lapsi hoidossa,sain soiton mummolasta

et tietenkään hae lasta. Menet miehesi kanssa ulos ja pidätte hauskaa. Käyt sovitusti lapsen. Et anna lapsen etkä mummon pompottaa itseäsi. Olen yh ja lasten pienenä ollessa vierailivat keskenään mummolassa ja tätinsä luona. Ikävästä mainitsivat mutta meidän suku osasi hoitaa homman ja johdattaa lapset tekemään jotain kiinnostavaa. Lapsillekin on hyväksi olla välillä erossa vanhemmistaan ja vanhemmille loma lapsista. Jos suostut lapsen joka oikkuun olet pian curling-vanhempi ja lapset ei opi sietämään pettymyksiä. Voin kertoa että heillä on hankalaa myöhemmin.

Ymmärtääkseni missään ei ole kyetty määrittelemään, että ero olisi hyväksi ja että esim. 2-3 vrk erossa vanhemmista olisi tarpeen lapsen kehitykselle.

Tietääkseni myös puolisoiden vähintään viikon ero kerran vuodessa on hyväksi parisuhteelle, joten säälin pariskuntia, joissa tätä ei ymmärretä.

ja hyvin siellä asiat meni taas vaihteeksi. huvitti tuo kommentti joltain: kapakkailta...kyse hienosta ravintolasta, johon mennään syömään. itse kun en käytä alkoholia. taitaa vastaajalla kulua juomaa ihan riittävästi, kun kaikki ravintolat mielletään kapakaksi. hyvää viikonloppua!

eivät kehtaa siitä kertoa. Jos sen sanoo ääneen, saa huonon isovanhemman maineen: ei osaa suunnata lapsen huomiota muualle, ei ole kunnollinen hoitaja.



Tästä asiasta pitäisi puhua enemmän! Vanhemmat haluavat naida rauhassa, lapsi pitää saada pois tieltä, hylkäämiskokemus on valtava ja se syytön osapuoli eli isovanhempi syyllistetään siitä, että isin ja äidin villi panosessio huutoineen ja karjumisineen (ne kuuluvat palstamamman villiin seksii apuvälineiden lisäksi!) ei otakaan onnistuakseen ja siitäkös parisuhde joutuu kriisiin.



Entä jos opettelisitte vaihtamaan naintiaikaa iltapäivään? Silloin lapset voisi viedä aamupäivällä mummolaan, palata kotiin keinokyrvän ja käsirautojen pariin ja illalla voisi sitten käydä noutamassa lapsen kotiin. Kaikki saisivat haluamansa, joku useampaan kertaan.

Lapsella on ikävä kotiin, itkettää ja kiukuttaa, uni ei tule. Ihan normaaliahan tuo on, mutta miksi ihmeessä isoäidin viikonloppu ja lapsenlapsen viikonloppu tulee pilata sen vuoksi, että 5 vuoteen ap ja miehensä eivät vuorotöistä huolimatta ole kyenneet osuttamaan yhtä ainutta vapaapäivää samaan aikaan? Minusta tuon täytyy olla jonkinlainen ennätys, koska suurimmassa osassa vuorotöitä on aina joskus pitkiäkin (jopa 5 päivän) vapaaputkia, jolloin edes yhden vapaapäivän kuvittelisi osuvan samaan aikaan.

Uskokaa tai älkää, ei ne yökyläilyt ole isovanhemmille hauskaa yhdessäoloa lastenlasten kanssa vaan aika paljon kiukkua, hätää, hylkäämiskokemuksia ja jopa vihaa. Lapsi kokee, että vanhemmat eivät rakasta ja isoäiti ihmettelee, miten vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen mitään turvallisuudentunnetta, kun tämä kipuilee pettymystään.

Jätä lapsi mummolaan. Minä toivon, että hän roikkuu sinussa seuraavat kolme viikkoa peläten, että taas hylkäät hänet.

mistä tiedät, kenties ap ei ole halunnut pyytää apua aikaisemmin ja ehkä ovat viettäneet vapaat mieluummin perheen kesken kun vieden lapsen vaikkapa päiväkotiin. ap nauti illasta.

Lapsella on ikävä kotiin, itkettää ja kiukuttaa, uni ei tule. Ihan normaaliahan tuo on, mutta miksi ihmeessä isoäidin viikonloppu ja lapsenlapsen viikonloppu tulee pilata sen vuoksi, että 5 vuoteen ap ja miehensä eivät vuorotöistä huolimatta ole kyenneet osuttamaan yhtä ainutta vapaapäivää samaan aikaan? Minusta tuon täytyy olla jonkinlainen ennätys, koska suurimmassa osassa vuorotöitä on aina joskus pitkiäkin (jopa 5 päivän) vapaaputkia, jolloin edes yhden vapaapäivän kuvittelisi osuvan samaan aikaan.

