Naapuri ei halua lastensa harrastavan mitään, koska

Mistä tiiät? Tuliko naapuri vaan kertoon sulle näkemyksiään vai.

Eniten ärsyttää, että tälläset ihmiset perustelevat lastensa pärjäämismahdollisuuksien järjestelmällisen tuhoamisen "lasten parhaalla". Kyse on vain ja ainoastaan vanhempien itsekkyydestä.

Juteltiin pihalla, kun olin lädössä hakemaan lastani seuran pikkujouluista. Kerrottuani mihin olen menossa, ilmoitti mielipiteensä.

Ihan tuli sulle sanomaan, että kyl meidän muksujen on parempi olla tietsikalla ja pelailla konsoleille kuin olla ulkona.



Taisit itse käydä leveilemässä janipetterin ja janejessican harrastusskaalalla, menemistä kun riittää viikon jokaiselle illalle ja sitten harkkojen lisäksi on pelit la ja su.

äitini asenne oli tuo kasvattaessaan meitä. Nyt meistä sisaruksista yksi on täysin syrjäytynyt, kaveriton, vieläkin vanhemmillamme asuva, lähes keski-ikäinen. Toinen on työelämässä, mutta läski ja huonot elämäntavat. Minä kapinoin ja itsekseni liikuin paljon nuorena ja täysi-ikäisenä tienattuani omaa rahaa aloin käymään maksullisissa liikuntaharrastuksissa.

Ihan tuli sulle sanomaan, että kyl meidän muksujen on parempi olla tietsikalla ja pelailla konsoleille kuin olla ulkona.

Taisit itse käydä leveilemässä janipetterin ja janejessican harrastusskaalalla, menemistä kun riittää viikon jokaiselle illalle ja sitten harkkojen lisäksi on pelit la ja su.

Miksi suhtaudut harrastamiseen noin ynseästi? Tosi outoa.

Mutta ynseästi kyllä suhtaudun perheisiin, joissa lapset laitetaan harrastamaan kaikki vapaahetkensä ja viikonloput sitten vietetään autossa kuskaten minne milloinkin pelaamaan yms. Normaalia perhe-elämää ei vietetä lainkaan ja sillä vielä ylpeillään, kun ei "ehditä" laittaa kunnon ruokaa yhtenäkään päivänä, kun on niin aikataulut täynnä. Hohhoijaa..

Mutta ynseästi kyllä suhtaudun perheisiin, joissa lapset laitetaan harrastamaan kaikki vapaahetkensä ja viikonloput sitten vietetään autossa kuskaten minne milloinkin pelaamaan yms. Normaalia perhe-elämää ei vietetä lainkaan ja sillä vielä ylpeillään, kun ei "ehditä" laittaa kunnon ruokaa yhtenäkään päivänä, kun on niin aikataulut täynnä. Hohhoijaa..

Aloituksessa ei ollut kyse sellaisesta, vaan harrastamisesta yleensä.

täällä joku esiintyy tosi usein äitinä, jolla on tällaisia jokseenkin omituisia kokemuksia toisista äideistä. Yleensä areenana on puisto, jossa muut äidit mullistelevat kun ap:llä sattuu olemaan vähän parempi tuulipuku kuin muilla, tai sitten kaupassa tai ulkona, jossa ihmiset avautuvat omasta paremmuudestaan.



Oman arkikokemuksen mukaan tällaista oman elämän kehumista ja lasten kasvatuksesta puhumista puoliksi tuntemattoman ihmisen kanssa tapahtuu todella harvoin. Jos ap on todellinen ihminen ja ajautuu tällaisiin tilanteisiin usein, kannattaa miettiä mikä se oma osuus näissä provosoivissa keskusteluissa on. Me normaalit ihmiset hyvin harvoin tiedämme tuon taivaallista naapurin kasvatusteorioista tai jaksamme ylipäänsä päätä vaivat niillä.

Ei olisi millään ehtinyt mitään harrastamaan, kun kaikki aika meni ulkona juostessa metsissä ja pelloilla, leikkiessä piilosta, onkiessa, majoja rakennellessa, pelattiin koululla jääkiekkoa ja pesäpalloa ja kaikkea muuta.



Oli se kiireistä aikaa ilman harrastuksiakin...

