Muita joilla on oikeasti mukava anoppi?
Tuli mieleen kun aina kuulee anoppien oudoista tempaisuista yms.
Tiedän kyllä olevani hyväosainen ;) kun tulen anoppini kanssa hyvin toimeen ja hän on kaikin puolin mukava ihminen. Meidän "suhteen" salaisuus taitaa olla se, että osataan antaa toisen olla sellainen kuin on ja hyväksytään toinen, vaikkei kaikista asioista samaa mieltä oltaiskaan. Anoppi myöskin kysyy meidän mielipiteitämme lapsiamme koskevissa asioissa, lapset siis paljon heillä hoidossa yms. Myös miehelläni on hyvät välit minun vanhempiini. Meidän työajat menee helposti niin, että lastenhoitajaa tarvitaan viikoittain ja isovanhemmat mielellään hoitavat lapsia, vaikka ovatkin työelämässä kaikki. Ja siitä tiedän, että oikeasti ovat vapaaehtoisia, kun a) osaavat sanoa ei silloin kun heille ei käy b) kyselevät, voisivatko saada lapsia hoitoon jos meillä ei olekaan menoa.
Kommentit (8)
Valitettavasti on myös appi-ukko, jonka kanssa ei tulla yhtään toimeen,
Haluaisin hirveesti viettää aikaa anopin kanssa, mutta valitettavasti se appiukko tulee aina kaupanpäällisenä..
mullakin tuo appi on sellainen narsisti, ettei sitä 5 min kauempaa kestä.
2
Eilen juuri kesälomaa miettiessäni tajusin, että on ihan ikävä häntä. 4-5 kertaa vuodessa nähdään.
Anoppini on maailman energisin ja positiivisin ihminen. Hänellä on sydän täyttä kultaa siinä mielessä, että hän aina lähtökohtaisesti ajattelee ja puhuu hyvää kaikista. Ei pinnistämällä, vaan hän on vain niin puhdas kaikesta kyynisyydestä ja pessimismistä.
Ollaan ihan erilaisia: minä akateeminen, epäkäytännöllinen, perfektionisti, kaupunkilainen lukutoukka, hän maalta, käytännöllinen, aikaansaava, osaa kaiken kokkauksesta remontointiin ja siltä väliltä, tekee kaiken huis hais mutta valmista syntyy. Siksi mulla onkin ollut niin paljon oppimista häneltä. Joka päivä mietin jotain käytännön probleemaa lähestyessäni: "Miten anoppini hoitaisi tän?"
Tosin meillä on näkemyseroja lapsen hoitokäytänteistä ja vähän muustakin, mutta kenellä ihmisillä nyt ei olisi eriäviä mielipiteitä? Ja joitakin ärsyttäviä piirteitä - minussakin. Avoimuus ja keinot käsitellä ristiriitoja kuitenkin auttaa pitämään välit kunnossa. Anoppi on hauska, elämänmyönteinen ja toimelias, siinä piirteitä joita hänessä arvostan. Jotkut "puutteet" eivät niiden rinnalla tunnu enää niin pahoilta kun ihminen on olemukseltaan niin ihana.
Onkohan meillä sama appi:)
Pari kertaa heittäny meikäläisen ulos, soittelee kännissä ja haukkuu ym.
Ikinä ei itse tee mitään pahaa.
Mä en jaksa riidellä, jaa häivyn tilanteesta.
Riitelee kaikkien kanssa. Hakannut esim. oan anoppinsa viime juhannuksena.
2
tullaan kai ihan hyvin toimeen, sen jälkeen kun aloin itse vähän hellittää ja lapsetkin viettävät anoppilassa aikaa ja kun anoppikin alkoi hellittää. Alussa hän oli mahdoton hössöttäjä ja silloin meni välit...
Muuten hän on kyllä tosi herttainen ja kiltti ihminen. Tarjoaa apuaan ja häneen voi luottaa.
nautikaa ja kunnioittakaa toisianne. Anoppini oli voimakastahtoinen, mutta antoi aina minun tehdä lapsia koskevat päätökset vaikka saattoi mielipiteensä ilmaistakin. Mutta aina kunnioitti minun ja mieheni toiveita lasten suhteen. Tottakai kun lapset olivat anopin hoidossa, hän teki ja hemmotteli lapsia miten halusi ja sen kyllä soi. Usein musta näissä anoppi-miniä suhteissa menee pieleen kun ei anneta periksi puolin toisin, kunnioitusta ja eikä kaikkiin asioihin tarvitse puuttua, korvasta sisään ja toisesta ulos. siinä meidän salaisuus oli. Ikävä on anoppia.
Ei tuppaudu, eikä neuvo, mutta antaa apua jos pyytää.
Nykyään kerron hänelle enemmän asioistani kuin ystävilleni.
Pikku hiljaa meidän ystävyys kehittynyt.