Uskokaa tai älkää, ei ne yökyläilyt ole isovanhemmille hauskaa yhdessäoloa lastenlasten kanssa vaan aika paljon kiukkua, hätää, hylkäämiskokemuksia ja jopa vihaa. Lapsi kokee, että vanhemmat eivät rakasta ja isoäiti ihmettelee, miten vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen mitään turvallisuudentunnetta, kun tämä kipuilee pettymystään.

Jätä lapsi mummolaan. Minä toivon, että hän roikkuu sinussa seuraavat kolme viikkoa peläten, että taas hylkäät hänet.

Kuulostaapa kivalta! :D Minulle ei ainakaan ole tullut hylkäämiskokemuksia lapsena, vaikka vietinkin paljon öitä mummeilla ja muualla hoidossa ja kyläilemässä. Minun mummilleni me lapset emme koskaan menneet hoitoon, vaan viettämään ihanaa laatuaikaa. Mummini onneksi aidosti piti meistä lapsista ja halusi viettää aikaa kanssamme.

Ei lapselle pitäisi mitään hylkäämiskokemusta tulla. Ja moni lapsi totutetaan jo vauvasta yökyläilyyn, eikä sekään tee huonoa äitiä/isää. Tottakai lapsella voi tulla ikävä, mutta sekin tunne on hyvä oppia käsittelemään jo pienestä pitäen.

eivät kehtaa siitä kertoa. Jos sen sanoo ääneen, saa huonon isovanhemman maineen: ei osaa suunnata lapsen huomiota muualle, ei ole kunnollinen hoitaja.

Tästä asiasta pitäisi puhua enemmän! Vanhemmat haluavat naida rauhassa, lapsi pitää saada pois tieltä, hylkäämiskokemus on valtava ja se syytön osapuoli eli isovanhempi syyllistetään siitä, että isin ja äidin villi panosessio huutoineen ja karjumisineen (ne kuuluvat palstamamman villiin seksii apuvälineiden lisäksi!) ei otakaan onnistuakseen ja siitäkös parisuhde joutuu kriisiin.

Entä jos opettelisitte vaihtamaan naintiaikaa iltapäivään? Silloin lapset voisi viedä aamupäivällä mummolaan, palata kotiin keinokyrvän ja käsirautojen pariin ja illalla voisi sitten käydä noutamassa lapsen kotiin. Kaikki saisivat haluamansa, joku useampaan kertaan.

kostautuu sinulle vielä.

Lapsella on ikävä kotiin, itkettää ja kiukuttaa, uni ei tule. Ihan normaaliahan tuo on, mutta miksi ihmeessä isoäidin viikonloppu ja lapsenlapsen viikonloppu tulee pilata sen vuoksi, että 5 vuoteen ap ja miehensä eivät vuorotöistä huolimatta ole kyenneet osuttamaan yhtä ainutta vapaapäivää samaan aikaan? Minusta tuon täytyy olla jonkinlainen ennätys, koska suurimmassa osassa vuorotöitä on aina joskus pitkiäkin (jopa 5 päivän) vapaaputkia, jolloin edes yhden vapaapäivän kuvittelisi osuvan samaan aikaan.

Uskokaa tai älkää, ei ne yökyläilyt ole isovanhemmille hauskaa yhdessäoloa lastenlasten kanssa vaan aika paljon kiukkua, hätää, hylkäämiskokemuksia ja jopa vihaa. Lapsi kokee, että vanhemmat eivät rakasta ja isoäiti ihmettelee, miten vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen mitään turvallisuudentunnetta, kun tämä kipuilee pettymystään.

Jätä lapsi mummolaan. Minä toivon, että hän roikkuu sinussa seuraavat kolme viikkoa peläten, että taas hylkäät hänet.