Minusta on outoa, jos on perheitä, joissa lapset eivät harrasta mitään, sii syhtään mitään kodin ulkopuolella.



Omassa lapsuuskodissani ei ollut koskaan varaa mihinkään maksulliseen harrastukseen,. Saatiin osallistua seurakunnan pyhäkouluun ja sitten tyttökerhoon, ja puolueiden (kokoomus, keskusta) järjestämiin kerhoihin, mitähän ne oli nimeltään, en muista, mutta niihin mentiin salaa, ettei isä saa tietää. Haki pois kesken kerhon, jos tiesi missä ollaan. Isän mielestä ainoa oikea harrastus oli käydä Pioneereissä vai mitä ne taas olikaan-- 70-luvulla. Helvetin tylsää, luettiin pienellä präntillä kirjoitettua kuivaa omituista tekstiä pienestä kirjasta ja sitten kun suoritti kokeen, sai sellainen vihreän, hiostavan, paksua materiaalia olevan ruman paidan ja punaisen pienen huivin, joka solmittiin kaulaan - sisko oli isän ilo ja luki nuo itselleen, siihen riitti raha makaa nuo, se huivi on minulla nyt leivontahuivina.



Pikkusisko sai harrastaa telinevoimistelua, vaikka se maksoi, koska se oli äidin toteutumaton unelma.



Ja pikkusisko on aito sosiaalipummi, ei käy töissä, ei kunnon koulutusta, viinaa menee ja yhteiskunnan varoilla täysin elää.



Kommari-sisko on kommari edelleen, 3 kk tarjoilijakurssi, töissä mutta muuten vapaa-aika pullon kanssa.



Minä olisin halunnut harrastaa piirtämistä, en saanut edes paperia ja kyniä tähän. Oikeasti. Lukemista - kirjastosta sentään sai kirjoja ja 2 kirjaa lahjaksi vuodessa; synttäreille ja jouluksi.



Hiihtoa olisin myös, mutta en ymmärtänyt, miten niihin urheiluseuroihin tai vastaaviin mennään hiihtämään. Olin 9-12 v ja olisin halunnut urheilla, hiihtää, mutta tiesin, etten saisi uusia tai kilpahiihtoon sopivia välineitä, enkä tiennyt, missä ja miten niihin mennään mukaan. Vanhempia olisi tässä tarvittu.



Omat lapseni kyllä harrastavat. 9 v.lla on kolme harrastusta viikossa. Kuulemma paljon, mutta toisaalta, hänellä on tosi vähän kavereita, ja harrastukset on siten, etteivät haittaa koulutyötä. Lisäksi ne ovat niin lähellä, että menee itse, ei tarvitse kuljettaa.

5 v.lla on yksi harrastus.

Se riittää 5 v.lle, katsotaan myöhemmin enemmän, ja ne pitäisi olla sellaisia, ettei tarvitse kovin kuljetella.

Kyse ei ole laiskuudesta vaan ihan näistä resursseista, kun yh.na olen. Harrastuksen on tarkotus olla kiva, mukava hetki, jossa tekemisessä viihtyy, josta saa sen vahvuuden ja tunteen, että on hyvä jossakin. Jos harrastus on hankalan matkan päässä ja aiheuttaa stressiä kulkemisen muodossa, se ei enää palvele ketään.

Ei olisi millään ehtinyt mitään harrastamaan, kun kaikki aika meni ulkona juostessa metsissä ja pelloilla, leikkiessä piilosta, onkiessa, majoja rakennellessa, pelattiin koululla jääkiekkoa ja pesäpalloa ja kaikkea muuta.

Oli se kiireistä aikaa ilman harrastuksiakin...

vielä harrastamaankin. Meillä lapsella menee 2-5 h viikossa harrastukseen ja silti ehtii tekemään kaikkea. Lapset kun on koko ajan tekemässä jotain, eikä niitten tarvitse levätä paria tuntia jumpan jälkeen kuten meidän laiskimusten ;)

täällä joku esiintyy tosi usein äitinä, jolla on tällaisia jokseenkin omituisia kokemuksia toisista äideistä. Yleensä areenana on puisto, jossa muut äidit mullistelevat kun ap:llä sattuu olemaan vähän parempi tuulipuku kuin muilla, tai sitten kaupassa tai ulkona, jossa ihmiset avautuvat omasta paremmuudestaan.

