Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö te kaikki muut tarkasti, mitä haluatte elämältä?
07.12.2012 |
Välillä itsekin luulen, että tiedän. Välillä taas en tiedä yhtään! Enkä ole enää mikään teini, vaan 37-vuotias kahden lapsen äiti :)
Nyt esimerkiksi mietin, että en sitten koskaan saa enää kolmatta lasta. Järjellä kun ajattelen, en edes halua, mutta joku ihme tunne vaan on. Meillä ei ole kolmanteen lapseen riittävästi rahaa ja ilman tukiverkostoja kahdenkeskistä aikaa ei ole nytkään koskaan.
Montaa muutakin asiaa mietin, haluanko asua maalla vai kaupungissa? Tykkäänkö mökkeillä vai en? Tuntuu, että monet asiat on sellaisia joista vaan "kuuluu" tykätä. Olen alkanut kyseenalaistaa asioita, että ovatko ne sellaisia, joista juuri minä pidän tai joita minä haluan...
Tuntuu, että monella on hirveän selvät suunnitelmat elämäänsä varten. Onko näin? Olenko ihan outo?
Kommentit (4)
Mä olen 38-vuotias, mutta en tiedä oikein mitä haluaisin elämässäni. En ole koskaan edes tiennyt, haluanko miestä ja lapsia, ja tähän olen päätynyt ettei niitä ole. En tiedä tykkäänkö asua maalla vai kaupungissa, en mikä olisi oma ammattini (mulla on kyllä akateeminen koulutus ja olen alan töissä, mutta en koe alaa omakseni, mutta en tiedä minne muuallekaan sitten haluaisin) - mulla ei ole minkäänlaisia tavoitteita elämässäni, koska en oikeasti tiedä mitä tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä ihmisiä, jotka tietävät tarkasti mitä haluavat, esim. omakotitalo + lapset. Haluavatko he oikeasti niitä asioita vai onko ne asioita, joita on opetettu haluamaan? Että eläisi sellaista ns. oikeaoppista elämää.
En ole kotiäitityyppi enkä uratyyppi. Mies on, lapsi on, akateeminen koulutus on, työkin on.
Olen hirveän laiska ja haluaisin vain nauttia elämästä. Haluaisin tehdä vain sopivasti kivaa työtä ja ansaita siitä hyvin (työni on tylsää enkä ansaitsi tarpeeksi). Haluaisin lomailla usein etelässä. Haluaisin saada vielä yhden lapsen, mutta lapsi saisi olla helpompi kuin nykyinen varhaisteini ja äitiyslomalla haluaisin vain hengailla ja nauttia. Haluaisin että synnytys olisi helppo ja seksielämä pysyisi hyvänä. Haluaisin imettää pitkään, mutta rinnat eivät saisi ruveta roikkumaan. Haluan että elämä on kivaa ja että koirani voisi tehdä yhden pentueen.
silloin suurin haaveeni oli, että saisin olla RAUHASSA. Asua yksin, tehdä mielenkiintoista, itsenäistä työtä ja päättää mitä teen vapaa-ajallani. Lapsia en halunnut enkä miestäkään.
Mistään muusta en oikein haaveillut.
Nykyään minulla on perhe, eikä enää mitään haaveita (paitsi että saispa joskus olla tosiaan rauhassa). Toivoisin vaan jotain simppeliä työtä jonka palkalla elää, en ollenkaan sovi tähän nykykulttuuriin, että pitää haluta olla kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa, kaivata uusia haasteita ja olla hirveän aktiivinen ja tykätä kiireestä.