Lue keskustelun säännöt.
Ennen ei esitetty joulupukille toiveita vaan oltiin ylättyneitä siitä mitä saatiin lahjaksi
Kommentit (25)
Kyllä ainakin me 80-luvulla kirjoitimme joulupukille toivelistan, joka jätettiin ulos ja josta tonttu sen sitten haki yöllä =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ennen? Kyllä ainakin me 80-luvulla kirjoitimme joulupukille toivelistan, joka jätettiin ulos ja josta tonttu sen sitten haki yöllä =)
on ainakin esittänyt joulupuikille toiveensa.
ja niin myös omat lapseni tekevät, mutta ei se kuitenkaan tarkoita, että he saisivat kaiken, tai edes yhtäkään lahjalistassa toivomaansa lahjaa.
Nehän ovat vain toiveita, eikä toiveet aina toteudu...
Jos teillä ei vaan kotona ollut sellainen tapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niin myös omat lapseni tekevät, mutta ei se kuitenkaan tarkoita, että he saisivat kaiken, tai edes yhtäkään lahjalistassa toivomaansa lahjaa.
Nehän ovat vain toiveita, eikä toiveet aina toteudu...
Omat lapseni kirjoittavat myös joulupukille. Yleensä pyritään toteuttamaan ainakin pari toivetta, eihän siinä kirjeessä/listassa ole muutoin oikein järkeä. Miksi kirjoittaa joulupukille jos ei saa edes yhtä toivetta?
ja niin myös omat lapseni tekevät, mutta ei se kuitenkaan tarkoita, että he saisivat kaiken, tai edes yhtäkään lahjalistassa toivomaansa lahjaa. Nehän ovat vain toiveita, eikä toiveet aina toteudu...
Jossain vaiheessa lapsille olis ihan hyvä opettaa ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa. Jouluna tuo hoituu aika helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole kirjoitettu jo 50-luvulla? ainakin jotain kirjeitä sille on lähetetty päätellen (mun mielestä kaikkien aikojen kamalimmasta joululausta) "Kirje joulupukille".
Ja en nyt tarkoita sitä "Joulupukki kuulehan saanhan kuiskuttaa", vaan sitä missä lapsi pyytää tupsulakkia, kelkkaa ja ties mitä, mutta "loppuhuipentaa" "Silloin joulu tulee vasta, jos äidin kotiin sairaalasta" jne.
toivelistan=tilauslistan mukaan, kun en tosiaankaan osaisi ostaa pukinkonttiin oikeita levyjä/pelejä/kirjoja ym. näille meidän teineille. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä toivoin jo 70-luvulla. Selailin jotain Anttilan kuvastoja ja ympyröin kaiken, mitä halusin :) Osa tuli, suurin osa ei. Oma 5-vuotiaani esittää välillä toivomuksia (myös synttärilahjaksi), mutta välillä sanoo, että haluaa nimenomaan yllätyksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivelistan=tilauslistan mukaan, kun en tosiaankaan osaisi ostaa pukinkonttiin oikeita levyjä/pelejä/kirjoja ym. näille meidän teineille. =)
kirjeen joulupukille, näin aikuisen/vanhemman näkökulmasta. Meillä siis lapset allekouluikäisiä mutta aina yhtä hankala heille on keksiä lahjoja, joten toivelista helpottaa kovasti.
Eivät lapset tietenkään kaikkia saa, mitä listassa lukee mutta muutaman lahjan kylläkin. Olisihan se nyt kauhea pettymys, ettei toivelistalta tule yhtään mitään (muistan tämän nimittäin oikein hyvin omasta lapsuudestani...).
-55 syntynyt kirjoitin joulupukille ja vein sen eteisen ikkunalle ja tonttu oli sen hakenut, mutten muista sainko toivomani mutta ihania oli joulut silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joulupukille v 1945. Ja sai vielä haluamansa.
Ainakin omat vanhemmat on pukille kirjottaneet...
Ja ite en lapsena pitäny listaa tilauslistana vaan TOIVOMUSlistana :)
Muistan ku yksi kerta lapsena keräsin listaan hinnatkin mukaan lelukirjasta ja voi... se listä oli varmaa monta sivua pitkä ja taisin uusiaki listoi ennen jouluu tehdä.
En todellakaan odottanut et saisin kuin muutamia toivomiani juttuja... oli vaan hauska toivoa ja pistää toiveita järjestykseen.
Aina kyl sainkin jotain listaltani.
Jos ei äidillä ja isälläkään usein ole mitään käsitystä, mitä jälkikasvu toivoisi lahjaksi, sitä on vielä vähemmän sukulaisilla ja kummeilla.
Minun mielestä on hölmöä tuhlata rahojaan "yllätykseen", joka aika suurella todennäköisyydellä on huono yllätys. Lapsella voi olla jo se lelu, tavara tai vaate tai mikä vielä todennäköisempää, häntä ei voisi vähempää kiinnostaa saada sellaista lahjaa..
Jos on tietty rahamäärä, jonka aikoo lapen lahjaan sijoittaa, eikö ole järkevintä kysyä toiveet ja käyttää se raha mieluisaan, toivottuun lahjaan, josta saaja on ikionnellinen?!
Itsellä on liikaakin omakohtaista kokemusta näistä "yllätyslahjoista". Mieleen muistuu liiankin elävästi tunteet myötähäpeä ja pettymys, ja nämä tunteet on olleet havaittavissa lahjan avaushetkellä sekä saajalla että antajalla. Lapsi on avannut monia mieluisia ja kovasti toivomiaan lahjoja paketeista, sitten tulee yllätys.. jonka ohi aika on ajanut, jolla tyttö olisi ehkä saattanut leikkiä lelulla 5 vuotta sitten ja sittenkin ehkä jos olisi poika. Lapsi on silmin nähden pettynyt ja kiusaantunutkin. Lahjan antaja on ehkä muiden lahjojen kohdalle jo alkanut tajuta, että tuollaisista tuo lapsi onkin kiinnostunut, tuollaisillako ne nykyään leikkii, ja kyllähän se on pettymys huomata, että ei nyt tainnut mennä ihan nappiin se yllätys sittenkään. Niin paljon turhaa romua ja roipetta tulee vain siksi, ettei älytä kysyä etukäteen niitä toivomuksia. Surullista ja typerää.
Tosin toivelistoja on kirjoitettu jo kauan, mutta silloin kun olin pieni, emme edes olettaneet , että kaikki listassa oleva tulee. Ja yllärilahjat olivat mukava juttua, ovat oikeastaan vieläkin.
Nyt olen kauhulla seurannut omien ja sukulaiskakaroiden naukunaa: mä en toivonut tällaista!
joulupukille kirjoittama kirje, jossa pyydetään lahjaksi kirjaa.
Eli 1930-luku ei ole "ennen".
minä kirjoitin -60 ja -70 luvuilla joulupukille toivelistan.
Ja synttäreillä oli ohjelmaa ja kaikki saivat onkia itselleen pienet lahjat, HEH!