Lapsella on ikävä kotiin, itkettää ja kiukuttaa, uni ei tule. Ihan normaaliahan tuo on, mutta miksi ihmeessä isoäidin viikonloppu ja lapsenlapsen viikonloppu tulee pilata sen vuoksi, että 5 vuoteen ap ja miehensä eivät vuorotöistä huolimatta ole kyenneet osuttamaan yhtä ainutta vapaapäivää samaan aikaan? Minusta tuon täytyy olla jonkinlainen ennätys, koska suurimmassa osassa vuorotöitä on aina joskus pitkiäkin (jopa 5 päivän) vapaaputkia, jolloin edes yhden vapaapäivän kuvittelisi osuvan samaan aikaan. Uskokaa tai älkää, ei ne yökyläilyt ole isovanhemmille hauskaa yhdessäoloa lastenlasten kanssa vaan aika paljon kiukkua, hätää, hylkäämiskokemuksia ja jopa vihaa. Lapsi kokee, että vanhemmat eivät rakasta ja isoäiti ihmettelee, miten vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen mitään turvallisuudentunnetta, kun tämä kipuilee pettymystään. Jätä lapsi mummolaan. Minä toivon, että hän roikkuu sinussa seuraavat kolme viikkoa peläten, että taas hylkäät hänet.

Kuulostaapa kivalta! :D Minulle ei ainakaan ole tullut hylkäämiskokemuksia lapsena, vaikka vietinkin paljon öitä mummeilla ja muualla hoidossa ja kyläilemässä. Minun mummilleni me lapset emme koskaan menneet hoitoon, vaan viettämään ihanaa laatuaikaa. Mummini onneksi aidosti piti meistä lapsista ja halusi viettää aikaa kanssamme. Ei lapselle pitäisi mitään hylkäämiskokemusta tulla. Ja moni lapsi totutetaan jo vauvasta yökyläilyyn, eikä sekään tee huonoa äitiä/isää. Tottakai lapsella voi tulla ikävä, mutta sekin tunne on hyvä oppia käsittelemään jo pienestä pitäen.

Kai tiesit, että vauva voi totuttaa vaikka juomaan olutta, mutta se ei silti tarkoita, että asia olisi vauvalle hyväksi.

Lapsella on ikävä kotiin, itkettää ja kiukuttaa, uni ei tule. Ihan normaaliahan tuo on, mutta miksi ihmeessä isoäidin viikonloppu ja lapsenlapsen viikonloppu tulee pilata sen vuoksi, että 5 vuoteen ap ja miehensä eivät vuorotöistä huolimatta ole kyenneet osuttamaan yhtä ainutta vapaapäivää samaan aikaan? Minusta tuon täytyy olla jonkinlainen ennätys, koska suurimmassa osassa vuorotöitä on aina joskus pitkiäkin (jopa 5 päivän) vapaaputkia, jolloin edes yhden vapaapäivän kuvittelisi osuvan samaan aikaan. Uskokaa tai älkää, ei ne yökyläilyt ole isovanhemmille hauskaa yhdessäoloa lastenlasten kanssa vaan aika paljon kiukkua, hätää, hylkäämiskokemuksia ja jopa vihaa. Lapsi kokee, että vanhemmat eivät rakasta ja isoäiti ihmettelee, miten vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen mitään turvallisuudentunnetta, kun tämä kipuilee pettymystään. Jätä lapsi mummolaan. Minä toivon, että hän roikkuu sinussa seuraavat kolme viikkoa peläten, että taas hylkäät hänet.

Kuulostaapa kivalta! :D Minulle ei ainakaan ole tullut hylkäämiskokemuksia lapsena, vaikka vietinkin paljon öitä mummeilla ja muualla hoidossa ja kyläilemässä. Minun mummilleni me lapset emme koskaan menneet hoitoon, vaan viettämään ihanaa laatuaikaa. Mummini onneksi aidosti piti meistä lapsista ja halusi viettää aikaa kanssamme. Ei lapselle pitäisi mitään hylkäämiskokemusta tulla. Ja moni lapsi totutetaan jo vauvasta yökyläilyyn, eikä sekään tee huonoa äitiä/isää. Tottakai lapsella voi tulla ikävä, mutta sekin tunne on hyvä oppia käsittelemään jo pienestä pitäen.

Kai tiesit, että vauva voi totuttaa vaikka juomaan olutta, mutta se ei silti tarkoita, että asia olisi vauvalle hyväksi.

Minulle se ei ainakaan ole ollut pahaksi. Enkä sanonut, että se aina on hyväksi kaikille? Kannattaisiko sinun opetella vaikka lukemaan?

Meidän perheessä tämä oli aika pakko tilanne, mutta mielestäni ei ollenkaan pahaksi meille lapsille. Meille mummista tuli tavallaan toinen äiti, hän oli todella paljon läsnä muutenkin arjessamme joten hänen luonaa yökyläily ei ollut mitenkään vierasta tai pelottavaa. Samoin oli kyllä muidenkin lähisukulaisten kanssa.

huh.. itse ainakin haluan olla mummo joka on aidosti kiinnostunut lastenlapsista ja läsnä, toisin kuin ap:n äiti.ei tainnut aikoinaan nauttia äitinä olostakaan sun äitisi ap??

