Olen masentunut ja toivon että minut jätetään että pääsen erakoitumaan

kun sairastuin masennukseen. Mies jätti, ja tosiaan elin sitten erakkona kaljaa tissutellen. Hassua kyllä, loppujen lopuksi uskon että toipumiselleni oikeasti oli eduksi se että sain oikein pohjia myöten rypeä surkeudessani, ilman tosiaan tarvetta pitää itseäni mitenkään koossa. Noin vuoden päästä yksin jäämisestä aloin selvästi toipua ja lopetin lääkkeiden käytönkin. Sen jälkeen en ole uudestaan masentunut.

Lapset pitävät elämässä kiinni. Hae itsellesi apua. Lupaan että sinullakin voi vielä olla elämä loistavasti!!