Oman arkikokemuksen mukaan tällaista oman elämän kehumista ja lasten kasvatuksesta puhumista puoliksi tuntemattoman ihmisen kanssa tapahtuu todella harvoin. Jos ap on todellinen ihminen ja ajautuu tällaisiin tilanteisiin usein, kannattaa miettiä mikä se oma osuus näissä provosoivissa keskusteluissa on. Me normaalit ihmiset hyvin harvoin tiedämme tuon taivaallista naapurin kasvatusteorioista tai jaksamme ylipäänsä päätä vaivat niillä.

Minä myös mietin sitä, että onko naapurimme ihan normaali, kun noin ilmoittaa mielipiteensä... Ollaan siis juttelututtuja, eli jos pihalla törmätään niin jutellaan niitä näitä. Minä en tilanteessa mitenkään pröystäillyt lapseni harrastuksella, vaan kerroin olevani menossa häntä pikkujouluista hakemaan, tuli jotain kautta puheenaiheeksi.

t.ap

Eiköhän se kerro ihan naapurisi tyhmyydestä ensinnäkin jos sanoo sulle noin ja toisekseen jos ei ole tiennyt että syrjäytymisellä ja liikunnan harrastamattomuudella on yhteys.

tuollaisessa "tyhmässä" selityksessä kyse puolustusmekanismista: naapuria ehkä nolotti, että omat lapset eivät halua harrastaa mitään tai ovat liian ujoja lähtemään mihinkään ohjattuun harrastukseen (on aika yleistä, mm. omat naapurinlapset just tällaisia) tai sitten heillä ei ole varaa mihinkään kalliiseen harrastukseen, esim. jääkiekkoon, taitoluisteluun, ratsastukseen tms. mihin ap:n lapset ehkä menossa. Ei kannata heti tuomita tyhmäksi vaan miettiä mitä tuollaisen kommentin takana on.

Nyt alat ap piirittämään sitä naapurin akkaa(?) kaikilla harrastusjutuilla. Viet siis postilaatikkoon kaikenlaisia esitteitä eri harrastusmahdollisuuksista. Lisäksi tulostat netistä kaiken maailman paperinippuja; tutkimusraportteja, kolumneja ja kirjoituksia liikunnan vaikutuksista lasten ja nuorten hyvinvointiin.

vähän kuin puolustautumisena, mutta jos tosiaan ovat lähinnä 4seinän sisällä, niin se on kyllä hällyyttävää.



Meilläkään ei ole vielä kuin yhdellä lapsella harrastus, mutta vanhin silti liikkuu vapaa-ajallaan paljon ja kavereitten kanssa ovat paljon. Ei sosiaalisiin taitoihin tai liikkumiseen ja motorisiin taitoihin harrastuksia tarvita. Mutta jos elämä on siellä vaan kotona, niin sit ei kuulosta hyvältä

täällä joku esiintyy tosi usein äitinä, jolla on tällaisia jokseenkin omituisia kokemuksia toisista äideistä. Yleensä areenana on puisto, jossa muut äidit mullistelevat kun ap:llä sattuu olemaan vähän parempi tuulipuku kuin muilla, tai sitten kaupassa tai ulkona, jossa ihmiset avautuvat omasta paremmuudestaan.

Oman arkikokemuksen mukaan tällaista oman elämän kehumista ja lasten kasvatuksesta puhumista puoliksi tuntemattoman ihmisen kanssa tapahtuu todella harvoin. Jos ap on todellinen ihminen ja ajautuu tällaisiin tilanteisiin usein, kannattaa miettiä mikä se oma osuus näissä provosoivissa keskusteluissa on. Me normaalit ihmiset hyvin harvoin tiedämme tuon taivaallista naapurin kasvatusteorioista tai jaksamme ylipäänsä päätä vaivat niillä.

peesi. ehkä sama tyyppi kyseessä, ehkä eri. Joku cp-vammainen toivoo, että joku kommentoisi häntä ja haukkuisi, jostain syystä, ei kai itsetunto kohdillaan ja ei pääse pätemään tarpeeksi keksimättä näitä juttujaan.