Olen masentunut, mutta en uskalla kertoa kellekkään.

Ei masennus ole syy viedä lapsia keneltäkään! Olet vastuuntintoinen aikuinen kun haet itsellesi apua nyt kun tiedostat pahentuvat masennusoireesi. Nyt olet vielä sen verran toimintakykyinen, että kykenet varaamaan itsellesi lääkäriajan.



Olethan selvinnyt masennuksesta ennenkin, joten mtä aikaisemmassa vaiheessa haet nyt apua, sitä nopeammin olosi alkaa helpottaa. On ehdottomasti lastesi etu, että äiti saa lääkityksen ja terapiaa, joiden avulla pääset takaisin tilanteeseen, jossa pystyt naittimaan arjesta, lapsista ja elämään lastesi kanssa normaalia elämä eristäytymättä ympäröivästä maailmasta.



Tsemppaan sinua ehdottomasti hakemaan apua...sitä kautta saat voimia ja valoa elämääsi!

Pelottaa vaan niin kamalasti, että lääkäri tai joku vastaava luulee, etten ole kykenevä huolehtimaan lapsistani.

On niin iso kynnys hakea apua kun pelkään kuollakseni sitä, että lapset viedään pois.



Sitten mulle ei jäis mitään.



Ap

Voit aivan rauhassa mennä pyytämään lääkitystä.

Jaksatko hoitaa tällä hetkellä lapsesi asianmukaisesti? Onko sinulla miestä joka voisi ottaa hetkellisesti hieman enemmän lastenhoitovastuuta, että saisit kerättyä itsellesi voimia? Jos ei ole miestä niin onko teidän perheellä turvaverkostoa ympärillä? esim. isovanhempia jotka voisivat hieman enemmän auttaa teidän perhettä?



toki lääkäri kyselee sinun jaksamistasi ja sitä millainen toimintakykysi on. Toki on olennaistakin selvittää, että lapset tulee hoidetuksi asianmukaisesti myös silloin kun vanhempi sairastuu eikä hetkellisesti ehkä jaksa hoitaa kaikkia vanhemman vastuita. Tällaisissa tilanteissa on mahdollista saada perhetyötä kotiin, jolloin perhetyöntekijä voi auttaa esim. kotitöissä tai leikittää lapsia yms. Ei lapsia viedä jos lapset saavat asianmukaista hoivaa ja huolenpitoa.



Tiedostat varmasti itsekin, että olosi voi mennä vain huonompaan suuntaan jos venytät avun hakemista. Kannataa lähteä liikenteeseen omalääkäristä tai jos taloudellinen tilanne antaa myöden niin hakeutua yksityiselle lääkärille.



Voimia sinulle! minun täytyy mennä nyt nukkumaan koska aamulla on aikainen herätys töihin. hausin kuitenkin ehdottomasti kirjoittaa sinulle vielä tämän vastauksen. Koeta sinäkin mennä nukkumaan, että jaksat huomenna olla lasten kanssa! Halaus ja rutistus! Luulen, että oloasi huojentaa valtavasti jo se, että uskallat hakeutua lääkäriin ja kertoa huonosta olostasi. Nyt voimia vie myös asian salaaminen ja pelko. Kun masennustasi aletaan hoitaa...voit keskittyä toipumiseen eikä sinun tarvitse sitten enää pelätä ja salailla asiaa!



Hyvää yötä!

Menin jo lääkäriin ja nyt odotan aikaa psykiatrille, että saadaan lääkitys kuntoon.

Ei niitä sun lapsia tosiaankaan kukaan pois vie. Pelkäsin alkuun itse tuota samaa mutta sitten en jaksanut edes pelätä, koska en olisi jaksanut hoitaa itse enää lapsiakaan, jos en olisi hakenut apua. Jo avun hakeminen auttoi, kun sai kerrottua olosta jollekin.



Varaa aika lääkärille ja kerro masennuksestasi. Siitä se vyyhti sitten lähtee aukenemaan :)

Odotin saavani haukut, mutta väärässä olin. Kiitos kannustuksesta!



Kyllä hoidan lapseni, leikin, huolehdin ruuan ja vaatteet, en näytä lapsille olotilaani. Ei se ole lasten syy, eikä heidän tarvitse mun suruistani vielä noin pienenä tietää.

Mulla on mies ja molemmat lasten isovanhemmat lähellä. Lapset käy hoidossa mummuloissa silloin tällöin, mutta olen niitä onnettomia, jotka eivät halua häiritä muita eikä olla vaivaksi. Siksi apua tulee pyydettyä todella harvoin.



Jotenkin tuntui semmoinen pieni toivonpilkahdus kun luin vastanneiden viestit. Kiitos kun otitte mut tosissanne ja annoitte oikeita neuvoja, ettekä syyllistäneet.

Tässähän ihan liikuttuu.



Kiitos.



Ap

Mulla masennustaustaa ja kolmannen lapsen jälkeen masennus uusiutu. Ensin en uskaltanut puhua kellekään koska pelkäsin myös lasten pois ottamista. Mutta lopulta nuorimmaisen ollessa 11:kk:tta olin niin väsynyt että oli pakko sanoa siitä neuvolassa. Neuvolasta ottivat yhteyttä perhetyöhön ja sieltä sain apua kotiin kerran viikossa. Perhetyöntekijä ehdotti että haluanko mennä juttelemaan perhetyön psykiatriselle sairaanhoitajalle. Aluksi menimme miehen kanssa yhdessä, mutta ajan kanssa aloin käymään yksin. Sairaanhoitaja teki masennustestin josta sain korkeat pisteet ja nyt on lääkitys päällä. Lääkitys on auttanut huomattavasti ja on ihanaa kun jaksaa taas nauttia lapsistaan täysillä. Välillä väsymys taas iskee, mutta olen vahvasti päättänyt tästä selvitä. Myös mies tukee ja auttaa. Että kyllä kannattee hakea apua, koska elämä ja varsinkin lasten elämä on niin arvokasta että siitä pitää pystyä nauttimaan ja olemaan paras mahdollinen äiti lapsilleen. Tsemppiä ap, kaikki varmasti järjestyy!