoittaa, että teen vain sellaisia työjuttuja, joita pystyn lastenhoidon viedessä suurimman osan ajasta.
Toisaalta, koska haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lasteni kanssa, otan heidät mielelläni mukaan muuhun, kodin ulkopuoliseen elämääni, ja " retuutan heitä ympäri Eurooppaa" . Näin lapset saavat olla mahdollisimman paljon äitinsä kanssa ja minä nauttia lasteni ihanasta seurasta ja että samalla voin jaksamiseni mukaan jatkaa luottamustehtävässä, jonka koen vanhemmuuden ohella hyvin tärkeäksi osaksi elämää.
Ja onko sinun mielestäsi todellakin pienten lasten etujen mukaista riepottaa heitä jatkuvasti eri " kotien" , kaupunkien ja jopa maiden välillä?
On, sillä jos en tekisi sitä, olisin jatkuvasti kärttyinen lapsilleni ja purkaisin luopumisentuskaani (vaikka luopuminen olisikin vain väliaikaista) heihin. Tiedän olevani parempi äiti, kun teen äitiyslomallakin harkitusti töitäni. Jos en olisi tästä 110 % varma, en näin olisi valinnut.
Nyt poistun nukkumaan...
Piia-Noora edelleen
Piia-Noora, että vastasit tänne omalla nimelläsi, toisin kuin kaikki muut.
Koeta kestää!
Edith A.
Toivottavasti Piitu saa 15 vuoden kuluttua kuulla lapsiltaan, että oli kivaa olla pienenä paljon lentokoneessa ja isovanhepien hoidossa. Ja aina joskus äidin ja iskänkin kanssa.
Näinhän yhtälö on toiminut kautta aikojen. Jos työt pystyy vielä rajaamaan pääosin lasten nukkumisaikaan, niin kuka tässä oikein kärsii?
Matkustaminenkin on pienten lasten kanssa ihan mutkatonta, eihän Keski-Eurooppaan ole kuin muutaman tunnin lentomatka. Lapset tottuvat kaikenlaiseen, myös reissuelämään!
Lähinnä ihmettelen äidin jaksamista, itselläni ei kyllä riittäisi energiaa tuohon kaikkeen.
Millään lailla Piitua ihailematta sanon vain, että itse en jaksaisi. En jaksaisi nousta klo 5 nukuttuani yön pätkissä syöttöjen ja muiden lasten herätysten takia, en jaksaisi raahata kamoja kassissa ja painua taksiin huutavan pienokaisen kanssa, en jaksaisi lentokenttien ikuisia jontotuksia, en jaksaisi pidellä kiljuvaa pientä lennon ajan, en jaksaisi samaa ruljanssia Brysselissä. Ja siinä vaiheessa työpäivä olisi vasta alussa...
Tein itse töitä molemmat äitiyslomani, siis eräänlaista keikkatyötä kotoa käsin lasten nukkuessa ja miehen välillä vahtiessa heitä. Ja ihan varmasti lapset joutuivat kärsimään, koska olin usein töitten takia väsynyt ja hermostuin lapsiin.
Omassa tilanteessani keikkatyö kumminkin mahdollisti ja mahdollistaa edelleen lasten kotihoidon. Nyt 3- ja 4-vuotiaat lapsemme ovat edelleen kotihoidossa ja viihtyvät mainiosti kerhossa yms. pikku kuvioissaan kotimme lähipiirissä.
Uskon vakaasti, että vaikka lapsi näennäisesti sopeutuu jatkuvaan retuuttamiseen ympäri maita ja mantuja, niin se ei ole hyväksi hänelle.
Ei taida Piitu lastensa parasta paljoa miettiä vaan itsensä. Kunhan ne ne lapset siinä sivussa jotenkin hoituu...