Minäkin olisin sitä mieltä että lapsi pysyy sovitusti mummolassa. Ongelma ei ole lapsen hetkellisessä ikävässä, jota totta kai on, vaan siinä että mummo kääntää sen heti noin hankalaksi. Hyvin voi ton ikäsen ajatukset kääntää toisaalle halimalla, juttelemalla tai hitto vaikka piparjakkuja leipomalla, eikä siinä mitään hylkäämisen kokemusta tule.



Neuvoisin kyllä tämän jälkeen etsimään toisen hoitajan. Etsitte oman luottohoitajan vaikka MLL:ltä. Äitisi on hyvin onnistunut sinun syyllistämisessäsi, vaikka syytä ei ole.



Meillä on myös se tilanne että lapset on harvoin mummoloissa. Välimatkaa on kovasti. Joskus todella harvoin (1krt/v) siellä ovat ja aina ikävä hetkellisesti tulee. Ja ovat jo 3v, 8v ja 9v! Mutta sitten yhdessä touhuihin mummon ja ukin kanssa, ja asia unohtuu. Minusta on tärkeää myös että lapsenlapset ja isovanhemmat saavat olla yhdessä ilman vanhempia. Jos kaikki on hyvin ja lapsella ikävästä huolimatta turvallinen olo, niin hylkäämisen kokemuksesta puhuminen on kyllätässä suurta liioittelua.



Hauskaa iltaa!

Lapsella on ikävä kotiin, itkettää ja kiukuttaa, uni ei tule. Ihan normaaliahan tuo on, mutta miksi ihmeessä isoäidin viikonloppu ja lapsenlapsen viikonloppu tulee pilata sen vuoksi, että 5 vuoteen ap ja miehensä eivät vuorotöistä huolimatta ole kyenneet osuttamaan yhtä ainutta vapaapäivää samaan aikaan? Minusta tuon täytyy olla jonkinlainen ennätys, koska suurimmassa osassa vuorotöitä on aina joskus pitkiäkin (jopa 5 päivän) vapaaputkia, jolloin edes yhden vapaapäivän kuvittelisi osuvan samaan aikaan. Uskokaa tai älkää, ei ne yökyläilyt ole isovanhemmille hauskaa yhdessäoloa lastenlasten kanssa vaan aika paljon kiukkua, hätää, hylkäämiskokemuksia ja jopa vihaa. Lapsi kokee, että vanhemmat eivät rakasta ja isoäiti ihmettelee, miten vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen mitään turvallisuudentunnetta, kun tämä kipuilee pettymystään. Jätä lapsi mummolaan. Minä toivon, että hän roikkuu sinussa seuraavat kolme viikkoa peläten, että taas hylkäät hänet.

Kuulostaapa kivalta! :D Minulle ei ainakaan ole tullut hylkäämiskokemuksia lapsena, vaikka vietinkin paljon öitä mummeilla ja muualla hoidossa ja kyläilemässä. Minun mummilleni me lapset emme koskaan menneet hoitoon, vaan viettämään ihanaa laatuaikaa. Mummini onneksi aidosti piti meistä lapsista ja halusi viettää aikaa kanssamme. Ei lapselle pitäisi mitään hylkäämiskokemusta tulla. Ja moni lapsi totutetaan jo vauvasta yökyläilyyn, eikä sekään tee huonoa äitiä/isää. Tottakai lapsella voi tulla ikävä, mutta sekin tunne on hyvä oppia käsittelemään jo pienestä pitäen.

Kai tiesit, että vauva voi totuttaa vaikka juomaan olutta, mutta se ei silti tarkoita, että asia olisi vauvalle hyväksi.

Minulle se ei ainakaan ole ollut pahaksi. Enkä sanonut, että se aina on hyväksi kaikille? Kannattaisiko sinun opetella vaikka lukemaan? Meidän perheessä tämä oli aika pakko tilanne, mutta mielestäni ei ollenkaan pahaksi meille lapsille. Meille mummista tuli tavallaan toinen äiti, hän oli todella paljon läsnä muutenkin arjessamme joten hänen luonaa yökyläily ei ollut mitenkään vierasta tai pelottavaa. Samoin oli kyllä muidenkin lähisukulaisten kanssa.

pyritään miellyttämään aikuisia eikä uskalleta näyttää omia pelon tai ikävän tunteita.

ja ikävää itkevät lapset parvekkeelle. Monena viikonloppuna kuunneltu, miten noin 5v ja 8v lapset itkevät siellä ja lupaavat, että "ei ole enää ikävä kotiin, päästä mummi takaisin".

ja ikävää itkevät lapset parvekkeelle. Monena viikonloppuna kuunneltu, miten noin 5v ja 8v lapset itkevät siellä ja lupaavat, että "ei ole enää ikävä kotiin, päästä mummi takaisin".

