Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Millä alalla ei ole stressaavaa? Olen ihan hajalla.

Vierailija
06.12.2012 |

Tarvitsen työpaikan elättääkseni perhettäni, mutta en usko että jaksan tehdä nykyistä työtäni enää kauan. Olen jo siinä pisteessä että itkeskelen töissä enkä saa öisin nukuttua, kun työstressi vaivaa.



Sen verranminulla on säästöjä että pystyisin opiskelemaan jotain uutta alaa, mutta minulla lyö ihan tyhjää että mitä se voisi olla. Tuntuu että kaikki valittavat työnsä olevan hirveän stressaavaa, enkä halua joutua ojasta allikkoon.



Mitään sellaisia erityislahjakkuuksia en ole itsessäni tunnistanut että voisin muuttaa harrastuksen työksi, ja olen ollut niin lopussa henkisesti jo niin kauan, etten oikeastaan osaa enää sanoa mitään mistä oikeasti nauttisin.



Antakaa kiltit vinkkejä johonkin suuntaan! Mikä työ on suht kivaa eikä tapa stressiin?

Kommentit (28)

Vierailija
21/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nämä paikat ovat vaativia, mutta itse opetustyön saa hoitaa "rauhassa". Näihin töihin liittyvät iltatyöt taas ovat vaativia ja aikaavieviä. Yliopistoon ei välttämättä tarvita op.pedagogisia opintoja, mutta edellytyksenä lienee tutkimustyö. Muilla kouluasteilla ped.opinnot ovat must.

Vierailija
22/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä jossain seurakunnan hommissa vois olla inhimillisempää, ehkä palkatkin pienemmät - arvailen.

Kommenttina vain, että monesti seurakunnat saattavat olla aika riitaisia työyhteisöjä. En ole itse sillä alalla mutta tiedän useita, jotka ovat (pappi, suntio, kanttori).

Lähisukulaiseni on töissä seurakunnalla, ja juuri tuollaisen kuvan olen itsekin saanut seurakuntatyöstä hänen kauttaan. Riitaisa työyhteisö, jossa henkisesti heikommalla / helposti stressaavalla ihmisellä voi olla todella vaikeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

semmoista ap vielä, että älä mene irtisanoutumaan töistäsi jos opiskelemaan aiot! Anot opintovapaata, niin saat aikuiskoulutustukea joka on todella merkittävästi suurempi kuin opintotuki. Irtisanoudut sitten aikanaan :)



T. 18

Vierailija
24/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä jossain seurakunnan hommissa vois olla inhimillisempää, ehkä palkatkin pienemmät - arvailen.

Kommenttina vain, että monesti seurakunnat saattavat olla aika riitaisia työyhteisöjä. En ole itse sillä alalla mutta tiedän useita, jotka ovat (pappi, suntio, kanttori).

Lähisukulaiseni on töissä seurakunnalla, ja juuri tuollaisen kuvan olen itsekin saanut seurakuntatyöstä hänen kauttaan. Riitaisa työyhteisö, jossa henkisesti heikommalla / helposti stressaavalla ihmisellä voi olla todella vaikeaa.

Totta. Tutkimustenkin mukaan seurakuntien työpaikat ovat kärjessä kiusaamis- ja työpahoinvointitilastoissa. Tämä vain vahvistaa ajatustani siitä, että uskominen ei tee ihmisestä yhtään parempaa, ystävällisempää tai empaattisempaa ihmistä - joskus, ja jopa yllättävän usein, asia on ihan päinvastoin.

Vierailija
25/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alakoulu-ikäisistä lähtee oikeasti paljon ääntä (kerro kotonasi meuhkaava 2-3-lapsen porukka yhdeksällä) ja sitä on 8 t. päivässä. Lisäksi opetus pitää oikeasti myös suunnitella ja toteuttaa niiden 8:n enemmän tai vähemmän meluisan tunnin aikana ja päivän aikana ei ole hetken rauhaa.

Ite ehdotin aiemmin opetushommia, mutta aikuispuolelle. On monelaista lafkaa jotka tarjoavat aikuiskoulutusta, täydennyskoulutusta jne.

Vierailija
26/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitkäs sen vanhemmaksikaan elää kuin entiset kansankynttilät. Oikeasti, luokanopet pääsi TODELLA helpolla työssään aina 90-lukuun asti. Nykyään ei olekaan ihan niin helppoa enää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiantuntijatyö ilman projektivastuita kuulostaa ihanalta, en vain keksi mistä sellaisen työn löytäisin.

Erittäin mielelläni kuulisin lisääkin ideoita.

Miten olisi väitöstutkimus? Mietit rauhassa aihetta joka kiinostaisi, olet koululle yhtyedessä ja haet ensi syksynä apurahaa. Osa säätiöistä maksaa eläkekulut apurahansaajilta jotta eläke karttuu siinä samalla.

Vierailija
28/28 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulutukseltani olen hammaslääkäri ja perhesyistä olen ollut pitkään kotiäitinä (itsellä ja yhdellä lapsella 1-tyypin diabetes eikä asuinmaassamme = ei Suomi tunneta käsitettä koulunkäyntiavustaja). Toiveita työllistymisestä alkup. hommiin ei juuri täällä ole, joten haen varmaankin hammashoitajan töitä kun se aika koittaa. Ulkomaille muuttoon johtaneita syitä miehen työn lisäksi oli paitsi pieni seikkailunhalu niin myös oma uupumukseni KAIKKEEN (työmäärään, vaikutusmahdollisuuksien puutteeseen sekä kahden diabeteksen hoitoon, joka ei ole mikään "walk in the park" meidän kohdalla ainakaan), joten ehkä aavistan hieman mistä puhut.



Hoitoalan hyvä puoli on keikkatöiden mahdollisuus ja työvoimapula. Hammashoitajalla on harvoin ilta/vkonlopputöitä ja työ on verrattaen siistiä (ja mukavaakin jos hammaslääkärin kanssa synkkaa!).



Hyvä, että huomaat tilanteesi ajoissa. Se ei siitä hetkessä parane vaan vaatii aikaa senkin jälkeen kun olosuhteet ovat muuttuneet. Uusi elämä on sitten sitäkin ihanampaa, minä ainakin mietin välillä miten sitä jaksoikin niin kauan... kun meillä lapsen sokeritasot heittelee niin yövalvomisineen elämä on kuin vauvan kanssa, paitsi ettei tämä lapsi herää hätäänsä.



Voimia sinulle :)



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi kuusi