Oikeasti. Ei ole mikään vitsi.

ja ikävää itkevät lapset parvekkeelle. Monena viikonloppuna kuunneltu, miten noin 5v ja 8v lapset itkevät siellä ja lupaavat, että "ei ole enää ikävä kotiin, päästä mummi takaisin".

Oikeasti. Ei ole mikään vitsi.

Ja sittehän on ihanaa, kun pääsee taas vanhempien luo...

ja ikävää itkevät lapset parvekkeelle. Monena viikonloppuna kuunneltu, miten noin 5v ja 8v lapset itkevät siellä ja lupaavat, että "ei ole enää ikävä kotiin, päästä mummi takaisin".

Oikeasti. Ei ole mikään vitsi.

Lapsille tekee hyvää kokea sekä pettymyksiä että ero vanhemmistaan! Jos itkee turhista, jäähy on ihan hyvä paikka pysähtyä miettimään tekojaan.

eli siinä vaiheessa, kun miehen kanssa nautitte alkupalaa, itkee lapsi mummolassa kasvot kyynelten kirjavoittamina ja yrittää epätoivon vimmalla pärjätä. Nikottelee itkunsa keskeltä ja lupaa mummille, että tekee mitä vaan, kunhan pääsee kotiin. Lopulta nukahtaa huudettuaan aikansa äidin ja isän perään.



Palstan mukaan tuo kaikki on lapselle hyväksi. Minusta koko homma muistuttaa jotenkin natsimeininkiä, mutta jos 4v todella tarvitsee noin pahoja hylkäämiskokemuksia, niin pakkohan niitä sitten on tarjota.

Lapsella on ikävä kotiin, itkettää ja kiukuttaa, uni ei tule. Ihan normaaliahan tuo on, mutta miksi ihmeessä isoäidin viikonloppu ja lapsenlapsen viikonloppu tulee pilata sen vuoksi, että 5 vuoteen ap ja miehensä eivät vuorotöistä huolimatta ole kyenneet osuttamaan yhtä ainutta vapaapäivää samaan aikaan? Minusta tuon täytyy olla jonkinlainen ennätys, koska suurimmassa osassa vuorotöitä on aina joskus pitkiäkin (jopa 5 päivän) vapaaputkia, jolloin edes yhden vapaapäivän kuvittelisi osuvan samaan aikaan.

Uskokaa tai älkää, ei ne yökyläilyt ole isovanhemmille hauskaa yhdessäoloa lastenlasten kanssa vaan aika paljon kiukkua, hätää, hylkäämiskokemuksia ja jopa vihaa. Lapsi kokee, että vanhemmat eivät rakasta ja isoäiti ihmettelee, miten vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen mitään turvallisuudentunnetta, kun tämä kipuilee pettymystään.

Jätä lapsi mummolaan. Minä toivon, että hän roikkuu sinussa seuraavat kolme viikkoa peläten, että taas hylkäät hänet.

Ja lue se ap:n viesti. Kyse oli yhteisestä menosta, illanvietosta aikuisten kesken, ei vapaapäivästä sinänsä.

Lapsen pitää oppia kohtaamaan tunteet ja ikävä on yksi tunne. Kukaan nelivuotias ei saa pysyvää haavaa sieluunsa, vaikka äitiään vähän ikävöi. Päinvastoin, hän oppii että siellä se äiti on tallella ja rakastaa häntä, kuten ennekin.

Meillä 4v ollut mummolassa yökylässä kerran kuukaudessa aina. Ei ikävöi, sen kerran kun ikävöi oltiin jossain pidemmällä ja mummo ja ukki olivat jutelleet että ikävä on hyvä tunne; se tarkoittaa sitä että rakastaa. Ja nyt pidetään kivaa ja huomenna pääset kotiin. Hyvin hoidettu ja lapsi rauhoittui. mutta jäi itselle paska olo kun lapsella oli noussut kuume yöllä. Pärjäsivät kyllä hienosti, mutta sen oppi, että meidän lapsella sen tason ilkävöinti tarkoittaa sitä, että pitäisi oikeasti hakea.



Luotan mummon ja ukin kykyyn hoitaa tilanteet 100%. Eli uskon, että jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten.